Olet Sinimustan Liikkeen puheenjohtaja ja yksi perustajista. Mikä sai sinut ryhtymään uuden puolueen perustamiseen?
Kuva: Kansallismielisten liittouma
Olen ollut vuosien ajan yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut ihminen, vaikka en aiemmin ollutkaan täysin varma siitä, minkälaista roolia minun pitäisi Suomen yhteiskunnallisessa keskustelussa edustaa. Varovaiseksi sivustaseuraajaksi olen liian päällekäyvä, metapoliittiseksi kulttuuri-ihmiseksi aivan liian lyhytjänteinen ja jonkun suuren puolueen markkinamieheksi turhankin töksäyttelevä. Olin toki ollut kansallismielisessä toiminnassa jo aiemmin mukana, mutta lähestulkoon aina vain vierailevana esiintyjänä, en osana järjestäytynyttä ja tavoitteellista joukkoa.
Ajatus siitä, että olisin itse toimintaa eteenpäin vievässä roolissa, kypsyi vasta ajan kanssa. Elin melko pitkään sen kaltaisessa käsityksessä, että oma roolini olisi herätellä ihmisiä minulle tärkeisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin, ja antaa jonkun pätevämmän poliittisen toimijan hyödyntää tämä aikaan saatu innostus johonkin rakentavaan toimintaan. En ole koskaan ollut luonteeltani pikkutarkka virkamies, vaan enemmänkin suurella pensselillä maalaileva soveltaja, jolla on aina ollut tarve erotella suuresta tietomäärästä nähdäkseni olennaisimmat pääkohdat, sekä arvioida niiden vaikutuksia laajemmassa mittakaavassa esimerkiksi 20, 50 tai 100 vuoden aikajänteellä. Tämän kaltaisissa ennusteissa on tietenkin aina varattava tilaa virheille, sillä saatavilla oleva pohjatieto, kuin myös arvioijan kyky ymmärtää sitä, on aina rajallinen. En pidä tätä kuitenkaan ongelmana, sillä mahdollisuus vaistonvaraiseen ja spontaaniin päätöksentekoon on välttämättömyys poliittisen radikalismin näkökulmasta, sillä yleensä siinä vaiheessa, kun jokin lieveilmiö joudutaan ympäröivän yhteiskunnankin suulla myöntämään tosiasiaksi, sen korjaaminen ilman inhimillisiä kärsimyksiä on jo lähes mahdotonta.
Yksiselitteinen syy sille, miksi lähdin itse vetämään tätä nykyistä puoluehanketta, löytyy turhautumisesta kaikkiin meitä edeltäneisiin toimijoihin. Perussuomalaisten massaliikkeeseen pohjautuva strategia varmisti sen, ettei puolue tule koskaan muuttamaan ympäröivää kulttuuria kansallismielisten kannalta terveemmäksi, vaan he joutuvat lopulta itse sopeutumaan modernin ajan sanelemiin kulttuurillisiin lainalaisuuksiin, vaikka se sopeutuminen tapahtuisikin vasta näennäisen vastarinnan jälkeen. Samaan aikaan kaikki valmiit pienpuolueet yrittivät vain kopioida tätä edellä mainittua massastrategiaa, mutta huomattavasti heikommalla toteutuksella. Edustamani liikkeen tulisi siten olla täysin erilainen kokonaisuus, jotta se kykenisi välttämään edeltäjiensä helmasyntejä.
Olen sanonut aiemmassa Sinimustassa podcast-haastattelussa, etten ole millään mittareilla lukenein, älykkäin, komein ja kielitaitoisin puheenjohtaja, joka tämän kaltaisella liikkeellä voisi olla. Tilastojen valossa olen melkoisen tavanomainen alemman korkeakoulututkinnon suorittanut perheenisä, jonka tulot vastaavat melko pitkälti suomalaisten mediaanipalkkaa. Koen kuitenkin, että oma vahvuuteni pohjautuu edellä mainittujen ominaisuuksien sijasta vahvaan intuitioon, jonka avulla olen kyennyt ainakin tähän mennessä tavoittamaan juuri oikeita ihmisiä Sinimustan Liikkeen riveihin. Osaan saamani palautteen perusteella kannustaa, haastaa ja kuunnella sen kaltaisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan aiemmin olleet puoluepoliittisessa toiminnassa mukana. Tätä piirrettä edesauttaa varmaankin se, että pääosin nautin ihmisseurasta ja olen aidosti kiinnostunut heidän elämästään.
Viimeiset pari vuotta on ollut suurten ja hektisten muutosten aikaa. Olet ollut perustamassa Sinimustan Liikkeen puoluetta, ollut mukana monessa kansallismielisessä aktivismissa ja perustanut perheen. Mistä ammennat kaiken voimavarasi?
Kysymyksessä mainittujen asioiden lisäksi olen myös mennyt naimisiin, muuttanut maaseudulle sekä siirtynyt uuteen työnkuvaan. En koe, että jaksamiseni olisi ollut missään kohti tiukoilla, sillä minulla on kyky priorisoida arkeani, eli jättää tekemättä sen kaltaisia asioita, jotka voi tarvittaessa suorittaa myös jonain toisena päivänä. Paras tapa yleisesti estää loppuun palamista, on töiden tasainen jakaminen eri päiville – kun joka ikinen päivä teet 1-2h töitä haluamiesi tavoitteiden eteen, et joudu lähestulkoon koskaan uhraamaan niiden eteen täyttä päivää. Kiire on hyvin usein puutteellisesti tehdyn aikataulun ja huonon delegoinnin seurausta.
On myös hyvä muistaa se, että ihmisen aikataulujen tulee seurata hänen yleistä elämäntilannettaan. Perheellisenä ihmisenä priorisoin kansallismielistä toimintaani siten, että jokaisella osallistumisellani on oikeasti merkitystä. En ole enää Raumalla asuva sinkkumies, joka kykeni käymään kuntosalilla viisi kertaa viikossa ja viettämään kaikki viikonloput kodin ulkopuolella.
Olet juuri tullut ensimmäistä kertaa isäksi. Onko oman lapsen syntymä muuttanut sinua ihmisenä?
Ei juurikaan, sillä henkinen valmistautuminen oltiin tehty jo kauan ennen hänen saapumistaan. Esikoisen saapuminen on tietenkin tarkoittanut minulle monen uuden asian oppimista, lähtien ihan vauvan pukeutumisesta hänen päivärytmiinsä ja hoitotoimiin. On ollut mahtava seurata pojan nopeaa kasvua ja hyvää terveydentilaa. Koen, että siirtymä tähän uuteen elämänvaiheeseen on ollut ainakin tähän mennessä hyvinkin kitkaton ja luonnollisen tuntuinen asia. Suosittelen muillekin!
Millainen oma perhetaustasi on?
Tulen keskiluokkaisesta ja korkeakoulutetusta perheestä, josta löytyy niin kasvatustieteiden kuin sosiaalialankin ammattilaisia. Voisi jopa sanoa, että ammattikasvattajien lapsi. Olen viettänyt suurimman osan nuoruudestani nukkumalähiön omakotitalossa, ja elänyt yleisesti arvioiden varmaankin hyvin tavanomaisen ja huolettoman lapsuuden.
Olen perheeni ainoa, joka ei ole käynyt yliopistoa!
Olet asunut jonkun aikaa Turkissa? Miksi ja miten pitkään?
Suoritin oppilasvaihdon Turkissa vuosina 2013-2014, ja kuukausia taisi kertyä yhteensä 14 kappaletta. Halusin tietoisesti sen kaltaiseen vaihtokohteeseen, jossa ei tulisi vastaan muita suomalaisia. Olin vieraillut Turkissa monia kertoja ennen oppilasvaihtoakin, ja valinta tuntui minusta luontevalta. Uudessa ympäristössä toimiminen on silmiä avaava kokemus sellaiselle ihmiselle, jolle ihmisryhmien väliset erot tulivat monelta osin uutena asiana. Ymmärsin ajan saatossa sen, kuinka toisistaan poikkeavien kulttuurillisten ja uskonnollisten käyttäytymismallien rinnakkaiselo muodostaa nopeasti melkoisen konfliktiherkän ilmapiirin. Väärinymmärrysten riski kasvaa, kun poikkeavista kulttuuripiireistä tulevat ihmiset ymmärtävät sanat ja eleet toisistaan poikkeavilla tavoilla. Pääosin kaikki ihmiset olivat kuitenkin todella mukavia, riippumatta heidän taustoistaan.
Sinulla on ikääsi nähden kertynyt melko paljon poliittista historiaa. Kertoisitko siitä?
Varsinainen alku puoluepoliittisessa toiminnassa oli vuoden 2012 aikoihin, jolloin viehätyin voimakkaasti klassisesta liberalismista, joka syveni nopeasti minimivaltiota kannattavaan libertarismiin. Olin mukana uudelleen henkiin herätetyssä Edistyspuolueessa, joka ei kuitenkaan saanut kokoon tarvittavia kannatuskortteja. Johtuen korttien puutteesta, olin sitoutumattomana Muutos 2011-puolueen ehdokkaana. Tällöin tapasin myös ensimmäistä kertaa Junes Lokan.
Kuntavaalien jälkeen jäin muutoksen riveihin vielä seuraaviin eurovaaleihin (2014) ja eduskuntavaaleihin (2015) asti. Vuoden 2015 vaaligallerian haastattelussa kuvailin itseäni vielä klassiseksi liberaaliksi, joka voi tuntua nykyisen viiteryhmäni huomioiden hauskalta. Olin myös erään FB:ssä toimivan liberaaliyhteisön aktiivijäsen, ja vedin säännöllisiä liberaalihenkisiä kokoontumisia Lapissa asuvien henkilöiden kanssa. Parhaimmillaan kyseisissä tilaisuuksissa oli tusinan verran osallistujia useasta eri puolueista.
Niin sanottujen libertaarivuosien aikana saatoin kannattaa monia semmoisia asioita, joita nykyään vastustan. Usein suhtautuminen näihin aiheisiin oli kuitenkin seurausta välinpitämättömyydestä tai opillisen puhdasoppisuuden ihanteesta, kuin puhtaasta henkilökohtaisesta sitoutuneisuudesta. Halusin uskoa, että arvoiltaan terveemmät ei-valtiolliset toimijat, kuten esimerkiksi kirkko, täyttäisivät sen tilan, jonka kutistuva valtio jättäisi jälkeensä. Lopulta kuitenkin hahmotin, että syyttävä sormeni oli ollut koko ajan väärässä suunnassa, eikä valtiolta jäävää tilaa täyttävät toimijat olisi nykyisessä ilmapiirissä yhtään sen parempia kuin niitä edeltänyt keskusvaltakaan. Jouduin siten pettymään niin kirkkoon, kapitalismiin kuin vapausaatteeseen ylipäätänsä, jotka olivat aiemmin näytelleet suurta roolia maailmankatsomuksessani. Tarvittiin siten uusia työkaluja ja uudenlaisia yhteiskunnallisia ratkaisuja, jotka vastaisivat paljon paremmin ympäröivän todellisuuden sanelemiin haasteisiin. Siirryn libertaarin ajattelun vaatimasta henkisestä laboratoriosta todelliseen maailmaan, jossa vallitsi luonnon armottomat lait, eivätkä itävaltalaisten taloustieteilijöiden villeimmät teoriat.
Viimeistään vuoden 2015 jälkeen ymmärsin, että ihmiset muodostavat yhteiskunnan, eikä yhteiskunta ihmistä. Lakijärjestelmä ei synnytä ihmisten oikeustajua, vaan ihmisten oikeustaju lakijärjestelmän. Maa ei synnytä kansaa, vaan kansa synnyttää olemassaolollaan maan. Kaikkien näiden havaintojen keskiössä oli ihminen. Ihminen, jonka olemassaolon kaikki muut ideologiat ja puolueet olivat kohtalokkaassa ylimielisyydessään unohtaneet. Valkoisuus tai suomalaisuus eivät ole mitään käyttöjärjestelmäpäivityksiä, joita voidaan vapaasti asentaa jokaisen vieraan väestön päähän. Ne ovat seurausta vuosituhansien erillisestä kehityksestä, jota ei voida politiikan keinoin siirtää rodullisten rajojen ulkopuolelle.
Sanotaan, että Sinimusta Liike on enemmän kuin pelkkä puolue. Millaisena sinä näet puolueesi ja sen jäsenet?
Kuva: Sinimusta Liike
Puolue on lähtökohtaisesti vaalitekninen työkalu, juridinen instituutio ja keskitetyn johdon mahdollistaja. Se ei itsessään luo visioita, ideologioita ja elämäntapoja, vaan toimii niiden käytännön soveltajana. Puolue on aina alisteinen laajemmalle kansallismieliselle liikkeelle, jonka tavoitteita ja intressejä se pyrkii omin resurssein toteuttamaan ympäröivässä yhteiskunnassa. Puolue on jäsentensä heijastuma, ja mikäli jäsenistön koostumus muuttuu, myös puolueen päämäärät muuttuvat. Siksi Sinimustan kaltaiselle liikkeelle on ensiarvoisen tärkeää houkutella riveihinsä sen kaltaisia jäseniä, joilla on selkeä ymmärrys puolueen tarkoituksesta ja sen päämäärien tärkeydestä. Puolue pysyy rodullisten intressien edistäjänä ainoastaan silloin, jos sen jäsenistö koostuu rotuidentiteettiä tunnustavista jäsenistä.
Sinimusta Liike on liike juurikin siksi, koska se toimii myös niillä sektoreilla, jotka eivät perinteisesti ole kuuluneet tavanomaiseen puoluetyöhön. Puolueemme jäsenet ovat aktiivisia myös muilla vaikuttamisen sektoreilla: he ylläpitävät verkkolehtiä ja kirjakauppoja, julkaisevat uutta musiikkia, järjestävät seminaareja ja keikkatapahtumia, harjoittavat kamppailulajeja ja muuta ruumiinkuntoa ja niin edelleen. Puolueorganisaation tehtävä ei ole mikromanageroida jäsenistönsä jokaista liikettä, vaan kannustaa jäseniänsä oma-aloitteiseen toimintaan niillä sektoreilla, jotka ovat heille mieluisia. Tämä poliittisen itseilmaisun moninaisuus on myös mahdollistanut sen, että monet aiemmin parlamentaarisesta toimintaa karsastaneet aktiivit ovat löytäneet kotinsa puolueemme riveistä.
Pidät esikuvinasi Elias Simojokea, Vihtori Kosolaa, Daniel Malania ja George Rockwelliä. Perustelisitko näitä hiukan?
Kuva: Nina Metsälä
Jokainen mainituista henkilöistä on ollut omassa ajassaan sen kaltainen toimija, joka on joutunut luottamaan vahvasti omaan intuitioonsa. He ovat omin silmin todistaneet sen kaltaisia yhteiskunnallisia muutoksia, jotka ovat riistäneet heiltä kaiken tutun ja turvallisen pois, ja pakottaneet heidät sopeutumaan ja reagoimaan uusiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Jokaista näistä henkilöistä voidaan pitää toiminnan miehenä, jotka toimivat silloin, kun muut epäröivät ja lamaantuivat.
Simojoki ja Kosola olivat molemmat maamme vapaussodan sankareita, jotka eivät suostuneet puolittaisiin ratkaisuihin silloinkaan, kun muu yhteiskunta oli jo valmis hyväksymään happaman sovinnon. Kosola oli myös Lapuan liikkeen itseoikeutettu johtaja, jonka toimintaa ohjasi alusta lähtien kyky spontaaniin päätöksentekoon, jota siivitti vahva usko oman toimintansa oikeellisuuteen. Kyseisistä herroista molemmat joutuivat kohtaamaan oman rajallisuutensa, Kosola viimeistään Mäntsälän kapinan jälkeen, ja Simojoki huomatessaan Karjalan palauttamisen karkaavan unelmana vuosi vuodelta kauemmaksi.
Daniel Malan on inspiroiva hahmo ihan senkin vuoksi, että hän monesta muusta kansallismielisestä poiketen saavutti poliittiset tavoitteensa täysmääräisesti, vaikkakin hän uhrasi niiden ajamiselle koko elämänsä. Malan oli afrikaaneritaustainen pappi, joka aloitti maallisen taipaleensa brittihallinnon sortaman ja marginalisoiman kansan jäsenenä, mutta päätti uransa itsenäisen maan pääministerinä ja aparheid-hallinnon johtajana. Kamppailun aikana hän joutui taistelemaan niin brittejä kuin muita afrikaanereitakin vastaan, mutta lopulta hänen pitkäjänteisyytensä ja periksiantamattomuutensa varmistivat hänen liikkeensä lopullisen voiton.
Rockwell oli arvostettu toisen maailmansodan sotaveteraani, joka hylkäsi helpon ja ennalta-arvattavan elämän poliittisen heräämisensä vuoksi. Radikaaliksi idealistiksi itseään kutsunut komentajakapteeni ei suostunut lepäämään, ennen kun hänen kansansa olisi vapaa muukalaisten vallasta. Tässä taistelussaan hän myös joutui kokemaan mittaamattomia henkilökohtaisia menetyksiä, kuin myös ennenaikaisen kuoleman liikkeestä erotetun luopion toimesta. William Luther Pierce totesi aikoinaan, että mikäli maassa olisi ollut tuhat komentaja Rockwellin kaltaista aktivistia, Yhdysvaltojen nykytilanne näyttäisi aivan toiselta.
Sinut ylennettiin itsenäisyyspäivänä 6.12.2022 kersantiksi. Mitä asepalvelus sinulle merkitsee? Entä mitä haluat sanoa niille, jotka suunnittelevat jopa luopuvansa sotilaspassista vallitsevan poliittisen tilanteen vuoksi?
En ollut nuorempana erityisen innostunut asepalveluksesta, vaikka tykkäsinkin käyttämästäni radiotekniikasta (olin sissiradisti). Olin myös pitkään sitä mieltä, että asepalvelus tulisi olla vapaaehtoinen, eikä siihen tulisi pakottaa niitä ihmisiä, jotka eivät sinne selvästi kuulu. Jos olisin tuohon aikoihin kohdannut reservistä kieltäytyjän, olisin varmaankin kokenut myötätuntoa kyseistä henkilöä kohtaan.
Ikä tekee kuitenkin ihmeitä. Kun sain ensimmäisen kertauskutsun maastoharjoituksiin vuosien reservissä olon jälkeen, olin enemmänkin innoissani kuin ärtynyt. Harjoitus meni myös siltä osin hyvin, että laiteosaamistani kiiteltiin, vaikka olinkin muita kertaajia iäkkäämpi. Sain myös hyvän muistutuksen siitä, miten palveluksen jälkeen kerrytetyt 30 kiloa eivät suoranaisesti helpota viestirinkan kantamista!
Sain toisen kertauskutsun joitakin vuosia ensimmäisen harjoituksen jälkeen, ja tällä kertaa harjoitus käytiin pitkälti Ukrainan sodan synnyttämän poikkeustilan hengessä. Harjoitus meni tälläkin kertaa vähintäänkin tyydyttävästi, sillä minua esitettiin ylennettäväksi kyseisen harjoituksen päätteeksi. Nyt toivon vain, että pääsisin vielä tulevaisuudessakin kertaamaan.
Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen, että suoritin oman asepalvelukseni loppuun, vaikkakin välittömästi palveluksen jälkeen kokemukseni oli täysin toinen. Kertausharjoitukset olivat huomattavasti varusmiespalvelusta mukavampi kokemus, enkä olisi niitä reservin kieltäytyjänä koskaan päässyt kokemaan.
Sotilaspassista luopujille voin vain toivoa malttia. Maanpuolustus pysyy tulevaisuudessakin tärkeänä yhteisenä velvollisuutena, vaikka oma henkilökohtainen kokemus siitä voisikin olla kehno. Uhrattu vuosi, ja sen jälkeen uhratut kertausviikot, ovat yhden ihmisen elämässä pieni hinta siitä, että maassamme voidaan ylläpitää useamman sadan tuhannen miehen sodan ajan vahvuutta.
Onko "kaapissasi" mitään sellaista, mitä et ole paljastanut julkisesti?
En tiedä, olenko suuremmin pyrkinyt piilottamaan taustaani missään vaiheessa. Kuten kerroin, olin nuorempana libertaari, jonka elämässä tuskin näkyi monikaan niistä ihanteista, joiden mukaan olen viimeiset vuodet elänyt. Olen nuorempana polttanut kannabista, juonut humalanhakuisesti, nuuskannut ankarasti, katsonut pornoa, syönyt epäterveellisesti, valvonut öitä, örveltänyt ja laiminlyönyt opintojani kuten länsimaisen hedonistin kuuluukin.
Siitä huolimatta olen kuitenkin voinut luopua käytännössä kaikista addiktioistani ilman suurempia haasteita. Yksikään addiktoivista aineista tai tavoista ei ole elämisen tai onnellisuuden kannalta välttämätön, eikä ihmisen keho kaipaa niistä yhtäkään parin viikon irtioton jälkeen. Nykyään vireystilani on jatkuvasti hyvä, ja kykenen saamaan vapaa-ajastani paljon enemmän irti kuin aiemmin.
Vaikka kulutustottumukseni saattoivat olla aiemmin kaukana ideaalista, olen lopputulokseen vähintäänkin tyytyväinen. Minulla on tällä hetkellä kohtuullinen lihaskunto, koulutustani vastaava työpaikka, mukava koti ja oma perhe. En ole myöskään käyttänyt viiteen vuoteen mitään kahvia voimakkaampaa ainetta. Ehkäpä tämä kaikki toimii kannustimena myös muille ihmisille – koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa tekemään jotain asiaa aiempaa paremmin. Paras hetki muutoksen aloittamiselle on tänään.
Määrittele etnonationalismi. Millainen olisi etnonationalistinen valtionhallinto?
Kuva: Sinimusta Liike
Nationalismi on yleisnimitys poliittisille liikkeille, joiden toiminnan keskiössä on yksilön tai yhteiskuntaluokan sijasta kansakunta. Etnonationalismi viittaa sen kaltaiseen nationalismin muotoon, jossa kansakuntaan kuuluminen tapahtuu jaetun syntyperän kautta. Eroa voisi kuvata parhaiten siten, että liberaalinationalistit uskovat, että kansallinen identiteetti on omaksuttavissa, siinä missä etnonationalisti uskoo kansallisen identiteetin perustuvan tietyn etnisen ryhmän olemukseen. Suomalainen identiteetti on esimerkiksi olemassa siksi, koska sille on tarvetta. Tarve on johdettavissa siitä tosiasiasta, että suomalaiset ovat esimerkiksi venäläisistä tai ruotsalaisista erillinen etninen ryhmä, jolla on heistä poikkeava kieli, kulttuuri, kansanluonne ja perimä. Suomen valtiollinen itsenäistyminen on seurausta siitä, että nuo edellä mainitut erot estivät venäläisen tai ruotsalaisen identiteetin omaksumisen.
Jos nationalismi olisi niin keinotekoinen rakenne kuten sen kriitikot väittävät sen olevan, kaikista maailman ihmisistä voisi tulla poliittisin toimin minkä tahansa identiteetin omaksujia. Tämä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta, sillä mitä monimuotoisemmaksi yhteiskunta muuttuu, sitä enemmän rodulliset, etniset ja uskonnolliskulttuuriset erot korostuvat yksilöiden välillä. Värisokea liberaali monikulttuurisuus tekee paradoksaalisesti ihmisen alkuperästä yhteiskunnan merkittävimmän poliittisen kysymyksen.
Etnonationalistinen valtiohallinto tarkoittaisi käytännössä valtiota, joka estäisi etnisten ryhmien sekoittumisen. Se estäisi toisistaan poikkeavien ryhmien rinnakkaiselon, kuin myös pyrkisi rajoittamaan kansojen välisiä sekoittumisia. Se tekisi siten selvän arvovalinnan sen suhteen, ketkä ovat politiikan teon kohteita, ja ketkä jäävät sen ulkopuolelle.
Etnonationalistinen hallinto voisi olla vasemmistolainen, oikeistolainen tai jotain siltä väliltä. Etnonationalismi ei ota suoranaisesti ota kantaa siihen, minkälaista politiikkaa yhteiskunnassa tulisi toteuttaa, vaan siihen, ketkä kuuluvat osaksi kyseistä yhteiskuntaa.
Sinimusta Liike on laajemman etnonationalistisen perheen suomalainen, keskustavasemmistolainen ja traditionalistinen variaatio.
Uskotko demokratiaan?
Uskon poliittiseen ja yhteiskunnalliseen valtaan, ja nähdäkseni parlamentaarisessa järjestelmässä sitä sovelletaan demokraattisen järjestelmän sanelemissa puitteissa. Etnonationalistinen hallinto voi toimia monin eri sovellutuksin, joista parlamentaarinen muoto on yksi muiden joukossa. Politiikan kannalta tärkeintä on aina saavutetut lopputulokset, eivät keinot, joilla ne saavutetaan.
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta parlamentaarinen politiikka on kansallismielisten kannalta tällä hetkellä ongelmattomin vaikuttamisen väylä, sillä meiltä puuttuu täysin suuryritysten, mediatalojen ja somejättien antama tuki. Liberaali demokratia joutuu sietämään meidän olemassaoloamme, jotta se kykenee pitämään yllä illuusiota valinnanvapaudesta. Tätä tilaa me pyrimme radikaalina liikkeenä käyttämään tietenkin hyväksemme.
Miksi pitäisi luottaa sellaiseen tyyppiin, joka on aiemmin ollut asioista täysin eri mieltä?
Jos toimintamme perustuisi ainoastaan niihin ihmisiin, jotka ovat olleet peruskoulusta lähtien oikeassa, jäisimme lukumääräisesti melkoisen pieneksi joukoksi, eikä meidän silloin kannattaisi edes markkinoida itseämme suurelle suomalaiselle yleisölle. Puolueen toiminnan kannalta on elintärkeää, että meihin liittyy jatkossakin niitä suomalaisia, joilla ei ole aiemmin ollut omaa poliittista viiteryhmää tai jotka ovat luopuneet aiemmista ajatuksistaan. Meillä on tälläkin hetkellä riveissämme sen kaltaisia ihmisiä, jotka ovat olleet aiemmin vihreiden tai vasemmistoliiton kannattajia. Unelma kohtasi todellisuuden, ja todellisuus voitti.
Osa ihmisistä taasen voi olla alitajuntaisesti monestakin asiasta samaa mieltä kanssamme, mutta heidän poliittiset johtopäätöksensä ovat virheelliset. Koen, että lukeuduin itse juurikin tähän joukkoon. Yritin pitkään ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia pääni sisällä keinoilla, jotka olisivat tosiasiallisesti ainoastaan pahentaneet niitä ongelmia entisestään. Yksittäinen sokea piste, koski se sitten ihmiskuvaa tai keskusvallan toimintaa, voi laittaa ihmisen kannattamaan omien intressiensä kannalta aivan väärää viiteryhmää. Markkinatalouden nimeen vannova tolkun konservatiivi on kuitenkin vain kahden pettymyksen päässä radikaalikansallismielisestä ajattelusta. Monikulttuurinen ja sateenkaareva yhteiskuntakokeilu tulee taasen tarjoamaan näitä pettymyksiä kiihtyvällä tahdilla seuraavien vuosien aikana.
Vaikka oma viiteryhmäni onkin muuttunut melkoisesti vuosien aikana, en silti pidä itseäni poliittisena tuuliviirinä. Olin useamman vuoden ajan oikeistohenkinen libertaari, joka luuli markkinoiden näkymättömän käden ratkaisevan monikulttuurisuuden, sateenkaari-ideologian, sekularismin ja alhaisen syntyvyyden aiheuttamat yhteiskunnalliset kipupisteet. Lakkasin olemasta libertaari, kun ymmärsin kyseisen odotuksen perustuvan toiveajatteluun, jolla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ilman poliittista ohjausta nk. ”vapaa markkinatalous” olisi toiminut aivan kuten se toimii tälläkin hetkellä – ylistää sateenkaaripropagandaa, Black Lives Matteria ja kehitysmaalaisten massamaahanmuuttoa. Keskushallinto ei ollutkaan ongelmien juurisyy – vaan ideologia joka ohjaa sen toimintaa.
Olen myös oppinut sen, ettei poliittisesti epäkorrekteihin päämääriin ole mahdollista päästä kiertoteiden, koirapillien ja hämäyksien kautta, sillä hämäyksen ja epärehellisyyden varaan rakennettu strategia on yhden paljastuksen päässä tuhoutumisesta. Meidän täytyy pystyä sanomaan avoimesti, että suomalaisilla on oikeus kansalliseen olemassaoloonsa ja että Suomi on suomalaisten kansallinen koti, jossa eläminen on suomalaisten etuoikeus. Jos emme uskalla sanoa tätä päämäärää ääneen, emme tule edes teoreettisessa mielessä koskaan saavuttamaan sitä. Tämä sama ajatus tulee saada lyötyä läpi myös kaikissa Euroopan maissa, jotta voisimme varmistaa valkoisten kansojen olemassaolon ja heidän lapsiensa tulevaisuuden.
Tuukka Kuru Twitterissä
