Tänään vietetään lapsen oikeuksien päivää. Sen tavoitteena on lisätä lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta ja lapsen oikeuksien toteutumista.
Silti maassamme on viranomaisten ylläpitämä lapsia kauppaava verkosto. Suuri osa ei halua uskoa, että kotoisessa lintukodossamme tapahtuisi mitään niin kauheaa. Vanhuksilla on rahastettu jo kauan, nyt on siirrytty avuttomiin lapsiin helpon rahan perässä. Viattomalle lapselle aiheutetaan kenties elämän mittainen trauma, kun häneltä riistetään vanhempien suojaava läsnäolo. Joka toinen tunti joku lapsi jossain päin Suomea siirretään pois vanhemmiltaan kodin ulkopuolelle. Joissakin maissa pidetään lapsen edun vastaisena sitä, että lapsi erotetaan vanhemmista vastoin tämän tahtoa, mutta Suomessa sen kuvitellaan olevan lapsen edun mukaista.
Sopivien lasten valikointi aloitetaan jo äitiysneuvolassa. Tarvitaan yksi ainoa lastensuojeluilmoitus, jotta lapsi saadaan muutettua kauppatavaraksi. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä kuka tahansa viranomainen tai yksityishenkilö millä tahansa verukkeella. Lapsi viedään suurella todennäköisyydellä sellaiselta henkilöltä, joka on itse joutunut pienenä lapsikaupan uhriksi tai hänellä on menneisyydessä ollut esim. päihdeongelmia. Niitä viedään myös sellaisilta henkilöiltä, jotka poikkeavat jotenkin massasta tai joilla on näkemyseroja mistä tahansa asiasta sosiaalityöntekijöiden kanssa. Joskus on olemassa joku oikea syy miksi lapset pitää viedä ja vanhemmat ovat itse sitä toivoneet. Vanhempien saatua ongelmansa hoidettua, lapsia ei silti palauteta kotiin. Sosiaalityöntekijät saattavat valehdella räikeästi niin vanhemmille kuin muille viranomaisille saadakseen lapset vietyä. He myös valehtelevat vanhemmista tilatessaan lausuntoja asiantuntijoilta päätöstensä pönkittämiseksi.
Lapsen oikeuksien sopimuksessa kielletään lapsen erottaminen vanhemmistaan ilman erityistä perustetta. Syyksi kuitenkin riittää pelkkä kuulopuheisiin perustuva mielikuva uhasta. Esimerkkitapaus: "Huostaanotto ei edellytä vastaavaa näyttöä väkivallasta, kuin mitä edellytetään rikosoikeudellisesti rangaistavan teon osalta. Myös lapseen kohdistuva uhka joko henkisestä tai fyysisestä väkivallasta on riittävä peruste huostaanotolle." Päätösten perusteeksi kelpaa siis vs. sosityöntekijän tai vt. sosiaalipäällikön kuvittelema uhka. Nämä valheelliset kirjaukset esim. asiakassuunnitelmassa otetaan todesta jopa hallinto-oikeudessa.
Lain vaatimaa läheisverkoston kartoitusta ei tehdä, vaan lapsi voidaan sijoittaa tuntemattomaan paikkaan, jota vanhemmille ei kerrota. Perhehoitajille suunnataan mittava tuki, josta oikeat perheet voivat vain uneksia. Heille maksetaan moninkertaisesti verrattuna kotiäiteihin ja heille tarjotaan välittömästi tukea ja erilaisia palveluja. Niihin lukeutuvat mm. rahallinen apu erilaisiin hankintoihin sekä pitkäaikainen ja laaja lastenhoitoapu. Lastensuojelun tarve vähenisi huomattavasti, jos oikeilla perheillä olisi samat mahdollisuudet. Sijaisperheille suunnatuilla palveluilla kiintymyssuhteen kehittämiseen keskittyvillä opetusmenetelmillä pyritään siihen, ettei lapsi enää koskaan voi tai edes halua palata oikean perheensä luo. Lapselle voidaan esimerkiksi valehdella vanhemmista, jotta hänelle kehittyisi väärä kuva heistä.
Sijaishuollossa olevan lapsen yhteydenpito-oikeudessa on kysymys lapsen perus- ja ihmisoikeuksien henkilökohtaisimmasta sisäkehästä, jolla on merkittävä vaikutus lapsen identiteetin kehittymiseen ja ehjän minäkuvan muodostumiseen. Lapsella on oikeus tuntea vanhempansa, perheensä, sukunsa, historiansa ja juurensa sekä säilyttää kosketus aiempaan kasvuympäristöönsä. Lapsella on oikeus tietää, mistä hän on, mihin hän kuuluu, jotta hän voi rakentaa ehjän kokonaiskuvan itsestään ja siitä, miksi hän on sellainen kuin on. Kun huostaanotettaessa läheisverkoston kartoittaminen jätetään tekemättä ja lapsi sijoitetaan vieraaseen perheeseen, niin lapsi ei enää voi tavata ollenkaan suurta osaa sukulaisistaan, kuten normaalisti kotona ollessaan.
Huostaanotolla puututaan lapsen ja perheen perustuslaissa säädettyihin perusoikeuksiin, kuten yksityiselämän suojaan ja henkilökohtaiseen vapauteen. Lisäksi sijaishuollossa olevan lapsen perusoikeuksia usein rajoitetaan päätöksillä, esim. yhteydenpitoa vanhempiinsa. Huostaanotossa ja sijaishuollon aikaisissa toimissa on syvälle perusoikeuksiin kajoava luonne. Lapsen erottaminen vanhemmistaan tulee tapahtua lyhyimmäksi mahdolliseksi ajaksi. Sopimus edellyttää, että myös sijaishuoltotaho toimii tavoitteenaan lapsen palauttaminen takaisin kotiinsa. Lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa täytyisi tukea, lasta ei saisi vieraannuttaa.
Huostaanotosta ja sijaishuollosta on tullut ensisijainen palvelu tietyissä tilanteissa, vaikka ne on säädetty viimesijaiseksi toimenpiteeksi. Huostaanotto syrjäyttää lapsia ja traumatisoi lapsen lisäksi koko perhekunnan. Tutkimusten mukaan sijaishuolto tuottaa pääasiassa haitallisia seurauksia. Kaikilla tutkituilla hyvinvoinnin ja terveyden mittareilla sijoitettujen lasten tilanne on heikompi kuin heidän sisarustensa, joita ei ole sijoitettu kodin ulkopuolelle.
Yhdenvertaisuus ei toteudu lasten kohdalla. Lapsilta on viety kaikki: ihmisyys, vapaus, perhe, onni ja ilo, turvallinen koti ja olo, kaverit, hyvä elämä, lapsuus ja paljon muuta. Oikeusvaltiossa sallitaan ideologiaan perustuvat lapsia ja perheitä tuhoavat toimintatavat. Lastensuojelun asiakkaana olevat lapset ovat B-luokkaa. Ideologia uskoo sokeasti sijaishuollon ylivertaisuuteen. Voi esittää kysymyksen, toteutuuko lapsen etu näissä tilanteissa? Joidenkin lasten elämät tuhoutuvat lopullisesti huostaanoton myötä ja he saattavat riistää henkensä vielä kymmenien vuosien jälkeen tapahtuneesta.
Kuten muut ihmisoikeussopimukset, myös lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa valtiota. Valtion on sekä edistettävä aktiivisesti lasten oikeuksien toteutumista että suojeltava lapsia oikeuksien loukkaamiselta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lapsen oikeudet turvaavaa lainsäädäntöä, politiikkaohjelmia ja budjetointia. Valtio ei myöskään itse saa loukata lapsen oikeuksia. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa myös kuntia ja muita toimijoita, joille valtio jakaa tehtäviään.
Suomen lastensuojelulaki velvoittaa valtiota tekemään kaikkensa, että suhde lapsen ja vanhemman välillä säilyy. Tällä hetkellä kyseinen suhde yritetään korvata kokonaan keinotekoisella suhteella sijaisperheeseen. Valtiolla on myös velvollisuus huolehtia, että lasten parissa työskentelevät tai lapsia koskevia päätöksiä tekevät ihmiset tuntevat lapsen oikeudet.
Mitä paremmin lapsen oikeudet tunnetaan, sitä paremmin niitä osataan noudattaa. Parasta oikeusturvaa lapsille onkin se, että kasvuympäristö tukee lapsen hyvinvointia ja kasvua, eikä lapsen oikeuksia alun pitäenkään loukata. Lapselle hyvä kasvuympäristö tarkoittaa esimerkiksi lapsen ja perheen tarpeisiin sopivia palveluja sekä lasta arvostavaa vuorovaikutusta.
Veronmaksajat ovat joutuneet osallistumaan näihin sijaishuoltotalkoisiin. Varsin iljettävää on osallistua lapsikaupan tukemiseen veronmaksajana. Tällä hetkellä valtio ei kuitenkaan tee mitään asian korjaamiseksi eivätkä myöskään viranomaiset. Tästä verkostosta tietoiset eivät välttämättä uskalla hankkia omia lapsia, koska pelkäävät, että oma perhe hajotetaan lapsikaupan edistämiseksi.
Lisätietoa:
lapsenoikeudet.fi
kuntaliitto.fi
leeniikonen.fi
sos-lapsikyla.fi
yle.fi
Kainu Jokipii
