Lampedusan muuttoliikeskenaario muistuttaa Jean Raspailin romaania ” Pyhien leiri” ja haastaa Euroopan tekemään eron dystooppisen fiktion ja monimutkaisen nykyaikaisen todellisuuden välillä, kirjoittaa konservatiivitoimittaja Tomasz Łysiak.
”Viisikymmentä vuotta sitten, vuonna 1973, ranskalainen kirjailija Jean Raspail julkaisi silloin kaukaa haetulta vaikuttavan romaanin ”Pyhien leiri”, jossa kuvattiin valtavaa maahanmuuttajien tulvaa Ranskaan ja Eurooppaan. Nyt, kirjan julkaisemisen 50-vuotispäivänä, kertomus tuntuu karmivan ennakoivalta, kun Italian ja Puolan kaltaiset maat kamppailevat todellisten maahanmuuttopaineiden kanssa.
Saksan ja Ranskan kaltaisilla suurmailla on taipumus määrätä maahanmuuttokysymyksen asialista, kun taas Puolan ja Italian kaltaiset maat ovat pikemminkin reagoineet tapahtumiin kuin muokanneet niitä. Viime viikkoina aihe on kuumentunut erityisesti Italiassa, jossa Lampedusan saaresta on tullut leimahduspiste. Saari on tulvillaan siirtolaisia, jotka saapuvat suurina määrinä veneillä Afrikan mantereelta. Samaan aikaan elokuva ”The Green Border”, 2023 (”Vihreä raja”) on herättänyt kiistaa Puolassa, koska siinä kuvataan maan rajavartijat lähes fasistisen hallituksen häikäilemättöminä lainvalvojina.
Suosittelen kaikille Agnieszka Hollandin ”teokseen” kovin ihastuneille katsojille, että he menisivät ainakin Napoliin. Nouskaa Napoli Centraleen saapuvasta junasta ja kävelkää hieman kohti Forcellan kaupunginosaa, afrikkalaisten ja Lähi-idän siirtolaisten täyttämien kojujen, katujen ja kujien keskellä. Suosittelen myös matkustamaan johonkin italialaiseen kaupunkiin, taajamaan tai kaupunginosaan, jossa on paljon maahanmuuttajaväestöä, ja anna tyttäresi viedä koiraa iltaisin ulkoiluttamaan. Onhan se ihan normaalia, että lapsi voi mennä illalla koiran kanssa kävelylle kaupungin puistoon, vai mitä?
Sama pätee Roomassa. Suosittelen valitsemaan hotellin Stazione Terminin läheltä ja kävelemään illalla kotiin päin aseman lähistöllä tai vaikkapa Piazza Porta Maggioren lähellä. Ihan vain turistina. Ja vasta sitten kannattaa kommentoida maahanmuuttoasiaa.
Italian vaikeuksia maahanmuuton kanssa ovat lisänneet ulkoiset haasteet ja kansainvälinen politiikka. Lampedusasta saadut kuvat, kuten täpötäydet veneet tai aidoilla kiipeilevät siirtolaiset, ovat huolestuttaneet monia eri puolilla Eurooppaa. Italialaisen La Stampa -lehden raportoiman kyselyn mukaan kuusi kymmenestä italialaisesta uskoo, että heidän hallituksensa vastaus on riittämätön, ja 75 prosenttia on huolissaan Lampedusan maihinnousuista.
Italian hallitus on sisäisesti jakautunut. Entisen varapääministerin ja sisäministerin Matteo Salvinin kannattajat ovat arvostelleet pääministeri Giorgia Melonia nykytilanteesta ja huomauttaneet, että Salvinin kaudella siirtolaisten maihinnousuja oli rajoitettu. Viimeaikaiset tutkimukset ovat paljastaneet tiettyjen kansalaisjärjestöjen osallisuuden ihmiskauppaan, minkä Salvini oli esittänyt aiemmin. Tästä syytöksestä hänelle aiheutui oikeudellisia seuraamuksia.
Salvinin aikana Corriere della Sera -lehti paljasti totuuden maahanmuuttajista. Peitetehtävissä toiminut poliisi vietti jonkin aikaa yhdellä saksalaisten kansalaisjärjestöjen omistamalla aluksella ja näki itse, että siellä tapahtui merkittävästi ihmiskauppaa. Maksulliseen salakuljetukseen osallistuneet rikolliset tekivät yhteistyötä ”auttavien” aktivistien kanssa. Lautat lähestyivät laivoja, ja aktivistit ottivat ihmisiä vastaan ihmiskauppiailta.
Euroopan laajempi maahanmuuttopolitiikka, erityisesti Saksan avoimet ovet -lähestymistapa, on vain lisännyt afrikkalaisten maahanmuuttajien tuloa Eurooppaan.
Jean Raspailin teos ”Pyhien leiri” on kylmäävä paitsi ennakoivan kerrontansa vuoksi myös siksi, että se antaa ymmärtää, että tapahtumat ovat väistämättömiä.
Tarinan keskiössä on Ranskan lamaantuminen lähestyvän kriisin edessä. Se on kertomus, joka monien mielestä näyttää toistuvan reaaliajassa kaikkialla Euroopassa. Huolimatta jatkuvista varoituksista tiedotusvälineissä ranskalaiset pysyvät passiivisina ja huonosti valmistautuneina. Kun vihdoin ryhdytään toimiin, on liian myöhäistä. Vasemmistolaisten ihanteiden vaikutuksen alaisena oleva armeija kuvataan heikkona ja päättämättömänä.
Ranskan hallituksen vastaus viivästyy, ja kansalaiset jäävät puolustuskyvyttömiksi. Valmistautumisen sijaan he toivovat naiivisti ystävällisiä maahanmuuttajia, jotka etsivät ”parempaa elämää”. Todellisuus muuttuu kuitenkin kauhuksi, kun laivat saapuvat.”
Tomasz Łysiak
Lähde: Remix
Ehkä ruminta tässä touhussa on, että Saksan valtio rahoittaa näitä ”meripelastusaluksia”, jotka yhteistyössä ihmissalakuljettajien kanssa täyttävät Italian alueita ”turvapaikanhakijoilla”.
Kun Salvini aikoinaan pysäytti moisen meripelastustyön, loppuivat Välimereen hukkumiset, eikä veneitä tullut enää odottamaan ”pelastusta”. On kaiken kaikkiaan tavattoman törkeää eurooppalaisten kansojen huijaamista tuo touhu, missä ainakin yksi valtio rahoittaa ihmissalakuljetusta, mutta poliitikot puhuvat ihan muuta ja ovat yrittävinään ”siirtolaisuuden” hillitsemistä. Käsittämättömän valheellista touhua poliitikoilta, jotka ovat olevinaan kansojen yhteisen hyvä asialla, mutta edustavat ihan muita tahoja.
Jospa kansat vihdoin alkaisivat tajuta, että heitä kusetetaan niin poliitikkojen kuin mediankin taholta.
Olen pitkään ihmetellyt Saksan jakomielistä toimintaa. Sitten puhuvat taakanjaosta. Ihmiset eivät vastaanottamalla tai jakamalla lopu, niitä yksinkertaisesti syntyy nopeammin. Se on syy miksi tuo koskaan ei voi toimia.
Kuinka hyvin ”siirtolaisuus” auttaa maailman köyhimpiä?
https://www.youtube.com/watch?v=KCcFNL7EmwY
Ovat köyhiä omassa maassaan ja tulevat Eurooppaan olemaan köyhiä ja nauttimaan eduista. Varmaan heille elämä käy helpommaksi, mutta eurooppalaisille se elämä hankaloituu sitä enemmän, mitä enemmän niitä rahdataan Eurooppaan.
Onko tarkoituksenmukaista toteuttaa jotain mikä isossa kuvassa tuottaa paljon haittaa Eurooppalaisille, mutta ei ratkaise, eikä auta, todellisuudessa mitään.
Löysin tuon videon joskus aikoinaan, se oli yksi asia miksi aloin suhtautua näihin asioihin järkevämmin. Sanotaan että yksi ihminen ei voi muuttaa maailmaa, kyllä voi. Täytyy vain olla kasa faktaa ja kyky esittää se. Haluaisin tietää mikä on vihervasemmiston vastaus tuohon, ilmeisesti itsetuho.
Itävaltalainen korpraali oli jo aikoja sitten tietoinen siitä että yksikin ihminen voi muuttaa maailman. Hänellä oli faktat ja taito esittää ne, toki siihen mahtui hiukan fiktiotakin kuten jokaiseen ideologiaan, mutta silloisessa euroopassa sanat tehosivat. Ne toimivat niin hyvin että vieläkin pelätään mitä seuraisi jos joku olisi yhtä suorapuheinen. Mitä siis tehtiin. Keksittiin käsite vihapuhe joka kriminalisoitiin mutta jätettiin islamin tuoma vihapuhe käsitteen ulkopuolelle. Mehän tiedämme ettei konsepti tule toimimaan, mutta ottaa aikansa kun suorapuheisuukin on taas kunniallista ja sitä kuunnellaan. Tilanteen on vaan oltava silloin samanlainen kuín nyt eräässä lähi-idän maassa, jota en nimeä ääneen, sillä joku nilittäisi taas vihapuheesta. Sanotaan siis näin. Erään alueen lammaspaimenet päätti tulla ennen Joulua katsomaan lasta kapaloituna seimessä, josta seuraa takuuvarma ” lahjojen vaihto ” koska sillä toisella on laittaa peliin muutakin kuin turapartaisia jihadisteja.