Itävaltalainen turvapaikanhakijoille kieltä ja kulttuuria opettava Lisa kertoo, että kursseilla vallitsee täysi kaaos.
Opettaja, josta käytetään tässä nimeä
Lisa, on opettanut turvapaikanhakijoita kahden vuoden ajan Burgenlandin aikuiskoulutuskeskusessa,
kertoo Kronen Zeitung. Opettaminen ei ole ollut helppoa.
- Otetaan esimerkiksi vuosiluvut. Afgaanit kirjoittavat islamilaisen vuoden 1439 vihkoonsa. Monet eivät edes tiedä, kuinka vanhoja ovat, Lisa toteaa.
Lisan pitäisi opettaa turvapaikanhakijoille länsimaisia arvoja, mutta turvapaikanhakijat eivät ymmärrä termistöä.
- He eivät esimerkiksi ymmärrä termejä humanismi, sekularismi, tarvehierarkia tai kulttuurinen sopeutuminen, turvapaikanhakijoiden opettaja valittaa.
Opetusmateriaalina toimii kirjanen, joka Lisan pitäisi käydä turvapaikanhakijoiden kanssa läpi.
Kirjasessa on muun muassa seuraavia kohtia:
- Mies ja nainen kättelevät ja katsovat toisiaan silmiin.
- Possun liha on suosittua ja alkoholi on sallittua.
- Uskonto on yksityisasia. Rukoilen kotona, en oppitunnilla tai työssä. En poistu tunnilta tai työpaikalta rukoilemisen vuoksi.
- Olen nainen ja saan pitää lyhyitä hameita, housuja, bikinejä, saan tanssia ... ja silti olen hyvä nainen tai tyttö, ja minua kohdellaan kunnioittavasti.
- En voi valita, onko lääkärini mies vai nainen.
Lisa ihmettelee, kuinka edellä mainittujen asioiden opettaminen voi onnistua, jos hän joutuu opettamaan oppilaille yksittäisiä sanoja.
Useat oppilaat osallistuvat vain koska luulevat välttävänsä karkotuksen
Monien oppilaiden omaksumiskyky ja -halu on kyseenalainen.
- Minun pitäisi lukea heille naisten oikeuksien julistusta ja käydä heidän kanssaan läpi sanontoja, mutta ensin heille pitää opettaa, mitä sanonta tarkoittaa! Kaikki eivät edes ole tosissaan mukana. Monet tulevat paikalle vain siksi, että he kuvittelevat välttävänsä näin karkotuksen, Lisa päivittelee.
Harvat läpäisevät kokeen, koska eivät ymmärrä kysymyksistä sanaakaan
Lisa on kuitenkin ylpeä oppilaistaan. Monet yrittävät parhaansa ja osallistuvat kärsivällisesti. Kurssin lopussa oleva koe tuottaa yleensä kuitenkin päänvaivaa oppilaille.
- Koe tehdään kirjallisesti, eikä suurin osa oppilaista tajua siitä yhtään mitään. Olisi parempi, jos teksti korvattaisiin kuvilla, Lisa hymyilee
