EU-maat ovat neuvotelleet ja kiistelleet vuoden 2015 turvapaikkakriisistä lähtien maahanmuuttopolitiikan yhteisistä ydinkohdista. Alustava sopu löytyi viime torstaina Luxemburgissa, joskin EU:n lopullinen yhteinen kanta vaatisi vielä EU-parlamentin ja EU-maiden päätökset.
Yhteinen linjaus sisältää EU:n sisäisen yhteisvastuun ja poikkeustilanteissa ilmenevän solidaarisuuden muita jäsenmaita kohtaan maahanmuuttotulvan uhatessa. Toisin sanoen turvapaikanhakijoita aiotaan lähettää suuria siirtolaismääriä kohdanneesta EU-maasta toisiin EU-maihin.
EU:n yhteisessä linjauksessa turvapaikanhakija joutuu joko normaaliin turvapaikanhakuprosessiin tai sitä nopeampaan pikamenettelyyn, jota nimitetään myös rajamenettelyksi.
Rajamenettelyä käytettäisiin mikäli turvapaikanhakija antaa vääriä tietoja viranomaisille tai vaarantaa jollain tapaa turvallisuutta. Pikamenettelyä käytettäisiin myös silloin jos turvapaikanhakija tulee maasta, josta tulevien katsotaan yleensä tarvitsevan vain harvoin turvapaikkaa.
EU:n alustavan yhteisen linjauksen mukaan suuria turvapaikanhakijamääriä kohtaava EU-maat saattaisivat pyytää apua muilta EU-mailta, jolloin tiettyjen kriteerien täyttyessä muut EU-maat avustaisivat yksittäistä valtiota, joko ottamalla vastaan turvapaikkakriisin kohteeksi joutuneesta maasta turvapaikanhakijoita, maksamalla kriisin kohteeksi joutuneelle maalle 20 000 euroa yhdestä turvapaikanhakijasta väestönsiirtojen sijaan tai lähettämällä kriisimaahan apuna laitteistoa tai henkilöstöä.
Yhteisen linjauksen tavoitteena on että turvapaikanhakijat sijoitettaisiin tasaisesti eri EU-maihin sen sijaan että he jäisivät Välimeren alueen maiden turvapaikanhakijaleireille.
EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan tarpeesta on kiistelty, eikä kaikkien EU-maiden johto tahtonut osallistua siihen liittyviin väestönsiirtoihin.
Lähteet: