YK:n GCM-sopimus herättää vastustusta useissa Euroopan maissa. Suomen hallitus ei näe sopimuksessa mitään vaaraa.
YK:n Global Compact for Migration – sopimuksen (GCM, Globaali sopimus turvallisesta, järjestelmällisestä ja jatkuvasta maahanmuutosta) kauaskantoiset vaikutukset ovat saaneet kansalaiset Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä nousemaan vastarintaan GCM-sopimusta vastaan. Useita poliitikkoja, kansalaisaktivisteja ja kansalaisoikeuksien puolustajia on alkanut keräämään ihmisten huomiota kampanjoilleen, joiden tarkoitus on estää sopimuksen allekirjoitus. Kaikkien vastustajien metodiksi on valittu nimikirjoitusten kerääminen adressiin, jolla vaaditaan kulloisenkin maan irtisanoutumista sopimuksesta, kuten USA, Unkari ja Australia jo ovat tehneet kansallisen itsemääräämisoikeuden menetyksen pelossa.Globalen Migrationspakt der UNO stoppen – nationale Souveränität erhalten!
PatriotPedition.org – sivusto kerää nimiä kaikille saksalaisen kielialueen (Saksa, Itävalta ja Sveitsi) pääministereille annettavaksi ja riemuitsee Sveitsin liittymisestä keräykseen. Saksassa toimiva Bürgerrecht Direkte Demokratie-liike (BDD, Kansalaisoikeudet Suora Demokratia) kerää myös nimiä sopimusta vastaan nimellä ”UN-Pläne stoppen: Globalen Pakt und Massenmigration verhindern” (Lopetetaan YK-suunnitelma – Globaali sopimus ja massamaahanmuutto on estettävä). Tämä kampanja on kerännyt jo yli 230 000 nimeä. Saksan suurin oppositiopuolue AfD on myös avannut oman sivun, jolla juoksee lähtölaskenta dokumentin allekirjoitushetkeen. Sivustolla kerätään tukea puolueen kampanjalle GCM-sopimusta vastaan. Sivusto esittelee myös kattavasti oman käsityksensä sopimuksen sitovuudesta ja vakavuudesta. USA, Unkari ja Australia ovat jo ilmoittaneet, etteivät allekirjoita sopimusta, joka vaarantaa maan itsenäisen pakolais- ja siirtolaispolitiikan ja kansallisen riippumattomuuden.Euroopan johtajia ei pelota
Saksan hallitus, kuten ei Suomenkaan hallitus, näe sopimuksessa mitään vaaraa. Kritiikkiä sopimusta kohtaan ei esitä kukaan, eikä kukaan kerro vaalikansalle, mitä suunnitelma pitää sisällään ja mihin se velvoittaa allekirjoittaneet. Suomen parlamentaarinen käsittely GCM-sopimuksen tiimoilta on rajoittunut kolmeen eduskunnan lautakuntaan. GCM-sopimuksesta on keskusteltu tai ainakin ulkoministeriön E-kirje tulisi olla luettu Suuressa valiokunnassa, Ulkoasiainvaliokunnassa ja Hallintovaliokunnassa. Kaikissa lautakunnissa tultiin samaan lopputulokseen E-kirjeen asiasta virastokapulalta kuulostavassa asiassa E43/2018 vp. Lopputulos oli ”Ei aiheuta toimenpiteitä”. Ulkoministeriön esittelemänä oli käsittelyssä kaksi perusmuistiota. Toinen liiteasiakirja puhuu ”Globaalista turvallisesta, järjestäytyneestä ja sääntöjen mukaista siirtolaisuutta koskevasta neuvotteluprosessista YK:n puitteissa” (UM2018-00411) ja toinen ”Globaalin pakolaisia koskevan toimintakehyksen valmistelusta YK:n pakolaisjärjestön johdolla” (UM2018-00647).Virallisen Suomen virallinen kanta GCM-sopimukseen
Suomen kanta on selvä. Suomi tukee molempien sopimusten solmimista ja on jo tehnyt ilmoituksensa mukaan kaiken mahdollisen sopimuksen allekirjoituksen varmistamiseksi. Kuitenkin virallinen Suomi uskaltaa toivoa oman päätösvallan pidättämistä itsellään, vaikka on toisaalla valmis keskittämään asioiden järjestelyä YK-järjestöille.”Asiakirjan toimeenpano kuuluu valtioille. Suomen käsityksen mukaan valtionhallinnon lisäksi myös paikallisviranomaisilla, kansalaisyhteiskunnalla ja yksityissektorilla tulee olla rooli asiakirjan toimeenpanossa ja seurannassa samoin kuin koko YK-järjestelmän osilla toimivaltuuksiensa mukaisesti kuitenkin niin, että kansainvälisellä siirtolaisuusjärjestöllä (International Organisation on Migration, IOM) on vahva koordinoiva rooli vankan kokemuksen omaavana YK:n siirtolaisuusjärjestönä. Suomi pitää myös tärkeänä, että prosessille päätetään seurantaprosessi ja nykyisiä mekanismeja hyväksi käyttävä valvontamekanismi. (……) Suomi tukee vahvaa yhteyttä kestävää kehitystä koskevan toimintaohjelman (Agenda 2030) ja siirtolaisuuskompaktin seurannan välillä, ml. korkean tason poliittinen foorumi.”
Virallinen Suomi ei usko, että laitonta maahanmuuttoa saadaan GCM-sopimuksen avulla kuriin, mutta näkee, että ”laillisten maahantulomahdollisuuksien lisäämisellä vahvistetaan kuitenkin muuttoliikkeiden hallintamahdollisuuksia”. Virallinen Suomi ei myöskään usko, että laittomasti maassa oleskelevien statuksen muuttaminen lailliseksi olisi toimiva keino, mutta ”Suomi hyväksyy laillistamismenettelyn, mikäli maat haluavat siitä kansallisesti päättää ja se on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista ja pääosin yksilökohtainen”.Demokratiaa ála Suomi
Perusmuistion osuudessa ”kansallinen valmistelu” kerrotaan Suomen demokratian tila kaikessa karuudessaan:”EU:n ministerivaliokunnan kirjallinen menettely 29.-31.5.
Prosessien aikana on epävirallisesti konsultoitu muita ministeriöitä, kansalaisyhteiskuntaa, tiede- ja tutkimusyhteisöä, ammattiyhdistysliikkeitä, kun uusia versioita tausta- ja neuvottelupapereista on julkaistu. Asiaa ei ole valmisteltu Ahvenanmaan maakunnan hallituksen kanssa”.
Mitään kirjoitettua tietoa jälkipolville ei näistä ”epävirallisista konsultoinneista” ole jäänyt luettavaksi. Tämä ”epävirallisuus” herättää kysymyksiä, joihin suomalainen on tottunut saamaan lautakuntamaisia vastauksia ”ei aiheuta toimenpiteitä”.