Koska elämänlaatu heikkenee vuosi vuodelta vain hieman ja kivunsietokyvyn rajoissa, kansalaiset eivät halua toimia.
Joukkomaahanmuuttoilmiö on Ranskassa todennäköisesti vanhempi ja lujemmin juurtunut kuin missään muualla Euroopassa. Kysyttäessä vuonna 1994, voisivatko turvapaikka- ja perheenyhdistämislakien viimeaikaiset tiukennukset osoittautua tehokkaiksi, Jean Raspail, pahamaineisen ja kaukokatseisen romaanin ”Pyhien leiri” kirjoittaja, vastasi: ”Ei. On mahdotonta tehdä mitään. On liian myöhäistä. Ihmisiä on jo liikkeellä joukoittain, ja nyt heitä on liian paljon lähetettäväksi takaisin.”
Saksassa nähdään lähes päivittäin maanlaajuista tilannekuvaa maahanmuuttokysymyksistä. Jalkapallotähti Toni Kroos totesi, ettei hän palaisi kotimaahansa peliuransa jälkeen ja pelkäisi tyttärensä menevän illalla ulos saksalaisessa suurkaupungissa. Vaikka asia on saanut Saksassa ennennäkemättömän suuren painoarvon, se tuskin on siellä sen mullistavampi kuin Ranskassa.
Christopher Caldwell totesi vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassaan ”Reflections on the Revolution in Europe”, että Länsi-Saksassa oli jo 2,6 miljoonaa ulkomaalaista ”vierastyöläistä” vuoteen 1973 mennessä (samana vuonna, jolloin Raspailin ”Pyhien leiri” julkaistiin). Näin ollen liittokansleri Angela Merkelin vuonna 2015 tekemä päätös ottaa vastaan yli miljoona maahanmuuttajaa ei ollut Saksan ongelmien alkusysäys, eikä se ehkä ollut edes käännekohta.
Lähes jokaisessa Länsi-Euroopan maassa on samanlaisia realiteetteja, mutta maahanmuuttovastaisen politiikan saavutukset ovat olleet vaatimattomia. Se on hieno kuvaus niin kutsutun ”kiehuvan sammakon”- syndroomasta: koska eurooppalaisten elämä muuttuu vain hiukan huonommaksi ja pysyttelee kivunsietokyvyn rajoissa vuodesta toiseen, kansalaiset ovat haluttomia toimimaan. Sammakkoa siis kiehutetaan hiljaisella lämmöllä niin, että se on kyvytön tai haluton reagoimaan ympäröivään vaaraan ja keitetään hitaasti kuoliaaksi.
Entisen rautaesiripun takana ei ole tällaista maahanmuuttohistoriaa. Keski- ja itäeurooppalaiset (myös monet poliittisen vasemmiston edustajat) ovat tietoisia Länsi-Euroopan kokemuksista ja vastustavat ylivoimaisesti maahanmuuttoalueita. Kuten EU:n uudet jäsenet yhä useammin tunnustavat, poliittinen todellisuus voi olla täysin riippumaton kansalaisten tahdosta.
Saksa ”käännyttää maahantunkeutujia takaisin” Puolaan
Puolalaiset raivostuivat, kun kesäkuussa 2024 saksalainen poliisiauto jätti lähi-idän perheen parkkipaikalle Puolan rajalla ilmoittamatta asiasta Puolan viranomaisille. Tapaus synnytti diplomaattisen riidan ja paljasti, kuinka usein saksalaiset ”käännyttävät” heitä. Samalla viikolla Saksan poliisi toimitti kuusi afrikkalaista miestä rajan yli, tällä kertaa ilmoitettuaan ensin asiasta Puolan viranomaisille.
Toimittaja Aleksandra Fedorskan mukaan ”vuoden alusta lähtien Saksan virkamiehet ovat ”lähettäneet takaisin” Puolaan yli 3 500 siirtolaista”. Osa heistä ei tiettävästi koskaan ylittänyt Puolan ja Saksan välistä rajaa, sillä he ovat saapuneet Saksaan muita reittejä pitkin.
Puolan rajavartiosto on ahtaalla länsirajalla, sillä resursseja tarvitaan kipeästi Valko-Venäjän vastaisella itärajalla, jonne Valko-Venäjän hallinto on jo vuosia kuljettanut Lähi-idän ja Afrikan siirtolaisia eräänlaisena hybridisodankäyntinä, johon Moskovan epäillään olevan osallisena.
Tehtävä on epäkiitollinen: Kersantti Mateusz Sitek, 21-vuotias rajavartija, menehtyi haavoihinsa viime kuussa, kun maahantunkeutuja puukotti häntä aidan läpi. Näistä olosuhteista huolimatta sotilaspoliisi pidätti kolme rajavartiomiestä, jotka olivat ampuneet varoituslaukauksia ilmaan ja maahan pelotellakseen aggressiivisia laittomia maahantunkeutujia.
”Tämä on järkyttävä tapaus, kun otetaan huomioon, että Valko-Venäjän puolelta tulevat aggressiiviset hyökkääjät hyökkäsivät taannoin toistuvasti sotilaidemme kimppuun”, sanoi presidentti Andrzej Duda.
Tuoreen Ipsos-kyselyn mukaan 67 prosenttia puolalaisista on sitä mieltä, että maahantunkeutujat olisi torjuttava Valko-Venäjän rajalla ja että ne, jotka onnistuvat ylittämään rajan, olisi palautettava Valko-Venäjälle. Vain 19 prosenttia on sitä mieltä, että heidän turvapaikkahakemuksensa olisi käsiteltävä Puolassa. Mielenkiintoista on, että vasemmistoliiton äänestäjät ovat tasan jakautuneet tässä kysymyksessä, ja kaikkien muiden puolueiden äänestäjät kannattavat voimakkaasti rajasuojelutoimia. Eräät tiedotusvälineet kutsuivat kyselyn tuloksia ”järkyttäviksi”.
Vaikka yleinen mielipide on yhtenäinen, pieni joukko aktivisteja nauttii enemmän vaikutusvaltaa kuin hiljainen enemmistö. Podlaskie OPH:n kaltaiset aktivistiryhmät toimivat Valko-Venäjän rajalla ja ohjaavat aktiivisesti maahanmuuttajia Puolaan. Ryhmäkeskusteluissa opastetaan maahanmuuttajia, missä heidän on ylitettävä raja ja minne mennä Puolaan saavuttuaan. Kansalaisjärjestöjen rahoittamat taksit kuljettavat maahanmuuttajia kiireisinä asianajotoimistoihin, jotka käsittelevät heidän turvapaikkahakemuksensa. Pian viime vuoden lopulla valtaan tultuaan Puolan parlamentin alahuoneen puheenjohtaja Szymon Hołownia poseerasi vastasaapuneiden maahanmuuttajien ja kansalaisjärjestöaktivistien kanssa parlamentissa.
Aktivistit ovat myös rohkaisseet laittomia maahantulijoita hakemaan oikeudellisia korvauksia Puolan valtiolta. Viimeaikaisissa tapauksissa alueelliset tuomioistuimet antoivat tuomionsa afganistanilaiselle ja etiopialaiselle, jotka molemmat loukkasivat itsensä pudottuaan raja-aitojen päältä, sekä Puolan rajavartiolaitosta vastaan. Aktivistien tukemat laittomat maahantulijat voivat nyt jatkaa siviilioikeudenkäyntejä valtiota vastaan.
”Monimuotoisuus on rikkaus ja voimavara” ei ole kestävä poliittinen iskulause
Poliittisella tasolla maahanmuuttomyönteinen vasemmisto on toistaiseksi puhunut vähemmän röyhkeästi kuin kollegansa Yhdysvalloissa, Britanniassa ja muualla. Sen perusteluissa esitetään nöyrästi, että globalismi on väistämätöntä, ja kuten vasemmistoliiton parlamentaarikko Agnieszka Dziemianowicz-Bąk äskettäin totesi, ”Puolan työmarkkinat tarvitsevat käsiä töihin, ja ne tarvitsevat myös maahanmuuttajia”. Näin ollen ”Monimuotoisuus on rikkaus ja voimavara” ei ole kestävä poliittinen iskulause.
Palkittu elokuvantekijä Agnieszka Holland julkaisi vaalivuoden aikana elokuvansa ”Green Border” (Vihreä raja) herättääkseen myötätuntoa Valko-Venäjän rajalla olevia maahantunkeutujia kohtaan. Eräässä täysin fiktiivisessä kohtauksessa Puolan rajavartija ojentaa siirtolaiselle termospullon täynnä vettä, jonka seassa on lasinsiruja. Vatikaani, joka on edelleen tärkeä ääni Puolan yhteiskunnassa, näytti elokuvan kuuliaisesti ennen viime vuoden parlamenttivaaleja.
Puolan kaupunkien nykyiset tapahtumat, joita ei vielä muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan, näyttävät siltä, että ne olisi voitu kuvata elokuvaa varten.
Äskettäin Varsovassa afrikkalainen mies yritti murtaa pysäköidyn auton lukon, kiipeili muiden auton katolle ja hyökkäsi lopulta skootterilla kulkeneen jakelukuljettajan kimppuun. ”Viime aikoihin asti tällaisia kohtauksia on nähty vain Länsi-Euroopan maissa”, kirjoitti eräs julkaisu. Syyllisen odotettiin pääsevän vapaaksi syytteiden kirjaamisen jälkeen, mutta hänen karkottamismahdollisuutensa ovat epäselvät.
Poznańissa lähiseudun asukkaat joutuivat paniikkiin, kun paidaton afrikkalaismies heilutti machetea ja huusi villisti kerrostalon edustalla. Valko-Venäjän rajan läheisyydessä sijaitsevassa Czerlonkassa laittomat maahanmuuttajat miehittävät jatkuvasti bussipysäkkiä; paikalliset välttelevät kävelyä kaduilla yöllä ja pelkäävät, mitä voi tapahtua, kun he lähettävät lapsensa odottamaan koulubussia.
Ehkä järkyttävin viimeaikainen tapahtuma oli video, jossa alaston afrikkalainen mies ulostaa Katowicen kaupungin puiston uimarannalla. Paikalliset viranomaiset sulkivat alueen uimareilta sen jälkeen, kun testit osoittivat, että e-kolibakteerien esiintyminen teki vedestä vaarallista. On epäselvää, liittyvätkö nämä tapahtumat toisiinsa, mutta kuvamateriaali törkeästä teosta järkytti Puolan poliittista keskustelua. ”Nykyisen hallituksen ansiosta maassamme alkaa olla todella eurooppalaista”, eräs kommentoija moitti.
Poliittiset realiteetit ovat usein monimutkaisempia kuin miltä ne ensi silmäyksellä näyttävät. Remontoitu pääministeri Donald Tusk tyytyy tekemään symbolisia eleitä maahanmuuttovastaisille äänestäjille ja antaa samalla läheisille Brysselin liittolaisilleen suurimman osan siitä, mitä nämä pyytävät. Bryssel puolestaan antaa hänen mielellään kävellä tällä köysiradalla. He muistavat, miten Tuskin puolue hävisi selvästi vuonna 2015 sen jälkeen, kun se oli aiemmin samana vuonna hyväksynyt EU:n maahanmuuttajien uudelleenjakosuunnitelman.
Äskettäin syrjäytetty konservatiivinen Laki ja oikeus -puolue (PiS) edisti maahanmuuttovastaista politiikkaa ja varmisti tiukat toimenpiteet Valko-Venäjän rajalla tapahtuvaa hyökkäystä vastaan, mutta se vastasi ennennäkemättömän suuresta ”laillisesta taloudellisesta maahanmuutosta” esimerkiksi Aasiasta ja Afrikasta.
Eräs ulkoministeriön virkamies yritti itsemurhaa sen jälkeen, kun Afrikassa paljastui juuri ennen viime vuoden vaaleja korruptoitunut ”viisumi käteisellä rahalla” -järjestelmä. Tämän vuoksi monet Puolan kaupunkien muuttuvasta tilanteesta tyrmistyneet äänestäjät uskovat, että PiS on syyllinen.
Kaikenlaiset poliitikot ovat vedonneet teoriaan, jonka mukaan Puolan alueelle saapuvat maahanmuuttajat jatkavat matkaansa Saksan kaltaiseen rikkaampaan maahan. Tämäkin saattaa olla muuttumassa. Yhtäkkiä on olemassa taloudellisia vetotekijöitä. Puola on ollut kahden viime vuosikymmenen ajan taloudellinen menestystarina, ja sen elintaso on nopeasti lähentymässä Länsi-Euroopan elintasoa. Lisäksi Euroopan unionin tuoreessa maahanmuuttosopimuksessa määrätään, että kaikkien maiden on maksettava samanlaisia taloudellisia etuuksia saapuville maahanmuuttajille; nämä eurot riittävät Puolassa pidemmälle kuin Saksassa.
PiS:n poliitikon ja entisen EU-parlamentaarikon Jacek Saryusz-Wolskin mukaan EU:n määräämät etuudet merkitsevät korkeampaa elintasoa ja asumista kuin Puolan keskipalkka. ”Kaikki tämä tapahtuu meidän kustannuksellamme, koska siihen ei ole EU:n varoja. Puola joutuu rahoittamaan kaiken tämän”, Saryusz-Wolsk huomauttaa.
Näyttää siltä, että puolalaiset havaitsevat tämän suuronnettomuuden tapahtuvan reaaliajassa. Valitettavasti sammakon voi keittää useammalla kuin yhdellä tavalla. Eikä ole juurikaan näyttöä siitä, että maahanmuuttovastainen puolalainen väestö kykenisi toimimaan tarpeeksi näiden väärinkäytösten lopettamiseksi. Sama ongelma esiintyy muissakin Euroopan maissa.
Lähde: Michael O’Shea, European Conservative
Lue lisää aiheesta:
Puolan rajavartijat saavat ampua laittomia maahantunkeutujia
Kyllähän tässä alkaa olla aika kypsä olo. Eikä vähiten verotuksen takia. Kohta alkaa verotus muuttumaan siten että se estää ihmisiä muuttamasta ulkomaille. Jos muutat lähti eläkkeet. Eikös tämä ala muistuttamaan itäblokin maiden toimintatapoja. SF=Soviet Finland, kuten aikoinaan eräs amerikkalainen epäili, tosin vuonna Elvis. Tuokin osoitus eläkejärjestelmämme epäoikeudenmukaisuudesta. Maksat eläkettä koko ikäsi mutta aika vähän sinulla on valtaa pääomaasi.
Koukkunokkamainen suunnitelma toteutuu ja eurooppa tuhoutuu etupäässä rauhanuskovaisten ottaessa vallan ja ihmisten alkaessa tappamaan toisiaan.
SILTI eduskuntamme ja YLE on sateenkaariliput ylväänä marssimassa intersektionalisen diktatuurin puolesta. HÄH?