Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely 2015-2025

TALOUS- JA RAHALIITON LUONNE Viisi EU-johtajaa ovat esittäneet suunnitelman Euroopan talous- ja rahaliiton vahvistamiseksi 1. heinäkuuta 2015 alkaen Tässä kertomuksessa esitetään ajatuksia, jotka lisäkeskustelujen jälkeen voidaan muotoilla lainsäädännöksi ja joiden perusteella voidaan synnyttää toimielimiä. Kertomuksen mukaan, tämä edellyttää prosessia, jonka tulisi alkaa heti. Jotta euroalue voisi vaiheittain kehittyä todelliseksi talous- ja rahaliitoksi, on siirryttävä järjestelmästä, jossa kansallisen talouspolitiikan tekemisestä annetaan sääntöjä ja suuntaviivoja, järjestelmään, jossa lisää päätösvaltaa siirretään yhteisille toimielimille. Useimmat näistä toimielimistä ovat jo olemassa ja voivat vähitellen ottaa tehtävän hoitaakseen. Käytännössä jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä, että kysymyksistä, jotka liittyvät niiden talousarvioihin ja talouspolitiikkaan, päätetään yhä enemmän yhteisesti. Kun taloudellinen lähentyminen ja rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen on saatu menestyksellisesti päätökseen, avautuu väylä jonkinasteiselle julkiselle riskinjaolle, johon tulisi samalla liittyä voimakkaampi demokraattinen osallistuminen ja vastuuvelvollisuus sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla. Vaiheittainen lähestymistapa on tarpeen, sillä jotkin kunnianhimoisemmat toimenpiteet vaativat muutoksia nykyiseen EU:n sääntelykehykseen. TALOUS- JA RAHALIITON VAIHEET Vaihe 1 (1. heinäkuuta 2015 – 30. kesäkuuta 2017): Ensimmäisessä vaiheessa (”tiivistetään tekemällä”) EU:n toimielimet ja euroalueen jäsenvaltiot rakentaisivat olemassa olevien välineiden varaan ja käyttäisivät täysimääräisesti hyväkseen nykyisten perussopimusten mahdollisuudet. Tiivistettynä tähän kuuluisi mm. rahoitusunionin viimeistely. Vaihe 2: Toisessa vaiheessa (”talous- ja rahaliiton viimeistely”) sovittaisiin pidemmälle menevistä konkreettisista toimenpiteistä, joilla viimeistellään talous- ja rahaliiton taloudellinen ja institutionaalinen rakenne. Lähentymiskehitys tehtäisiin tässä toisessa vaiheessa sitovammaksi yhteisesti sovituilla, lähentymistä koskevilla viitearvoilla. Viitearvoilla voisi olla oikeudellisesti sitova luonne. Se, että euroalueen jäsenvaltio lähentyy merkittävästi näiden normien täyttämistä ja ne täytettyään pysyy niissä on yksi ehto sille, että jäsenvaltio voi osallistua euroaluetta varten perustettavaan häiriöiden vaimentamismekanismiin tässä toisessa vaiheessa. EU:n toimielinten puheenjohtajat valvovat tämän kertomuksen suositusten täytäntöönpanoa. Valmistellakseen siirtymistä vaiheesta 1 vaiheeseen 2, komissio julkaisee valkoisen kirjan keväällä 2017. Siinä arvioidaan vaiheessa 1 aikaansaatua kehitystä ja hahmotellaan seuraavat askeleet, mukaan lukien lainsäädännölliset toimenpiteet, jotka tarvitaan talous- ja rahaliiton viimeistelyyn vaiheessa 2. Vaiheessa 2 tämä lähentymiskehitys saisi virallisen muodon ja perustuisi joukkoon yhteisesti sovittuja normeja, joilla olisi lainsäädännön luonne. Sitä, että euroalueen jäsenvaltiot lähentyvät merkittävästi näiden normien täyttämistä, valvottaisiin säännöllisesti, ja se olisi ehto sille, että jäsenvaltiot voisivat hyötyä muista välineistä, kuten koko euroaluetta varten perustettavasta häiriöiden vaimentamismekanismista. PANKKIUNIONIN VIIMEISTELY Pankkiunionin viimeistely edellyttää ennen kaikkea sitä, että kaikki jäsenvaltiot saattavat pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviin kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tämä on ratkaisevan tärkeää riskien jakamiseksi yksityissektorin kanssa. Ehdotamme, että seuraavaksi perustetaan eurooppalainen talletussuojajärjestelmä (European Deposit Insurance Scheme, EDIS), joka on täyteen mittaansa kehittyneen pankkiunionin kolmas pilari pankkivalvonnan ja kriisinratkaisun ohella. Koska nykyinen kansallisiin talletussuojajärjestelmiin perustuva toimintamalli on altis vakaville paikallisille häiriöille, yhteinen talletussuoja parantaisi kykyä kestää tulevia kriisejä. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän luominen Euroopan tason jälleenvakuutusjärjestelmäksi kansallisille talletussuojajärjestelmille. Yhteisen kriisinratkaisurahaston tavoin yhteinen eurooppalainen talletussuojajärjestelmä olisi yksityisesti rahoitettu kaikkien osallistuvien pankkien ennakkoon suorittamien riskiperusteisten maksujen kautta. Kaikilla pankkiunioniin osallistuvilla pankeilla on oltava tasapuoliset toimintaedellytykset. Tämä edellyttää yhteisen sääntökirjan lisäksi pidemmälle meneviä uusia toimenpiteitä. Niillä on puututtava edelleen huomattavaan kansallisen tason harkintavaltaan, jolla on yhä merkittäviä vaikutuksia etenkin pankkien pääoman laatuun ja koostumukseen. Suureen osaan eroavaisuuksista voitaisiin puuttua yhteisen valvontamekanismin puitteissa. Joidenkin kysymysten kohdalla tarvitaan kuitenkin lainsäädäntömuutoksia, erityisesti oikeudellisten ja institutionaalisten kehysten erojen ratkaisemiseksi. Tämän tulisi lopulta johtaa yhteisen Euroopan pääomamarkkinavalvojan perustamiseen. Todellinen pääomamarkkinaunioni edellyttää myös muita parannuksia, joista osa voidaan saavuttaa ainoastaan lainsäädännön keinoin. EURORYHMÄN KESKEINEN ROOLI Euroryhmällä on keskeinen rooli, kun edistetään euroalueen etuja, keskustellaan niistä ja esitellään niitä. Euroryhmän osallistumista uudistettuun talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon lisätään. Lyhyellä aikavälillä tämä voi edellyttää euroryhmän puheenjohtajuuden vahvistamista ja sen käytössä olevien varojen lisäämistä. Pidemmällä aikavälillä (vaihe 2) euroryhmälle pitäisi harkita kokoaikaista puheenjohtajaa, jolla on selkeä toimeksianto tässä kertomuksessa esitetyissä puitteissa. Kaikkien EU:n toimielinten tuella sillä voisi olla vielä suurempi rooli yhteistä rahaa koskevien intressien edustajana euroalueella ja sen ulkopuolella. EUROALUEEN VARAINHOITOHALLINTO Aito fiskaaliunioni edellyttää, että yhteistä päätöksentekoa finanssipolitiikasta lisätään. Kun euroalue kehittyy kohti aitoa talous- ja rahaliittoa, joidenkin päätösten tekemistä kollektiivisesti on kuitenkin lisättävä. Tällaiset kollektiiviset päätökset voitaisiin tehdä tulevassa euroalueen varainhoitohallinnossa. Jotkut näistä toimenpiteistä pitäisi toteuttaa viipymättä. EU:n toimielinten pitäisi käynnistää ensimmäiset aloitteet tätä varten heinäkuun 2015 alusta. Joihinkin asioihin tarvitaan enemmän aikaa. Ennen kaikkea tässä kertomuksessa esitetään selvä suunta Euroopan talous- ja rahaliitolle. Kertomuksen laatija: Jean-Claude Juncker Yhteistyössä: Donald Tusk, Jeroen Dijsselbloem, Mario Dragh, Martin Schulz Lehdistötiedote