Eurooppa Maahanmuutto Politiikka Talous

Euroopan parlamentin puolalainen jäsen Jacek Saryusz-Wolski varoittaa: ”Supervaltiota ollaan luomassa ilman kansalaisten suostumusta”

Kuvassa edustalla istuu puolalainen Euroopan parlamentin jäsen Jacek Saryusz-Wolski. Kuva: Wikimedia Commons / CC BY 2.0 DEED / European People's Party.

”Kansalaiset eivät saisi huomata, että vallankaappaus on tapahtumassa, että Euroopan unioni suvereenien valtioiden yhteisönä lakkautetaan ja luodaan supervaltio ilman kansalaisten suostumusta”, sanoo puolalainen Euroopan parlamentin jäsen Jacek Saryusz-Wolski seuraavassa Remix Newsille antamassaan haastattelussa.

Euroopan parlamentin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta hyväksyi 25. lokakuuta päätöslauselman, joka sisälsi Belgian eurofederalistin Guy Verhofstadtin johtaman Verhofstadtin ryhmän laatiman mietinnön, joka sisältää kauaskantoisia sopimusmuutoksia.

Täysistunnon äänestys on tarkoitus järjestää 22. marraskuuta, jolloin käynnistetään virallisesti menettely nykyisten perussopimusten muuttamiseksi.

Puolalainen Euroopan parlamentin jäsen Jacek Saryusz-Wolski oli heinäkuuhun asti Verhofstadtin ryhmän jäsen. Hän selittää Remix Newsin yksinoikeudella antamassaan haastattelussa, miksi tällä viimeisimmällä yrityksellä muuttaa Euroopan unioni epädemokraattiseksi supervaltioksi, jota hän kuvailee kommunistisia juuria omaavaksi äänettömäksi vallankaappaukseksi, on todelliset mahdollisuudet onnistua, jos sitä ei pysäytetä nopeasti.

***

Puolassa on pidetty vaalit. Tiedämme, että uuden hallituksen muodostaa todennäköisesti kansalaiskoalitio yhdessä kolmannen tien ja uuden vasemmiston kanssa. Tarkoittaako tämä, että Puola tukee nyt Euroopan parlamentin vasemmiston ja keskustaoikeiston ehdottamia kauaskantoisia muutoksia EU:n perussopimuksiin?

– Puhun mieluummin ehdollisessa muodossa, koska tällä hetkellä opposition hallituksen muodostaminen on todennäköistä, mutta ei itsestään selvää. Jos näin kuitenkin tapahtuu, on todellakin totta, että Puolan ei voida enää odottaa estävän näitä muutoksia EU:n toimintatapaan.

– Puolan oppositio tuki näitä muutoksia parlamentaarisen työskentelyn vaiheessa sekä poliittisten ryhmiensä edustajien äänillä mietinnön yhteisesittelijäryhmässä, jota kutsumme puhekielessä Verhofstadtin ryhmäksi. Tästä ryhmästä erosin heinäkuussa vastalauseena, samoin kuin heidän äänestämisestään perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa ja myös täysistunnon äänestyksessä.

– Täysistunnon äänestyksissä oppositio äänesti parlamentarismia, Euroopan kansalaisuutta ja demokratiaa koskevassa mietinnössä, jossa oli tarkistus jäsenvaltioiden veto-oikeuden poistamiseksi. Oppositio äänesti tämän veto-oikeuden poistamisen puolesta.

– Euroopan parlamentin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa 25. lokakuuta pidetyssä äänestyksessä näiden puolalaispuolueiden edustajat ilmaisivat periaatteessa tukensa tälle suunnitelmalle luoda supervaltio ja vähentää jäsenvaltioiden roolia saksalaistyyppisten ”osavaltioiden” kaltaiseksi.

– On siis lähes varmaa, että jos nämä kolme puoluetta muodostavat Puolassa Donald Tuskin johtaman hallituksen, ne tukevat näitä muutoksia.

Jos oletetaan näin tapahtuvan, voivatko pienemmät valtiot, kuten Unkari ja Slovakia, joiden uusi pääministeri Robert Fico on ilmaissut jyrkän vastarintansa veto-oikeuden poistamiselle, estää nämä muutokset?

– Meidän on otettava huomioon perustuslakisopimuksesta saadut kokemukset. Vastustajia oli paljon ja lopulta painostuksen ja kiristyksen vaikutuksesta jopa kaikkein vastustuskykyisin maa Britannia suostui. Sopimus estettiin vain kahdella kansanäänestyksellä Alankomaissa ja Ranskassa. Vasta silloin sopimuksesta luovuttiin. Se hyväksyttiin kuitenkin lopulta lyhennetyssä muodossa ja nimettiin uudelleen Lissabonin sopimukseksi. Perustuslakisopimuksen historia osoittaa siis, että jopa kaikkein vastustuskykyisimmätkin antavat periksi ja taipuvat paineen alla ajan myötä.

– Tässä tapauksessa paine on hyvin suuri, ja Euroopan komissiolla on käytössään paljon tehokkaammat välineet kuin silloin, kun se yritti saada perustuslakisopimuksen läpi. Silloin komissio ei voinut estää varoja, kuten se tekee nykyään. Se ei voinut asettaa jäsenvaltiota seinää vasten esimerkiksi niin sanottua oikeusvaltioperiaatteen noudattamista koskevien keksittyjen syytösten vuoksi.

– Uhkailu- ja kiristyskeinojen arsenaali on nykyään paljon laajempi, ja niitä käytetään aktiivisesti. Ranskan Marine Le Pen sanoi, että Italian pääministeri Giorgia Meloni ei halunnut äänestää maahanmuutto- ja uudelleensijoituspaketin puolesta, koska hän uskoi, että tarvitaan merisaarto, eikä tällaisia tehottomia toimenpiteitä. Häntä kuitenkin uhattiin, että Italian elvytysrahaston maksuerä estettäisiin. Hän taipui painostuksen edessä, koska hän otti riskin rahoitusmarkkinoiden hyökkäyksestä Italiaa vastaan.

Italialaisille tämä on todellakin tuttua vuodelta 2011. Sanoitte kuitenkin jättäneenne niin sanotun Verhofstadtin ryhmän, eli ryhmän, joka työsti mietintöä vastalauseena Euroopan parlamentin ehdotuksista perussopimusten muuttamiseksi. Vastalauseena mitä vastaan?

– Tätä lopullista kaavaa ja konsensusperiaatteen noudattamatta jättämistä vastaan. Työstimme mietintöä heinäkuusta 2022 heinäkuuhun 2023. Neuvottelut kestivät satoja tunteja. Mukana oli kuusi edustajaa kuudesta poliittisesta ryhmästä, mukaan lukien minä Euroopan konservatiivit ja reformistit (ECR) -ryhmän puolesta. Identiteetti ja demokratia -ryhmää ei päästetty mukaan.

Miksi?

– Tämä on niin kutsuttua ”cordon sanitaire” -politiikkaa, jota muut ryhmät, keskustaoikeistolaisesta EPP:stä äärivasemmistoon, noudattavat. Mitä tulee kuuteen esittelijään, puheenjohtajakokous päätti yhteisesittelijöitä olevan kuusi, eli konsensusperiaatetta oli tarkoitus soveltaa. Tämä tarkoittaa, että kaikkien odotettiin olevan samaa mieltä lopullisesta versiosta.

– Yhtenä näistä kuudesta yhteisesittelijästä olen vastustanut erilaisia ratkaisuja, valitettavasti tuloksetta. Olen ehdottanut muita ratkaisuja, kuten kansallisten perustuslakituomioistuinten presidenteistä koostuvaa Euroopan unionin tuomioistuimen toissijaisuusjaostoa tai punaista korttia koskevaa menettelyä, jossa puolet kansallisista parlamenteista voisi pysäyttää lainsäädännön käsittelyn Euroopan komissiossa ja niin edelleen.

– Kaikki nämä ehdotukset hylättiin, ja ”kuuden yhteisesittelijän konsensus” -periaate muutettiin ”konsensus miinus yksi” -periaatteeksi. Toisin sanoen viisi muuta poliittista ryhmää sopivat asioista keskenään, ja lopulta myös ECR asetettiin ”cordon sanitaire” -järjestelmän ulkopuolelle. Sen vuoksi löin oven kiinni ryhmäni puolesta.

Päätöslauselmaluonnoksessaan, joka käsittelee juuri näitä perussopimusten muutosehdotuksia, Euroopan parlamentti mainitsee niin sanotun Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin näiden ajatusten lähteenä. Eikö se tarkoita, että näiden muutosehdotusten taustalla on demokraattinen menettely? Eikö se sittenkin ollut kansalaiskuuleminen?

– Ehdottomasti ei.

– Ensinnäkin varoitan lukemasta itse päätöslauselmaluonnosta. Kuulin nimittäin omin korvin, kuinka yhteisesittelijöiden keskuudessa sanottiin, että päätöslauselma oli tarkoitus muotoilla siten, että radikaaleimmat ehdotukset piilotettaisiin ja järjestettäisiin uudelleen niin, että ne eivät herättäisi vastustusta edes näiden viiden poliittisen ryhmän leirissä kommunistisesta vasemmistosta Euroopan kansanpuolueeseen. Näin ollen itse päätöslauselma on ”kevyt” versio, joka on tarkoituksellisesti väärennetty, jotta mietinnön 110 sivun todellinen radikalismi voitaisiin piilottaa.

– Mitä tulee Euroopan tulevaisuutta käsittelevään konferenssiin, se oli vain lavastus. Paikalle oli kokoontunut kahdeksansataa niin sanotun kansalaisyhteiskunnan edustajaa. Heitä valmennettiin ja muotoiltiin Sorosin kaltaisten kansalaisjärjestöjen avulla. Heidän suuhunsa syötettiin viesti, jonka Brysselin hallinto halusi suuren yleisön kuulevan. Tällä ei ollut mitään tekemistä julkisen kuulemisen kanssa. Se oli vain valkokangas ja lavastus, eräänlainen Potemkinin kylä, joka rakennettiin, jotta olisi jotain, johon vedota. Todellisuudessa konferenssin sisältö kirjoitettiin Euroopan komission ja Spinelli-ryhmän toimistoissa.

– On syytä huomata, että Euroopan parlamentin päätöslauselmassa sen laatijat viittaavat italialaisen trotskilaisen kommunistin Altiero Spinellin Ventotenen manifestiin. Hänen manifestinsa mainitaan ensimmäisenä ja Schumanin julistus toisena. Tämä osoittaa selvästi, että ajatus EU:n perustamissopimuksen muuttamisesta juontaa juurensa kommunistiseen marxilaiseen näkemykseen Euroopasta, jossa kansallisvaltiot lakkautetaan ja jossa ”demokratia” on periaatteessa olematon.

– Lukekaa vaikka, mitä Spinelli kirjoitti aiheesta. Schuman julisti, että hänen ajatuksensa ei ollut saattaa maita yhteen supervaltion luomiseksi, ja ajatus unionista supervaltiona on peräisin Spinellin Ventotenen manifestissa paljastamista käsitteistä.

– Siinä sanotaan, että ”se saa näkemyksensä ja varmuutensa siitä, mitä on tehtävä, siitä tiedosta, että se edustaa nyky-yhteiskunnan syvimpiä tarpeita, eikä mistään kansan tahdon aikaisemmasta, vielä olemattomasta tunnustuksesta”. Näin se antaa uuden järjestyksen peruslinjaukset, ensimmäisen yhteiskunnallisen kurinpidon, joka on suunnattu muotoutumattomille massoille”. Tämän vallankumouksellisen puolueen diktatuurin avulla muodostuu uusi valtio, ja tämän valtion ympärille kasvaa uusi, aito ”demokratia”.”

– Tämä on puhdasta bolshevismia! Tätä tulevaa ”demokratiaa”, kuten kommunismissakin, johtaa vallankumouksellisten puolueiden diktatuuri. Ventotenen manifestissa sanotaan edelleen, että siitä tulee vakaa liittovaltio, jolla on eurooppalainen armeija jne.

– Tehdään selväksi: tämä hanke EU:n perussopimusten uudistamiseksi on kommunistinen ja se hylkää Schumanin kristillisdemokraattisen käsitteen. Spinellin ryhmä, joka on ollut mukana laatimassa ehdotuksia, on Euroopan parlamentin epävirallinen ryhmä, johon kuuluu kymmeniä Euroopan parlamentin jäseniä. He väittävät olevansa federalisteja, mutta heidän hankkeensa on itse asiassa anti-federalistinen.

– Jos tarkastellaan Saksan liittotasavaltaa, Sveitsiä tai Yhdysvaltoja, liittovaltion osat ovat tasavertaisia tai lähes tasavertaisia. Yhdysvalloissa jokaisella osavaltiolla on kaksi edustajaa senaatissa. Saksan osavaltioilla on lähes yhtäläinen edustus Bundesratissa. Sama pätee Sveitsin valtioneuvostoon.

– Sen sijaan Euroopan unionissa jäsenvaltioiden äänivalta on suhteutettu niiden väkilukuun. Kyseessä ei siis ole pelkästään demokratian vastainen hanke vaan myös liittovaltion vastainen hanke, vaikka he kutsuvat itseään ”liittovaltiolaisiksi”. He ovat itse asiassa kaukana liittovaltiokäsitteistä. He ovat keskittäjiä.

– Kyseessä on eräänlainen ryhmä poliittisia ideologeja, joista joitakin kutsuisin jopa fanaatikoiksi. He haluavat rakentaa kansallisvaltioiden raunioille supervaltion, jossa poliittinen oligarkia hallitsee ilman vastuuvelvollisuutta ja välttyy kansalaisten demokraattiselta valvonnalta.

EU:n perussopimuksiin ehdotettujen muutosten joukossa on myös tämä melko vallankumouksellinen sääntö verrattuna tähän asti voimassa olleeseen: Myöhemmät sopimukset hyväksyttäisiin jäsenvaltioiden 4/5 enemmistöllä. Toisaalta tämä ensimmäinen sopimus, joka olisi uraauurtava ja jossa otettaisiin käyttöön tällainen periaate, on hyväksyttävä yksimielisesti, eikö niin?

– Kyllä. Ja kun se on hyväksytty, ei ole enää tarvetta pakottaa joidenkin jäsenvaltioiden tahtoa, kun se voidaan ohittaa. Tämä on kuriositeetti, koska missään kansainvälisessä järjestössä ei ole sellaista, että järjestön sääntömääräinen, perustuslaillinen säädös hyväksytään muuten kuin yksimielisesti.

– Toinen mullistava muutos koskee sitä, miten unionin toimivaltuudet jaetaan. Tähän asti – ainakin teoriassa, sillä käytännössä asia on hieman toisin – jäsenvaltiot ovat ne, jotka antavat unionille uusia toimivaltuuksia. Sen sijaan tämän uuden sopimusehdotuksen mukaan, josta Euroopan parlamentti parhaillaan keskustelee, unioni voisi virallisesti myöntää itselleen uusia toimivaltuuksia ja päättää jäsenvaltioiden toimivaltuuksista.

– Tällä hetkellä, ainakin paperilla, 5 artiklan mukaan on olemassa niin sanottu siirtoperiaate. Tämä tarkoittaa sitä, että unionilla on vain ne toimivaltuudet, jotka jäsenvaltiot ovat sille antaneet ja jotka on lueteltu perussopimuksissa.

– Sitä vastoin niin sanotun Verhofstadtin ryhmän mietinnössä ehdotetaan 10 toimivallan alueen siirtämistä unionille, joista kaksi on yksinomaista toimivaltaa ilmaston ja ympäristön aloilla ja kahdeksan niin sanottua jaettua toimivaltaa. Jaettua toimivaltaa ovat perussopimuksen mukaan ne, joiden käyttämisessä unionilla on etusija, ja jäsenvaltiot voivat toimia vain siltä osin kuin unioni ei käytä kyseistä toimivaltaa.

– Lyhyesti sanottuna unioni päättää valtioiden toimivallasta ja suvereniteetin laajuudesta eikä päinvastoin. Siten suvereniteetti Euroopan unionissa ei enää olisi jäsenvaltioilla vaan itse unionilla, ja edelliset olisivat alisteisia.

– Samalla on tarkoitus, että eurovaluutta tulee pakolliseksi kaikille EU:n jäsenille. Siksi puhun myös uhasta, että jäsenvaltioista tulee pelkkiä ”osavaltioita”. Niistä tulee pelkkiä Euroopan unionin osavaltioita aivan kuten Saksassa on osavaltioita.

Teoriassa maahanmuutto kuuluu toistaiseksi edelleen EU:n jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan….

– Tällä hetkellä taloudellisista syistä tapahtuva maahanmuutto on tosiaan nykyisten EU:n perussopimusten perusteella jäsenvaltioiden yksinomaista toimivaltaa, mutta käytännössä tätä ei noudateta. Viimeistelyvaiheessa oleva maahanmuuttosopimus uudelleensijoittamisperiaatteineen antaa EU:lle toimivaltuuksia, joita jäsenvaltiot eivät ole antaneet.

– Ja mitä tulee tuleviin toimivaltuuksiin, jos käydään läpi kaikki nämä toimivaltuudet, jotka EU saisi – ympäristö, ilmasto, metsätalous, kansanterveys, rajat ylittävä liikenneinfrastruktuuri, ulkorajapolitiikka, ulkoasiat, sisäiset turvallisuusasiat, puolustusasiat, siviilipuolustus, teollisuus, koulutus… jäsenvaltioille ei jää paljonkaan. Jäsenvaltioiden toimivaltuudet jäävät näin ollen jäljelle ja ovat osittaisia.

– Tähän lisätään kulttuurivallankumouksen suuri luku eli sukupuoli-ideologia, jossa kaikkialla perustamissopimuksessa ”miesten ja naisten välinen tasa-arvo” on korvattu käsitteellä ”sukupuoli”. Ja tämä tulee niin sanottujen eurooppalaisten arvojen luetteloon.

Tarkoittaako tämä, että jos perussopimuksia muutetaan Euroopan parlamentin nykyisten ehdotusten mukaisesti, EU voi virallisesti ja laillisesti pakottaa samaa sukupuolta olevien avioliiton kaikkiin jäsenvaltioihin?

– Samaa sukupuolta olevien avioliittojen kieltäminen jossakin jäsenmaassa on nimittäin oikeusvaltion periaatteen rikkomista sellaisena kuin se ymmärretään sen uudessa EU:n määritelmässä. Lisätään tähän vielä, että 7 artikla, jonka kanssa Puola ja Unkari ovat kärvistelleet vuosia. 7 artiklaa muutettaisiin siten, että voitaisiin todeta, että jokin maa ei kunnioita oikeusvaltioperiaatetta, ja kyseistä maata ei enää rangaistaisi yksimielisesti vaan muiden jäsenvaltioiden enemmistöllä.

– Näiden muutosten hyväksymisellä on se vaikutus, että valtiot ovat tässä asiassa toimintakyvyttömiä. Jäsenmaata on helpompi rangaista ja estää sen saamat EU:n varat. Lyhyesti sanottuna se, mitä ne tekevät nyt laittomasti, ne voisivat vastedes tehdä laillisesti, koska kaikki olisi kirjattu perustamissopimukseen.

Miten nämä muutokset eroavat Ranskan ja Saksan nimittämän asiantuntijapaneelin syyskuussa ehdottamista muutoksista? Liittyvätkö nämä kaksi aloitetta jotenkin toisiinsa?

– Ei, ne eivät liity. Parlamentin työryhmä aloitti työnsä heinäkuussa 2022. Sen sijaan tässä puhutaan Saksan ja Ranskan Eurooppa-ministerien aloitteesta perustetusta ryhmästä. Heidän raporttinsa on akateemikkojen laatima, ja he ovat kirjoittaneet tilaustyönä jotain, johon nämä kaksi ministeriä voivat nyt viitata. Aiheet ovat samankaltaisia ja aikomukset yhtenevät, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvat.

– Parlamentin mietintö on varhaisempi, laajempi ja syvällisempi, ja ennen kaikkea sillä on virallinen rooli. Se perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklaan, ja se käynnistää perustamissopimuksen muutosmenettelyn, kun taas Saksan ja Ranskan mietintö on vain tilauksesta laadittu asiantuntijalausunto. Näillä kahdella kertomuksella on hyvin erilainen painoarvo.

Mikä on siis teidän ennusteenne? Onko uudella sopimuksella riittävästi kannatusta suurissa EU-maissa, ja määrätäänkö se yksinkertaisesti muille?

– Ensinnäkin se hyväksytään Euroopan parlamentissa. Aiempien äänestysten perusteella ennustan, että ääniä annettaneen noin 330 ”puolesta” ja 170 ”vastaan”. Näin on käynyt ilmi aiemmista äänestyksistä, esimerkiksi veto-oikeuden täydellisestä poistamisesta. Sitä kaavaillaan toisessa mietinnössä, josta äänestettiin Euroopan parlamentissa syyskuussa.

– Kun Euroopan parlamentti on hyväksynyt ehdotuksen EU:n perussopimusten muuttamiseksi, se päätyy EU:n neuvoston pöydälle, johon kokoontuvat asianosaiset ministerit EU27-maista. Se toimitetaan Eurooppa-neuvostolle eli valtion- ja hallitusten päämiesten kokoukseen.

– Eurooppa-neuvosto voi sitten päättää yksinkertaisella enemmistöllä – mikä on epätavallista – kutsua koolle valmistelukunnan. Giscard d’Estaing johti aikoinaan tällaista valmistelukuntaa, joka tuotti EU:n epäonnistuneen perustuslakisopimuksen. Tällainen valmistelukunta on nykyisissä perussopimuksissa tarkoitettu toimielin. Seuraava askel on päätös kutsua koolle hallitustenvälinen konferenssi, joka panee kaiken tämän täytäntöön sopimalla yhteisesti perussopimusten muutoksista.

– Vastaukseni kysymykseesi on, että jos yhteiskunnat ja poliittiset voimat eivät nyt herää ja pysäytä tätä varhaisessa vaiheessa, EU:n höyryjyrä etenee loppuun asti. Toisaalta, jos sitä vastustetaan nyt ja vastarintaa rakennetaan jäsenvaltioiden yhteiskunnissa ja sillä on vaikutusta poliittisiin keskusteluihin ja vaaleihin. Jos tätä järjestelmämuutosta vastustavat voimat pääsevät valtaan Ranskassa, kuten on odotettavissa, ja jos poliittinen näyttämö siirtyy oikealle ensi vuoden Euroopan parlamentin vaaleissa, jos tästä tulee tärkeä kysymys näissä Euroopan parlamentin vaaleissa, niin kuin sen pitäisi, silloin on mahdollisuus estää nämä sopimusmuutokset.

– Mutta jos tämä tehdään hiljaa, kuten tähän asti on tapahtunut, kun poliitikot ja tiedotusvälineet vaikenevat, tämä prosessi menee loppuun asti. Nyt työtä tehdään tutkan alla. Ainoastaan asiantuntijat ja hyvin harvat toimittajat ovat huomanneet sen.

– Tämä on tarkoitus tehdä sisäisesti ja huomaamattomasti. Yleisön ei ole tarkoitus huomata, että vallankaappaus on tapahtumassa ja että Euroopan unioni suvereenien valtioiden yhteisönä lakkautetaan ja luodaan supervaltio ilman kansalaisten suostumusta ja että jäsenvaltiot alennetaan Saksan osavaltioiden asemaan.

– Sen vuoksi tänään on välttämätöntä varoittaa ja hälyttää Capitoliumin hanhien tavoin siitä, että tämä vallankaappaus on tapahtumassa. Tämä olisi ok, jos eurooppalaiset yhteiskunnat suostuisivat siihen. Jos ihmiset haluavat kansallisvaltioiden lakkauttamista, se on ok, vaikka en pidä siitä. Haluatteko te ihmiset supervaltion, jossa eurokraattien kasti hallitsee ilman kansalaisten valvontaa? Jos näin on, ilmaiskaa hyväksyntänne.

– Mutta Brysselissä tiedetään hyvin, että tällaista sopimusta ei ole eikä tule olemaan. Niinpä he haluavat tehdä sen salaa, ja siksi kutsun tätä salaliitoksi ja vallankaappaukseksi. Se on hyökkäys demokratiaa vastaan. Robert Schuman kääntyy varmasti haudassaan. Jos hän olisi elossa ja Euroopan parlamentin jäsen tänään, hän äänestäisi tätä vastaan. Samoin tekisi italialainen Alcide de Gasperi, toinen Euroopan perustajista.

– Ongelmana on, että Eurooppa on kaapattu, se on varastettu. Aivan kuten Zeus kaappasi Euroopan härän muodossa, vasemmistoliberaalit piirit ovat kaapanneet haltuunsa jotain, joka oli käsite, jolla oli kristillinen alkuperä, joka perustui toissijaisuusperiaatteeseen, joka muuten on peräisin kirkon sosiaalisesta opetuksesta. He ovat muuttaneet tämän asian hankkeeksi, jolla on kommunistiset juuret. Euroopan parlamentin päätöslauselmaluonnoksen ja mietinnön laatijat eivät edes yritä salailla tätä.

Kuka on Jacek Saryusz-Wolski?

Jacek Saryusz-Wolski on taloustieteilijä ja Eurooppa-tutkimuksen asiantuntija. Hän oli yksi Puolan tärkeimmistä Euroopan unionin jäsenyysneuvottelijoista ja vastasi suhteista EU:hun useissa hallituksissa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Hän on ollut Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2004. Hän oli Euroopan parlamentin varapuhemies vuosina 2004-2007 ja toimi Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana vuosina 2007-2009. Jacek Saryusz-Wolski oli myös Solidaarisuus-ammattiliiton jäsen kommunistihallinnon aikana 1980-luvulla. Kun hän inhosi tapaa, jolla hänen liberaalikollegansa pyrkivät ajamaan Brysselissä läpi Puolaa vastaan suunnattuja pakotteita vuoden 2015 vaalitappion jälkeen, hän etääntyi Kansalaisfoorumista (PO), jonka johtavassa asemassa hän oli (hän oli tuolloin Euroopan kansanpuolueen varapuheenjohtaja), ja siirtyi lähemmäs Laki ja oikeus -puoluetta (PiS), jonka kanssa hän istuu nyt Euroopan konservatiivit ja reformistit -ryhmässä (ECR).

Lähde: Remix

5 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
John Quiman

EU:ssa on pahoja totalitarismia haluavia voimia ja valitettavasti ne voimat pitävät hallussaan aika korkeita asemia. Jos jäsenmaaat eivät tuota pysäytä, sitten saadaan se totalitaristinen valtio, jossa valta on keskitetty Komissiolle tms. keskeiselle vallanpitäjälle. Suvakkien demokratia eli vain sopivan sanan vapaus toteutuu. Suvakit ovat antidemokraatteja, ihan puhtaasti. Tervemenoa vapaus, jos niille annetaan valta EU:ssa.

Jussi Jakonen

Miten se eroaisi sinimustien valtiosta, jossa demokratia olisi vain muisto ja vaaleillakaan ei voisi enää poistaa heitä vallasta. Esimerkkejä on historiassa monia.

John Quiman

Miten sinimustat liittyy kommenttiini vaihtoehtona? Jakonen vaan kuvittelee kaikenlaista ja sitten kirjoittelee ikään kuin keskustelisi asiallisesti.

Jukka Severinkangas

Anna piru..lle pikkusormi, se vie koko käden. EU:lle ei riitä käsi. Se vie koko kropan!

John Quiman

EU:ssa on tahoja, jotka pyrkivät vallankaappaukseen ja ilmeisesti heitä eivät lait pidättele siinä touhussa, vaan käyttävät kaikki keinot saadakseen kaikki jäsenvaltiot totaalikontrolliin. He ovat niitä äärimäisiä suvakkeja, jotka esiintyvät ikään kuin olisivat hyvän asialla, vaikka ovat pahan asialla, vieläpä hyvin pahan.