Euroopan laajuinen ongelma: ulkomaalaiset nostavat eniten sosiaaliturvaa pienissäkin kaupungeissa

Euroopan mittakaavassa ongelma on miljardiluokkaa – Itävalta on vain yksi esimerkki.

Pienessä itävaltalaiskaupungissa ulkomaalaiset vievät 72 % sosiaalituista. Tätä ei voi enää selittää “suurkaupunkien ongelmalla” – kyse on koko Euroopan rakenteellisesta kriisistä.

Itävallan St. Pölten on kuin suurennuslasi, joka paljastaa koko mantereen kipupisteen: sosiaaliturva valuu yhä useammin muukalaisille, ei kantaväestölle. Noin 56 000 asukkaan kaupungissa jopa 72 prosenttia sosiaalituen saajista on ulkomaalaisia, Itävallan lehdistötoimiston (APA) mukaan. Luku ei ole poikkeus, vaan oire järjestelmästä, joka palkitsee tulijoita ja sysää kustannukset veronmaksajien harteille.

Tilastot kertovat karusti, mistä maista tuensaajat tulevat. Syyrialaiset muodostavat 41 prosenttia kaikista tuensaajista, afganistanilaiset kahdeksan prosenttia. Samaan aikaan itävaltalaisia tuensaajia on vain 28 prosenttia, vaikka he ovat kaupungin selkeä enemmistö.

FPÖ: “Sosiaaliturva ei ole koko maailman avoin buffetti – se kuuluu itävaltalaisille”

Itävallan vapauspuolueen (FPÖ) kärkinimi Martin Antauer muistuttaa, että sosiaaliturva on rakennettu itävaltalaisten turvaverkoksi, ei ihmisille, jotka eivät ole maksaneet järjestelmään euroakaan.

Antauer kuvaa tilannetta osuvasti: “Syyrialaiset ja afganistanilaiset tekevät itselleen mukavan pesän tukiverkon riippumattoon.” FPÖ vaatii, että sosiaalietuudet sidotaan tiukasti kansalaisuuteen – ja puolue on tällä linjalla maan suosituin, 37 prosentin kannatuksella.

Väärinkäytökset rehottavat – yli 70 % sosiaalipetoksista ulkomaalaisia

Sosiaaliturvan väärinkäytökset eivät ole marginaalinen ilmiö. Itävallan viranomaiset kertovat, että yli 70 prosenttia sosiaalipetoksista epäillyistä ei ole Itävallan kansalaisia. Yksi yleisimmistä huijaustavoista on pariskuntien ilmoittautuminen eri osoitteisiin saadakseen suuremmat tuet – vaikka he asuvat yhdessä.

Samaan aikaan ulkomaalaistaustaiset ovat yliedustettuina rikostilastoissa, vastaten lähes puolesta kaikista rikoksista.

Euroopan lasku kasvaa – miljardit katoavat maahanmuuton kustannuksiin

St. Pölten ei ole poikkeus, vaan osa laajempaa eurooppalaista trendiä. Amsterdamin yliopiston tutkimus osoittaa, että maahanmuutto on maksanut Alankomaille 400 miljardia euroa vuosina 1995–2019. Ranskassa maahanmuuton vuosittaiseksi hinnaksi on ilmoitettu 25 miljardia euroa, mutta luku on todellisuudessa paljon suurempi.

Kun pienetkin kaupungit näyttävät tältä, on selvää, että Euroopan sosiaaliturvajärjestelmä on ajautunut tilanteeseen, jossa kansalaiset maksavat, ja jäävät itse ilman tukea, koska uudet tulijat hyötyvät eniten järjestelmästä.

Suomi ei julkaise vastaavia tilastoja – mutta maahanmuuton kustannukset näkyvät myös pikkukunnissa

Vaikka Itävallan St. Pölten tarjoaa karun esimerkin sosiaaliturvan jakautumisesta, Suomessa vastaavaa tilastoa ei ole julkisesti saatavilla. Kelan ja THL:n mukaan ulkomaalaistaustaiset saavat etuuksia samoilla periaatteilla kuin kantaväestö, mutta kuntakohtaisia prosenttiosuuksia sosiaalietuuksien saajista kansalaisuuden mukaan ei julkaista.

Silti pienissä kunnissa ja maaseutualueilla on havaittu, että maahanmuuttajataustaiset perheet käyttävät suhteellisesti enemmän toimeentulotukea ja asumistukea, erityisesti kotouttamisen alkuvaiheessa. Työllistymisen viivästyessä etuuksien käyttö pitkittyy, ja kustannukset jäävät paikallisten veronmaksajien kannettaviksi.

Poliittisessa keskustelussa aihe nousee esiin, mutta viranomaiset välttelevät kansalaisuuteen perustuvaa tilastointia. Tämä tekee vertailusta vaikeaa – ja herättää kysymyksen: miksi suomalaisille ei kerrota, kuka sosiaaliturvaa käyttää ja missä määrin?

Kansalaisen toimitus jatkaa aiheen selvittämistä.