Eurooppa • Politiikka

Euroopan kansallismieliset puolueet nousukierteessä

Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain tulevaksi presidentiksi on vahvistanut sekä vasemman että oikean siiven eurooppalaisia populistisiksi kutsuttuja puolueita. Ideologisista eroista huolimatta niillä on samankaltaisuuksia, kuten eliitin torjuminen. Ovatko nämä liikkeet muuttamassa maailmaa?


Donald Trumpin riemuvoitosta on kulunut vasta vähän aikaa, valinta joka sai aikaan poliittisen maanjäristyksen ympäri maailmaa. Ranskan Kansallisen Rintaman (FN, Front National) jäsenet tapaavat viiden tähden Hotel Napoleonissa Pariisissa, Champs Elyseen välittömässä tuntumassa.

Marine Le Pen

Puheenaiheina tänä iltana on pääkaupungin laita-alueiden, banlieueiden, vähäosaiset nuoret, sekä radikaali-islamistit, jotka värväävät kaupunkien laita-alueilla uusia jäseniä. Puhuja, päättäväinen vaalea nainen sanoo, että tunnelma kaupungin laita-alueilla on räjähdysherkkä, ja jatkaa, että tilanne on tikittävä aikapommi, joka voi räjähtää milloin hyvänsä. "Minä voin tehdä pommin vaarattomaksi", hän jatkaa.

Hänen puheensa saa raikuvan vastaanoton. Marine Le Pen on osannut valita sanansa oikein, taas kerran. Täällä, täydessä konferenssitilassa Hotel Napoleonissa, ihmiset saavat kuulla sen, minkä he ovat epäilleet olevan totta jo pitkään: islam muodostaa uhkan ja Ranskan tulevaisuus on ohuen langan varassa. Marine, FN:n perustajan Jean-Marie Le Penin tytär, on johtanut puoluetta jo lähes kuusi vuotta.

Tahdomme tuhota tällaisen EU:n

Le Pen aloittaa kohta presidentinvaalikampanjansa sloganin "Marine 2017" alla. Muutamassa vuodessa hän on onnistunut haalimaan samanmielisten tuen, eikä vain Ranskassa. Le Pen on myös ENF-ryhmän (Europe of Nations and Freedom) puheenjohtaja Euroopan parlamentissa. ENF kokoaa yhteen vaaleilla valittuja edustajia yhdeksästä maasta, ihmisiä, joilla on selkeästi yhteinen tavoite. "Me haluamme tuhota tällaisen EU:n," sanoo Le Pen.

Nigel Farage

Yhdysvaltojen presidentinvaalista ei ole ehtinyt kulua kauaakaan, kun Euroopan poliittisen eliitin vastaiset puolueet tuntevat, että tuulen suunta on muuttunut. "Trumpin voittoa pidettiin mahdottomana," sanoo Le Pen, joka lähetti hurmioituneita onnitteluja Twitterissä vaaliyönä. "Tämä on muuttanut elämämme," Nigel Farage UKIP:sta (UK Independence Party, UK:n itsenäisyyspuolue) sanoo tavoitettuna Euroopan parlamentista Brysselissä.

Heinz-Christian Strache

Wienissä Heinz-Christian Strache, Itävallan vapauspuolueen (FPÖ, Freiheitspartei Österreich) puheenjohtaja ylpeänä kertoo, että hän on jo ollut yhteydessä Trumpin neuvonantajiin Washingtonissa. Dresdenissä Frauke Petry, kansallismielisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD, Alternative für Deutschland) puheenjohtaja tulee ilmoittamaan Saksan liittopäivävaalien 2017 ehdokkuutensa. Vuonna 2017 Saksassa kertaa tullaan erittäin todennäköisesti näkemään AfD:n jäseniä parlamentissa, ensimmäistä kertaa.

Geert Wilders
Geert Wilders

Kansallismieliset johtajat, jotka näkevät itsensä aitoina kansan edustajina, ovat pitkään tunteneet toisensa ja kunnioittavat toisiaan. Taustalla tehtävien sopimusten aika on nyt ohi. Le Pen keskustelee avoimesti Euroopan muiden kansallismielisten, kuten itävaltalaisen Hoferin (FPÖ), hollantilaisen Geert Wildersin (PVV, Partij voor de Vrijheid,Vapauspuolue) sekä Italian Matteo Salvinin (LN, Lega Nord, Pohjoisen liitto) kanssa.

Brittien kyllä-ääni Brexitille sekä Yhdysvaltalaisten kyllä-ääni Trumpille ovat ensimmäisiä pysäkkejä tiellä kohti maailmanlaajuista poliittista mullistusta. "Demokraattinen vallankumous" on vasta alkanut, sanoo Farage. "On vielä paljon shokkeja tulossa." Front Nationalin päästrategisti Florian Philippot twiittasi Trumpin valinnan jälkeisenä aamuna: "Heidän maailmansa on romahtamassa. Meidän maailmamme on nousemassa."

Norbert Hofer

Joulukuun 4. päivä Itävallassa uusitaan 2016 presidentinvaalien toinen kierros, jossa FPÖ:n Norbert Hoferilla on hyvät mahdollisuudet voittoon. Hollanin parlamenttivaalit ovat maaliskuussa 2017, ja Geert Wildersin islaminvastainen Vapauspuolue (PVV) johtaa mielipidekyselyjä. Ranskalaiset äänestävät presidentistään huhti-toukokuussa 2017, ja Le Penillä on erittäin hyvät mahdollisuudet vaalien toisella kierroksella. Saksalaiset puolestaan äänestävät syksyllä 2017 liittopäivien tulevasta kokoonpanosta.

G-7 -kokous 2017 Trumpin, Le Penin, Boris Johnsonin ja Beppe Grillon kanssa - eikä Barack Obaman, Francois Hollanden, David Cameronin ja Matteo Renzin kanssa - olisi kauhuskenaario, Martin Selmayr, Jean-Claude Junckerin kabinettipäällikkö twiittasi toukokuussa. Nyt, puoli vuotta myöhemmin, Cameron ja Obama ovat käytännössä siirtyneet historian hämärään, Hollandea pidetään jo hävinneenä ja Renzi taistelee poliittisesta olemassaolostaan 4. joulukuuta, jolloin italialaiset äänestävät perustuslain muutosta koskevassa kansanäänestyksessä.

Opetus viimeisimmistä tapahtumista on se, että jopa aikoinaan epätodennäköisillä vaihtoehdoilla on kyky muuttaa valtioiden politiikkaa. Faragen UKIP:lla oli vain yksi paikka parlamentissa Westminsterissä, ja silti sillä oli avainrooli Brexitissä. Sillävälin Trump onnistui voittamaan vaalit huolimatta jopa oman puoleen sisällä muhineesta vastustuksesta.

Kansallismielinen räjähdys

Kansallismieliset, kuten Le Pen, muotoilevat ideologiansa muotoon "kansan nimissä". Internet ja sosiaalinen media on helpottanut laajojen äänestäjäryhmien tavoittamista. Yhdistävä tekijä kaikille nouseville liikkeille on poliittisen elitismin, islamisaation sekä hallitsemattoman siirtolaisuuden vastustus, kuten myös vaatimus voimakkaasta ja pienen ihmisen puolella olevasta hallinnosta.

Neoliberalismin ja globalisaation aikoina sosiaalidemokraatit, kuten UK:n entinen pääministeri Tony Blair ja entinen Saksan liittokansleri Gerhard Schröder, epäonnistuivat perinteisen äänestäjäkuntansa etujen turvaamisessa. Kansallismielisyyttä pidetäänkin ei-liberaalina demokratian vasteena kymmeniä vuosia jatkuneelle ei-demokraattiselle liberalismille.

Poliittisten ratkaisujen yksinkertaistajat, "näennäisen kompleksisuuden" purkajat, ovat nyt liikkeellä ympäri maailmaa, oikealta mutta myös vasemmalta siiveltä. Oikean siiven johtajista mainittaakoon Le Pen, Strache, Salvini, Petry, lisäksi tietysti Unkarin pääministeri Viktor Orbán sekä Puolan konservatiivihallituksen luotsaaja Jaroslaw Kaczynski, vasemman siiven luotsaajista Kreikan pääministeri Alexis Tsipras, Slovakian pääministeri Robert Fico sekä Tsekin presidentti Milos Zeman.

Zeman, entinen sosiaalidemokraatti ja Tsekin presidentti vuodesta 2013, haluaa hallintonsa toteuttavan tsekkien omiin etuihin perustuvaa ulkopolitiikkaa. Hän on myös hyvin kriittinen osittain EU:n organisoimaa muslimi-invaasiota kohtaan, ja kutsuu EU:n Venäjä-sanktioita hölynpölyksi. Huolimatta Tsekin läntisistä siteistä, hän kääntää katseen mieluusti itään.

Venäjän vaikutus

Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan Euroopan poliittiseen liikehdintään jo vuosia. Venäläinen Kirjailija Alexander Prokhanov on ennustanut, että "Euroopan unioni hajoaa pian. Euroopan kansakunnat ovat olleet valehtelijoiden ja juonittelijoiden käsissä. Niiden päivät ovat nyt ohi." Vladimir Putin valmistautui yhdistämään rivit Euroopan kansallismielisten kanssa puheessaan "yksipolaarista maailmaa" vastaan vuonna 2007 Münchenin turvallisuuskonferenssissa. Putin on menestyksekkäästi promotoinut uuskonservatismia ja siirtymistä kohti "ei-liberaalia demokratiaa", jonka muodostavat lähinnä antiglobalismi, EU-skeptisyys ja perinteisten arvojen kunnioittaminen.

Pietarissa ensimmäistä kertaa vuonna 2015 kokoontunut ryhmä, "kansainvälinen venäläinen konservatiivifoorumi", keskusteli Euroopan maiden "kansallisajatuksesta". Mukana osanottajien joukossa oli edustajia lähes kaikista Euroopan EU-skeptisistä liikkeistä. On myös muita osoituksia siitä, että kansallismieliset liikkeet ovat valmiita käymään keskustelua Venäjän kanssa.

Katse suuntautuu Saksaan

AfD:tä jakaa vielä kysymys, miten läheisesti politiikan pitäisi linjautua mm. Le Penin ja Strachen kanssa. AfD:n toisen puheenjohtajan Jörgen Meuthenin ja muutamien johtavien AfD-poliitikkojen muodostama ryhmä epäröi kiinteiden siteiden muodostamista näihin puolueisiin. Nämä puolueet, erityisesti FN, ovat heidän mielestään "liian sosialistisia".

Frauke Petry

Kuitenkin Trumpin voitto Yhdysvalloissa selkeästi voimistaa toisen puheenjohtajan, Frauke Petryn, leiriä, joka tulee olemaan avainasemassa maailmanlaajuisen kansallismielisten ryhmien verkoston luomisessa.

Korkean tason konferenssit Itävallan FPÖ:n kanssa, kuten Düsseldorfin kokous viime helmikuussa jonka lopputuloksena perustettiin "Sininen allianssi" (puolueiden tunnusomaisten värien mukaan), tai Petryn ja Strachen yhteisesiintymiset, kuten Zugspitzessä kesäkuussa, osoittavat läheisen yhteistyöhalun olemassaoloa kahden puolueen välillä.

Kehitys maailmanpoliittisella näyttämöllä

Le Pen ei jätä epäilyksiä siitä, että jos hän tulee valituksi presidentiksi, hän tulee ajamaan kansanäänestystä Ranskan EU-jäsenyydestä. "Haluan palauttaa valuuttamme ja rajojemme hallinnan," on hän sanonut. Brittiläinen Farage myös uskoo, että hänen poliittinen missionsa on vielä Brexitinkin jälkeen kesken. Farage näkee itsensä tulevaisuudessa uudessa, eräänlaisessa kansainvälisen lähettilään, roolissa. Hän oli ensimmäinen ulkomaalainen poliitikko joka tapasi Trumpin vaalivoiton jälkeen. Miehiä yhdistää kampanjateemat: Trump kuten myös Farage vastustivat poliittista elitismiä, ja kulkivat mielipidekyselyjen tuloksiin nähden vastavirtaan. Ja he onnistuivat.

Nyt Farage ja Trump näkevät itsensä maailmanlaajuisen liikehdinnän pioneereina. Vuosikausien odottelun jälkeen he uskovat nyt, että he, muiden samoin ajattelevien lailla, ovat saavuttamassa tavoitteensa maailman muuttamisessa.

Euroopan kansallismieliset puolueet

Spiegel