EU:n uusi maahanmuuttosopimus antaa Saksan kaltaisille maille mahdollisuuden dumpata maahanmuuttajansa Unkariin – tai maksaa valtavat sakot. Se on valtava kiristämisen muoto ja selvä merkki siitä, että liberaalit eivät usko omaa avoimien rajojen retoriikkaansa.
Saksan kaltaiset maat, jotka ovat suurelta osin vastuussa Euroopan siirtolaiskriisistä, haluavat aina osoittaa, että ne ovat avoimia massamaahanmuutolle ja monikulttuurisuudelle. Niiden retoriikka törmää kuitenkin usein todellisuuteen. Nyt kun Saksassa on ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, julkinen ja poliittinen ilmapiiri on muuttumassa maahanmuuttoa vastaan, mikä on johtanut Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen nousuun.
Saksan hallitus – ja itse asiassa koko poliittinen järjestelmä – on todellisessa pulassa. Sama tarina maahanmuuttovastaisen oikeiston noususta on käynnissä useissa Euroopan maissa, kuten Ranskassa ja Alankomaissa.
EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttosopimus, joka on periaatteessa allekirjoitettu ja sinetöity, on avointen rajojen kannattajamaiden, kuten Ranskan ja Saksan, yritys siirtää monimuotoisuuden ihmeet muille monikulttuurisuuden ja massamaahanmuuton torjuneille maille. Toisin sanoen mantra, jonka mukaan ”monimuotoisuus on rikkaus”, on aina perustunut valheisiin ja tunteisiin eikä todellisuuteen – ja tämä uusi sopimus on vain yksi todiste siitä, että näin on.
EU:n uusiin sääntöihin sisältyy pakollinen ”solidaarisuusmekanismi”, joka on kaunis termi ”pakotetuille siirtolaiskiintiöille”. Liberaali länsi haluaa pakottaa siirtolaisensa Unkarin kaltaisiin maihin, mikä auttaa läntistä poliittista eliittiä lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Toisaalta he pystyvät uhkaamaan Unkarin kaltaisten maiden homogeenisuutta ja luomaan näihin maihin siirtolaisgettoja. Tämä luo lopulta uusia äänestäjäkuntia, mahdollisuuksia perheiden yhdistämiseen ja uhkaa vallassa olevia konservatiiveja, koska se saa heidät näyttämään heikoilta. Toisaalta uusi sopimus myös vapauttaa nämä länsimaat oman huonon politiikkansa taakasta.
Unkari on jo reagoinut sanomalla, että se torjuu yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän (CEAS) uudistuksen ”jyrkästi”.
”Emme anna kenenkään tulla maahan vastoin tahtoamme”, Unkarin ulkoministeri Peter Szijjártó sanoi toimittajille. ”Kukaan Brysselistä tai mistään muualta ei voi määrätä meitä siitä, kenet päästämme sisään. Kieltäydymme mitä jyrkimmin, että meitä rangaistaan siitä.”
Uuden säännön mukaan enintään 30 000 siirtolaista voidaan jakaa uudelleen eri puolille Eurooppaa Saksan kaltaisista ylikuormitetuista maista Unkarin kaltaisiin maihin, jotka ovat perinteisesti torjuneet turvapaikanhakijat. Uuden järjestelmän mukaan hallitusten on maksettava 20 000 euroa jokaisesta hylkäämästään maahanmuuttajasta.
Kun otetaan huomioon, että kaikkien näiden maahanmuuttajien on ”tarkoitus pelastaa eläkejärjestelmämme ja elvyttää taloutemme”, on ihmeteltävä, miksi EU yrittää sysätä heidät muille maille ja laittaa ne maksamaan pienen omaisuuden joka kerta, kun ne kieltäytyvät vastaanottamasta heitä. Eikö Saksan kaltaisten maiden pitäisi taistella pitääkseen räjähdysmäisesti kasvavan maahanmuuttajaväestönsä?
Vastaus on, että koko liberaali järjestys on rakennettu valheiden varaan. Se on niin absurdia, että sitä on joskus vaikea ymmärtää.
Euroopan parlamentin täysistunnon ja EU:n jäsenvaltioiden on vielä vahvistettava sopimus, mutta nämä viimeiset vaiheet ovat yleensä vain muodollisuus. Sopimus sisältää joitakin määräyksiä turvapaikkamenettelyjen tiukentamisesta EU:n ulkorajoilla. Esimerkiksi ”turvallisiksi” katsotuista maista tulevat henkilöt voidaan ottaa säilöön ankariin vastaanottoleireihin ja oletettavasti karkottaa nopeasti. Kuten jo tiedetään, maahanmuuttajat voivat kuitenkin yksinkertaisesti hävittää passinsa, valehdella kansalaisuutensa ja sanoa olevansa Syyriasta tai Gazasta.
Loppujen lopuksi EU ja sen maahanmuuttajamyönteiset puolueet ja kansalaisjärjestöt varmistavat, että Eurooppaan tulevien maahanmuuttajien määrä ei todella vähene. Todellisuudessa suurin osa vasemmistosta, lukuun ottamatta niitä harvoja tosiuskovaisia, ei todellakaan usko monimuotoisuutta ja maahanmuuttoa koskevaan edistykselliseen mantraan. He lähettävät lapsensa yksityiskouluihin tai asuvat homogeenisilla koulualueilla. He näkevät maahanmuuttajat vain halpatyövoimana, jota voidaan käyttää hyväksi, ja äänestysryhmänä, jota he voivat käyttää pysyäkseen vallassa – ikuisesti.
Bryssel ja EU:n liberaalijohtajat ovat noudattaneet tätä linjaa jo vuosia puhumalla monimuotoisuuden eduista ja tekemällä samalla miljardien eurojen sopimuksia Turkin kaltaisten muslimimaiden kanssa, jotta maahanmuuttajat eivät pääsisi Eurooppaan. Kyse oli aina hallitusta väestörakenteen muutoksesta, eikä se voi tapahtua liian nopeasti, tai AfD:n tai Kansallisen liittouman kaltaiset puolueet saattavat päästä valtaan.
Uuden turvapaikka- ja maahanmuuttosopimuksen tapauksessa hallitsijamme näkevät tilaisuuden viedä ongelmansa muihin maihin samalla kun he lisäävät laillista maahanmuuttoa Intian ja Kiinan kaltaisista maista. Kysymys kuuluu, sietävätkö eurooppalaiset näitä petoksia vai omaksuvatko he todellisen poliittisen muutoksen ennen kuin väestörakenteen muutos hukuttaa heidän äänensä ja äänioikeutensa.
Lähde: Remix
Se onni ja rikkaus josta puhutaan, saa uuden muodon ja kun ei enää osata tehdä muuta kuin siirtää haitat naapurimaiden harteille kertomalla pakolaisongelmasta. Toisin sanoen aiemmin rikkaus ja voimavara ” lahjoitetaan ” pois koska tulijat muuttui vainotun pakolaisen sijaan ongelmaksi. Tulijan piti olla suuri rikkaus, ongelmaton sellainen, mutta kun ei oma sosiaaliturva enää riitäkään kattamaan syntyviä kuluja on rikkaus muuttunut ongelmaksi, ja vastuu vieritetään solidaarisuuden nimissä naapurille. Arkisemmin ilmaistuna tilanne olisi sama kun hypettäisin suurta määrää laskuja / kuukausi, ja sitten siirtäisin ne naapurin maksettavaksi. Jos naapuri ei hyväksyisi tilannetta, huutaisin ääni käheänä kuinka rasistisesti asia halutaan ratkaista, kyllä pitää ymmärtää taakanjaon perusteet.
Pitää muistaa, että tuo taakanjako ei ratkaise ongelmaa, vaan siirtää sen toisille.
Pitää olla reilu peli: jos Saksa on kerännyt itselleen ongelmia ihan vapaasta tahdostaan, on ongelma yksin heidän, ei muiden.
Saksan tulee alkaa palauttamaan vieraitaan niiden kotimaihin, mutta nykyisessä ideologisessa huumassa, eivät uskalla.
Miten vaan – ei ole muiden asia jakaa ”siirtolais” -taakkaa, jonka joku on ihan vapaasta tahdostaan kerännyt itselleen.