Yksin vietetty ruutuaika voi haitata lapsen kielellistä kehitystä. Tutkijan mukaan ruutuajan minuuttien sijaan kannattaa kääntää katse lapsen ja vanhemman vuorovaikutukseen.
Ruutuajan määrällä on yhteys lasten kielelliseen kehitykseen, kertoo Helsingin yliopiston tuore tutkimus. Tutkimuksessa selvisi, että mitä enemmän leikki-ikäiset viettivät aikaa yksin ruutujen ääressä, sitä heikommat sanaston taidot ja kokonaiskielellinen taso lapsilla oli.
– Havaitsimme myös, että mitä enemmän äideillä oli ruutuaikaa, sitä suppeampi lasten käyttämä sanavarasto oli ja sitä heikompi kokonaiskielellinen taso lapsilla oli. Negatiivinen yhteys sanastoon ja kokonaiskielelliseen tasoon oli vahvempi, jos sekä lapsi että äiti viettivät tahoillaan paljon aikaa laitteilla, kertoo puheterapeutti ja väitöskirjatutkija Riikka Mustonen Helsingin yliopiston psykologian ja logopedian osastolta.
Tutkijat tarkastelivat 2,5–4-vuotiaiden lasten yksin tai yhdessä vanhemman kanssa vietetyn ruutuajan ja kielen eri osa-alueiden yhteyksiä. Tutkimukseen valittiin suomenkielisiä lapsia, joilla ei ollut todettu poikkeamia tavanomaisessa kehityksessä. Lisäksi tutkijat selvittivät yhteyksiä äitien oman ruutuajan ja lasten kielellisen kehityksen välillä. Ruutuajalla tarkoitettiin kaikkea television äärellä, pelikonsolilla, tietokoneella, älypuhelimella tai tablettitietokoneella vietettyä aikaa.
– Meitä kiinnosti, kuinka paljon lasten tai äitien ruutuaika selittää lasten kielellisten taitojen vaihtelua, kun taustamuuttujat kuten lapsen ikä, äidin koulutustaso ja lasten syntymäjärjestys perheessä on otettu huomioon, Mustonen kertoo.
Lasten ja äitien ruutuajan määrää selvitettiin kyselylomakkeella. Lasten sanaston taitoja, kielen rakenteisiin liittyviä taitoja, puheen ymmärtämistä sekä kokonaiskielellistä tasoa tutkittiin erilaisten testien avulla. Tutkimukseen osallistui 164 lasta äiteineen. Lapset viettivät laitteilla keskimäärin 79 minuuttia päivässä, joista yksin käytettyä aikaa oli 44 minuuttia ja loput vanhemman kanssa. Äitien keskimääräinen ruutuaika oli viisi ja puoli tuntia päivässä. Tähän sisältyi työssä vietetty aika.
Yhteinen keskustelu tukee kielellistä kehitystä
Tutkimuksessa näytti ensin siltä, että vanhemman kanssa yhdessä vietetty ruutuaika voi vaikuttaa myönteisesti lapsen sanastoon ja kokonaiskielelliseen tasoon. Kuitenkin kun tutkittavien taustamuuttujat otettiin huomioon, yhteys ei ollut enää merkitsevä.
Yhdessä vanhemman kanssa vietetty ruutuaika voi Mustosen mukaan kuitenkin olla kielenkehitykselle hyödyllistä, jos vanhempi ja lapsi keskustelevat sisällöistä keskenään. Aiempi tutkimus on osoittanut, että juuri yhteiset jaetun tarkkaavuuden hetket ovat lapsen kielenkehitykselle tärkeitä.
– Nämä yhteiset hetket saattavat vähentyä, jos lapsella tai vanhemmalla on paljon ruutuaikaa. Leikki-ikäisten lasten yksin viettämää ruutuaikaa on siis hyvä rajoittaa. Myös vanhemman on hyvä tarkastella tottumuksiaan siltä kannalta, häiritseekö ruutuaika vastavuoroisia hetkiä lapsen kanssa, Mustonen sanoo.
Hän muistuttaa, että ruutuaika on vain yksi tekijä, joka voi vaikuttaa lapsen kielenkehitykseen.
– Ruutuajan vaikutuksista tarvitaan lisää tutkimustietoa. On hyvä muistaa, että kielenkehitykseen vaikuttavat monet muutkin ympäristön tekijät ja perimä varsinkin pienemmillä lapsilla.
Mustosen mukaan tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää puheterapeuttien ja esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajien työssä. Jos lapsen kielenkehitys ei suju tavanomaiseen tapaan, tutkimustieto auttaa tukemaan perheitä parhaalla mahdollisella tavalla.
Julkaisu:
Mustonen R, Torppa R, Stolt S.
Screen Time of Preschool-Aged Children and Their Mothers, and Children’s Language Development
Children. 2022; 9(10):1577.
https://doi.org/10.3390/children9101577
Suomen Kulttuurirahasto on tukenut tutkimuksen toteutusta.Tutkimus on osa LEINIKKI-projektia, jossa kerätään tietoa suomenkielisissä perheissä kehittyvien leikki-ikäisten lasten kielenkehityksestä sekä taustatekijöiden vaikutuksesta lapsen kehittyvään kieleen. LEINIKKI on yksi Early Language Development -tutkimusryhmän projekteista.
Helsingin yliopisto
Kännykänlääppiminen ja koulujen kemuinkluusio vievät pohjan pois sellaiselta oppimiselta mikä mahdollistaisi edes yrityksen pysyä ”korkean osaamisen” Suomena.
Toistemme paitoja tullaan pesemään. kuten Valtioneuvos Harri Holkeri aikoinaan varoitteli.
Ja silakka on kallis kala, sen huomaa jo nyt. Oli aikoinaan sieltä halvimmasta päästä. Ne ajat muuttuu, kuten venäjälläkin. Muutama vuosikymmen sitten kaviaari siellä oli alkoholistien ruokaa ja sitä syötiin lusikalla, mukavan suolaista. Eipä ole viimeaikoina näkynyt, siis oikeaa kaviaaria, ei tällä tulotasolla. Silakalle saattaa käydä kuin kaviaarille, aikaikkunasta en ole kovin varma.
Silakat on muutenkin hävinneet kuvasta…varmaan jo lahosivat kun niin kimittivät pashaa….
Jos saisin lautaselle, söisin. Kulkeutuisivat paikkaan jossa tuntisivat olonsa kotoisaksi. Ei olisi hyvää mutta olisipa palvelus maailmalle.
Siis sen liikkeen edutajat.
😀 Juu varmaan!
70-luvulla kävin parin kommunistin kanssa Moskovassa. Menimme vahvistamaan uskoamme. Minähän en ollut kommunisti, vaikka he olivatkin, mutta kaikilla oli jokin käsitys, jonka olettivat saavan vahvistusta käymällä paikan päällä näkemässä omin silmin.
Vaadinkin heti kättelyssä, että ei mennä turisteille tarkoitettuille kiertueille, vaan katsotaan todellisuutta sellaisenaan ja otetaan metro sekä mennään sillä jonnekin kauas ja nostaan ylös katsomaan mitä siellä on. Niin teimme. Ei ollut hääviä, mutta kommunistit tykkäsivät, että ihan on hyvä niin.
Siellä nautimme runsaasti kaviaaria ruplilla, joita sai länsimaisista tavaroista niin paljon, että piti oikein tuhlata, jotta pääsisi niistä eroon. Oli kaviaari hyvää, ei siinä mitään, mutta nykypäivän honnat kaupassa ovat huikeat – ei se niin hyvää ole. Lohen mädistä saa mahtavaa ja siian mädistäkin tulee loistavaa. Varmaan muidenkin kalojen mäti on hyvää, ei vaan ole tullut kaikkia vastaan. Jotain muita on tullut kokeilluksi, mutta en muista minkä kalan mätiä olivat.
Noinhan se oli 70-luvulla. Kerran Leningradissa jouduttiin juttusille amerikkalaisten turistien kanssa ja olivat sitä mieltä että kaikki suomalaiset ovat kai miljonäärejä.Se oli se virallisen kurssin ja sitten mitä jostakin farkuista sai niin raju ero. Suomalaiset sen tiesi. Siellä sai kyllä hetken elää kuin miljonääri.
Näinhän se oli. Tavaralla sai 8 – 10 kertaisen kurssin. Jos vaihtoi virallisen kurssin mukaan pankissa tms. sitten oli kallista. Kaipa neuvoitte amerikkalaisille, että vaikka matkalaukusta jokin hyvän näköinen vaatekappale myyntiin, niin saa sitten olla miljonääri.
Korjasin otsikon.
En ihmettele yhtään. Digilaitteet ovat huumetta.
Enpä nyt oikein tiedä. Ihmisen elämä on huumetta, huumeet vain vaihtelevat. Lapsena huumeesi ovat vanhemmat, olet heistä riippuvainen. Murrosiässä toinen sukupuoli. Jossakin vaiheessa mukaan tulee menestyminen elämässä. Jossakin vaiheessa osaatko luopua arvokkaasti. On sitten noita poikkeavia polkuja kuten rikollisuus tai politiikka. Niilläkin on paljon yhteisiä ominaisuuksia eikä vallanhalu ja raha ole niistä pienimpiä. Kyky on kuitenkin se että pystyy erottamaan mitkä huumeet ovat vähiten vahingollisia yhteskunnalle ja läheisillesi. Olipa aika pessimistinen ajattelutapa, kai, mutta meissä kaikissa on noita puolia.
Hyvin oivallettu. Kun kasvamme, olemme jatkuvan ohjelmoinnin kohde. Maailmankuvamme ja elämänkäsityksemme muodostuu siitä, mitä meille syötetään ja sillä pohjalla pitäisi sitten pärjätä. On vaikeaa irtautua siitä. Niin vaikeaa, että hyvin harva pystyy murtamaan sen ja aidosti luomaan oman näkemyksen elämästä ja asioista. Monet uskovat ajattelevansa itse, mutta he ajattelevat tavalla tai toisella opitun kaavan pohjalta, siis eivät todella ajattele ”omilla aivoillaan”, kuten tapaavat sanoa.
Voin myös sanoa:”Hyvin oivallettu”..Noin se useimmiten menee,elämän kulku.
Kun on nuori, uskoo elämään sellaisena kuin se on opittu. Kun on vanha, alkaa ymmärtää, että elämä on aika lyhyt ja enemmänkin huono vitsi.
Tämä on taas hyvä esimerkki sarjassamme turhanpäiväiset tutkimukset. Kuka tahansa olisi voinut antaa saman vastauksen, jos vähänkin päässä jotain surraa!
Mina ei ola houmannu mitan erikoisa, ole aina yhta hyvä soumi kuin ola jo Mogadishu.
😀
Onkohan taas HY:n pseudotutkimuksia? Nykytiede on ideologisesti ohjattua ja epäluotettavaa. Ainakin omalla kohdallani ”ruutuaika” eli puuhastelu tietokoneen kanssa vain kehittää kielikykyjä. Niinhän tapahtuu lastenkin kanssa. Moni nuori oppii englantia leikkiessään tietokoneen kanssa.
Missä on pahin ongelma? Siihenkään ei tutkimuksia tarvita, koska jokainen tajuaa, että elämisen laadulle tärkeät sosiaaliset yhteydet jäävät oppimatta. Kun leikkii peleillä, joissa ammutaan vihollisia ja tapellaan, kaipa sosiaaliset kyvytkin kehittyvät siihen suuntaan. Mitä ohjelmia lapsi katselee, sellaiseksi kai hänen sosiaaliset kykynsäkin muokkaantuvat. Ei siis ole kysymys, kuinka paljon ruutuaikaa kuluu, vaan siitä mitä ruudussa tapahtuu.
Saattaa oppia vähän paremmin englantia, mutta se tärkein eli äidinkieli jää heikommille. Sillä on paljon merkitystä.
Me puhutta huva soumali Varissuola. ei ola houmanu mitan haita… 👳🏿♂️
Juu lapset ”sliidaa””feidaa””bannaa””kikkaa””loggautuu” jne jne en ymmärrä aina mitä keskenään puhuvat mutta onneksi on aika nettiin säädelty! 😀
Mutta kyllä enkun ääntäminen on hallussa ihan hyvin!
Huomauttelen kyllä jatkuvasti että sano suomeksi….
” Dindu nuffin..” Mustien lahja Englannin kielelle.
😀
Laita fatsin bulit blääkät jalkaa ni lähetää strandee tsiikaa ko fogelit tsungaa. Ex tiijä, no mitä välii ? 😵
No jotain muistan kuulleeni kun nuorena asuin Hesassa 8kk…. 😀 ja fogelit kyllä tsungas!
Siinä kieli köyhtyy, vaikka olonsa tuntisi miten cooliksi, kun bamlaa nettikieltä.
Joskus aiemmin lukemista harrastettiin hyvin paljon. Minäkin luin jotain 12-vuotiaana paksujakin kirjoja kasapäin. Siitä oli hyötyä kielitaidon kehittämisessä.
Jos ei osaa kunnolla äidinkieltään, ei yksinkertaisesti osaa ilmaista itseään, eikä kyllä opi kunnolla muitakaan kieliä. Arkisen kielitason osaaminen ei vielä ole varsinaisesti kielitaitoisuutta kuin auttavasti.
Jos ei osaa äidinkielellään ilmaista asioita, ei niitä osaa ilmaista millään kielellä. Jos osaa hyvin muodostaa ajatuksia sanoiksi äidinkielellä, voi niitä välittää toisille heikkollakin englannilla tai muulla vieraalla kielellä, koska henkilö tietää mitä hän yrittää sanoa.
Niin oikeassa olet.harmittaa että lukeminen ei ole enää harrastus nykylapsilla.
Isä toi kirjoja kirjastosta ja luin ”Salka Valka”-kirjan,Laxnessin mestariteoksen myös 12v ja minusta tuli innokas hänen kirjojensa lukija.Kävin jopa kotitalollaan islannissa.
Linnan ”Tuntemattoman” luin myös jo nuorena ja elokuvat on katottu tuhanteen kertaan ja Mika Waltarin teokset.
Vielä aikuisenakin, vaikka kello soi aamulla viideltä että ehtii töihin niin saattoi mennä yöllä kolmeen lukiessa kirjaa.
Väsytti vähän mutta kaffi auttoi…aina.
Waltari on ehdoton suosikkini suomalaisista kirjailijoista. Aloitin Sinuhesta ja sitten jatkoin kaikilla mitä löysin. Mikael Karvajalka oli todella loistava jatko-osineen, Turms kuolematonta luin nautiskellen jne. Kaikki mitä löytyi kelpasi ja maistui.
On muitakin hyviä suomalaisia, mutta tuo on yksi ylitse muiden, ainakin mitä mieleeni nyt nousee. Jaa, kyllä Huovinen tuli mieleen kärkinimenä minun mielessäni.
Tukholmassa asuessani kysyin yhdeltä suomenkieliseltä nuorelta, että mitäs kirjoja on luettu. Hän tykkäsi, että kirjat ovat tylsiä. Selvisi, että hänen käsityksensä oli muodostunut niistä kirjoista, mitä koulussa pakotettiin lukemaan. Sanoin, että eivät kirjat ole tylsiä, mutta olet saanut vääriä kirjoja. Otin hänet mukaani kirjastoon ja kaivoin suomenkislisestä hyllyköstä esiin Asimovin Säätiö-kirjan. Hän suostui lukemaan ja jälkeen päin hän sanoi, että se oli mahtava kirja. Niin muuttui mielikuva kirjoista.
Waltari on todella suosikkini myös…Sinuhe on luettu lukemattomia kertoja ja minulle Johannes Angelos on myös erittäin rakas kirja.
Kun sitten vävyn vuoksi aloin enkuksi lukemaan kirjoja niin kun se alkoi sujumaan tuli välillä mieleen että miten tämä lause käännettäisiin suomeksi…ja samaa ihmettelin kun luin ”Tuntemattoman” enkuksi…siis kaikki ne murteet on poissa…oli aika kuivahko …No maailmaa on tämäkin avartanut ja huikeita kirjoja on tullut luettua.
Ehkä Alan Brennertin ”Moloka’i” on ollut koskettavin…mikä historia leprasta Hawaijilla..niin järkyttävää ja siitä vielä japanilaisten internointiin kun sota alkoi…uskomaton tarina ja totta taustalla.Tuo saari oli leprapotilaille,yleensä loppuun asti.
No kirjahyllyssä on jo puolet USAsta tuotuja kirjoja…. kaikki olleet lukemisen arvoisia.
Säätiö on luettu ja on kyllä hyvä. Kyllä kuulostaa tutulta tuo tie. Minäkin aika paljolti Waltarin pistäisin vastuuseen siitä kaikesta mitä olen lukenut. Tuossa kuitenkin jotakin mielenkiintoista Foyle’s war sarjasta.https://www.youtube.com/watch?v=nZ08vPjVFEw
Täysin samaa mieltä. Jos katsot sarjaa tai elokuvaa sinulle on tuotettu jo se mitä näet. Ei kovin paljoa varaa mielikuvitukselle. On toki noita sarjoja ylitse muiden esim. Foylen sota..On vain pakko ihastella tuota työtä. Reilusti yli sata henkilöä tekee toitä n.viisi viikkoa (jos muistan oikein) että yksi jakso saadaan kuvattua.Nuorenpana luin kaiken jonka käsiini sain. Minusta on kai tullut laiska.
Kirjan lukemisen jälkeen elokuva tuntuu aika laihalta.
Eikä tuo koske kielellistä, vaan myös älyllistä kompetenttia. Kun ajattelu, mielikuvitus ja muistaminen ulkoistetaan, ei paljoa jää pelinappuloita laudalle käytettäväksi.
Tämähän ei ole lapsien vika, vaan patalaiskojen vanhempien, jotka ovat ulkoistaneet lastenhoidon ja huomion tv:lle sekä myöhemmin tableteille/”äly”puhelimille, koulutkaan eivät juuri tue päinvastaista.
Eihän nykyään tarvitse osata kuin kolme sanaa, Yes, Money, Okay. On se kumma jos ei yhdeksässä vuodessa noita opi.
Matut groomaavat suomalaisia tyttöjä tatti pystyssä.
Mitä enemmän ruutuaikaa sitä enemmän järjen köyhyyttä ja matuille helppoja uhreja!
Mitä enempi rotuaikaa ja feminismiä sen nopeammin latva lahoaa.