Datakeskusten hukkalämpö – pelastus vai Troijan hevonen suomalaiselle energiaomavaraisuudelle?

Suomeen nousee nyt datakeskuksia konttien sisään, ja ulkomaiset energiayhtiöt valtaavat jalansijaa kaukolämpömarkkinoilla – mutta mitä tämä tarkoittaa Suomen energiaomavaraisuudelle?

Suomen energiakentällä tapahtuu hiljainen mutta merkittävä muutos. Ulkomaiset energiayhtiöt ovat löytäneet uuden väylän tunkeutua suomalaisiin kaukolämpöverkkoihin: pienet datakeskukset, jotka myyvät hukkalämpönsä paikallisille yhtiöille. Saarijärvi on yksi esimerkki tästä uudesta kehityksestä, joka on tullut monelle yllätyksenä.

“Muutama vuosi sitten tällaisesta ei ollut tietoakaan”

Ylen uutisessa Saarijärven Kaukolämmön toimitusjohtaja Tuomo Vilkkilä myöntää, että ala on muuttunut nopeasti. Hänen mukaansa datakeskusten hukkalämpö oli aiemmin vain suurten hyperskaalan laitosten sivutuote, mutta nyt samaa mallia tuodaan pieniin kuntiin konttien sisään rakennettuna.

Vilkkilä kertoo, että Saarijärvelle suunniteltu kahden megawatin datakeskus korvaisi merkittävän osan turpeen ja puun poltosta. Kesäkaudella se kattaisi koko kaupungin lämmöntarpeen.

Mutta samalla hän myöntää, että kehitys tuli yllätyksenä – ja nopeasti.

Ranskalaisyhtiö Eddu Energy rakentaa verkostoa Suomeen

Hankkeen taustalla on ranskalainen Eddu Energy, joka ei peittele kunnianhimoisia suunnitelmiaan. Yhtiö aikoo rakentaa useita datalämpölaitoksia eri puolille Suomea, yhteisteholtaan 35 megawattia. Saarijärvi on vasta alkusoittoa.

Toimitusjohtaja Edouard Dubrana kertoo, että operaattoreita on ollut vaikea löytää, koska pienet hankkeet jäävät suurten pilvi- ja tekoälyjättien varjoon. Silti yhtiö etenee määrätietoisesti – ja laajentaa pian muihin Pohjoismaihin.

Suomalaiset kaukolämpöyhtiöt ostavat hukkalämmön mielellään, koska se on halvempaa kuin hake ja lähes turpeen hintatasoa. Mutta kysymys kuuluu: onko järkevää rakentaa energiaomavaraisuutta ulkomaisen toimijan varaan?

Sähköverkko natisee liitoksistaan – mutta datakeskuksia rakennetaan silti

Saarijärven hanke on viivästynyt, koska sähköverkko ei ole kestänyt suunniteltua kuormaa. Neuvotteluja on käyty sekä Fingridin että Elenian kanssa, ja vasta nyt vihreä valo on saatu.

Vilkkilä kuvaa tilannetta suoraan:

“Meiltä vaaditaan lämmöntuotantoa uusiutuvilla menetelmillä eli käytännössä sähköllä. On aika vaikea tilanne, kun verkkokapasiteetti ei riitä.”

Silti datakeskus halutaan käyntiin jo tulevana talvena.

Suomi etsii kuumeisesti uusia lämmöntuotannon muotoja – mutta omavaraisuus jää varjoon

Saarijärvellä on selvitetty geotermistä energiaa, järvien syvänteiden hyödyntämistä, pohjavettä ja biokaasua. Useimmat vaihtoehdot kaatuivat kustannuksiin tai liian pieneen tehoon.

Biokaasu pääsi pisimmälle, mutta yhteistyökumppaneita ei löytynyt.

Nyt ratkaisu tulee ulkomailta – kontissa.

Datalämpölaitoksia jo parikymmentä – ja määrä kasvaa

Suomessa on tällä hetkellä noin 20 datalämpölaitosta. Tekniikka sopii erityisesti pieniin kuntiin, joissa lämmöntarve on rajallinen.

Vatajankoski-yhtiön tuotantojohtaja Lauri Hölttä näkee valtavasti potentiaalia, koska lähes jokaisessa kunnassa on kaukolämpöverkko.

Mutta samalla kasvaa riippuvuus sähköstä ja ulkomaisista toimijoista, jotka rakentavat infrastruktuuria pala palalta.

Onko datalämpö energiatehokkuutta vai ulkomainen valloitus?

Hukkalämpö on kiistatta hyödyllistä, ja sen hyödyntäminen vähentää päästöjä. Mutta kun ulkomaiset yhtiöt rakentavat energiainfraa ympäri Suomea, on syytä kysyä:

Kuka omistaa tulevaisuuden energiaverkot?
Miksi Suomi ei panosta omiin ratkaisuihinsa?
Onko datalämpö vain vihreä verho, jonka takana kasvaa uusi riippuvuus?

Saarijärven tapaus on vasta alkusoittoa. Suomi on jälleen kerran tilanteessa, jossa ulkomainen pääoma rakentaa infrastruktuuria, jota suomalaiset tarvitsevat – ja josta he tulevat riippuvaisiksi.