Ranska ja Iso-Britannia kasvattavat poliisivoimia ja ottavat käyttöön huipputeknologisia valvontalaitteita Ranskan pohjoisrannikolla, jotta siirtolaisveneiden kanaalin ylitykset vaikeutuisivat. Laittomat siirtolaiset puolestaan ovat valmiita toteuttamaan vaativiakin toimenpiteitä saavuttaakseen Yhdistyneen kuningaskunnan.
Calaisin rannalla santarmit etsivät vihjeitä siirtolaisista, jotka valmistautuvat käynnistämään veneensä ja ajamaan ulos merelle kohti Yhdistynyttä kuningaskuntaa. He katselevat pimeydessä hiekkadyynejä pimeänäkölaitteillaan.
– Viime viikolla näimme kaksi siirtolaisvenettä lähtemästä alueelta noin kolmen aikaan aamulla, sanoo yksi santarmeista. Kun häneltä kysytään, mitä tapahtuu, kun he havaitsevat veneen jo merellä, hän naureskelee: ”No, emme aio uida heidän peräänsä!”
Kanaalin ylittäviä siirtolaisveneitä on vaikea napata, sillä kiinniottoa pidetään yleensä liian riskialttiina matkustajille. Ranskan laivaston alukset puuttuvat asiaan vain silloin, kun siirtolaiset näyttävät olevan vaikeuksissa, esimerkiksi jos heidän veneensä on uppoamassa. Siksi useimmat Ranskan rannikolta vesille lasketut veneet päätyvät yleensä saarivaltioon.
Kuluvan vuoden aikana jo yli 9000 ihmistä on ylittänyt kanaalin veneellä. Koko viime vuoden aikana laittomia kanaalin ylittäjiä oli 8420. Kasvu on saanut Ranskan hallituksen ilmoittamaan, että se kaksinkertaistaa poliisipartiot pohjoisrannikollaan estääkseen siirtolaisveneitä pääsemästä Britanniaan. Toimenpiteisiin kuuluu myös korkean teknologian valvontalaitteiden asentaminen ja käyttö, minkä rahoittaa suurelta osin Iso-Britannian hallitus.
Laittomassa siirtolaisuudessa hyvä onni ratkaisee
Siirtolaisleireillä Calaisin ja Dunkirkin ympäristössä poliisin aikaansaama paine näyttää vain lisäävän maahanmuuttajien motivaatiota ylittää Englannin kanaali. Heidän päättäväisyyttään ruokkii utopistinen visio Yhdistyneestä kuningaskunnasta tai sukulaisten läsnäolo siellä. Toiset sanovat, että heidän on mentävä Iso-Britanniaan, koska heidän turvapaikkahakemustaan ei varmasti hyväksytä missään muualla.
– Englanti on viimeinen mahdollisuuteni. Jos voisin jäädä Ranskaan, haluaisin. Mutta en voi saada turvapaikkaa täältä, koska minulta otettiin sormenjäljet, kun tulin Italiaan, 25-vuotias eritrealainen Suleiman kertoo.
Hänen tilanteensa johtuu Dublin-asetuksesta, joka määrää, että turvapaikanhakija voi jättää turvapaikkahakemuksensa vain siinä maassa, jossa hän ensimmäistä kertaa saapui Euroopan alueelle.
Siirtolaiset matkaavat saarivaltioon pääasiassa kahdella tavalla: piiloutuminen Iso-Britanniaan ajavaan kuorma-autoon on halpa tai jopa ilmainen mutta jotensakin epäluotettava matkustustapa.
Matka pienveneellä on luotettava mutta kallis tapa ylittää kanaali. Jokainen siirtolainen joutuu maksamaan venematkastaan jopa yli 2000 euroa.
Summa on aivan liian suuri sudanilaiselle Awatille, joka on ajatellut jakaa kustannuksia kymmenen muun siirtolaisen kanssa hankkimalla yhdessä oman veneen ja moottorin.
Raha on suuri ongelma myös 17-vuotiaalle Irakin kurdille Mustafalle.
– Minulla ei ole tarpeeksi. Mutta ehkä voin työskennellä ajajana ja ohjata venettä GPS:llä, jotta saan lopulta rajan ylitettyä ilmaiseksi, sanoo Mustafa.
Mustafa kuitenkin muistuttaa, että raha ei aina ratkaise, kun kyseessä on laiton siirtolaisuus.
– Jos haluaa päästä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, tärkein asia on hyvä onni, irakilainen muistuttaa.
Lähde Infomigrants.