Historiantutkija Jukka Tarkka kirjoittaa, että Suomen ja Ruotsin Nato-prosessien epäonnistumisen mahdollisuus vaikuttaa olevan todellinen. Vielä ei ole syytä heittää kirvestä kaivoon, koska Turkin parlamentti- sekä presidentinvaalit, joihin Erdoğan pelaa "vahvan johtajan" pääomaa, pidetään samana päivänä 14. toukokuuta 2023. Diplomaattisten keinojen ohelle on tästä huolimatta hyvä pohtia B-suunnitelmaa kaiken varalle. Kreml on päässyt käpälöimään Naton päätöksentekoa, mikä on hyvin vakava asia ja merkitsee jo nyt Naton olevan kriisissä.
Olisiko peräti hyvä ajatus, mikäli jotkut vaikutusvaltaiset Nato-maat uhkaisivat Naton hajottamisella, jos vehkeily ei lopu? Trump sai muut maat nostamaan budjettiaan kuin taikaiskusta, kun uhkasi Natosta lähdöllä. Voisiko samalla metodilla lyödä pökköä pesään Suomen ja Ruotsin jäsenyysprosessien viimeistelyyn? Trump sai puheillaan huomattavan vaikutuksen aikaan, vaikka hän ei pysty yksin päättämään näistä asioista, joten kuinka paljon suurempaan johtaisi useaa arvovaltaista reittiä tuleva painostus?
Yhdysvalloille on tärkeä arvovaltakysymys, että heidän jäseniksi kutsumat maat myös pääsevät jäseniksi. Kyse ei ole vain pienestä Suomesta, vaan Yhdysvaltojen omista kasvoista. Suomen sotilaallinen turvaaminen on myös tärkeää länsiliittouman toimintakyvyn kannalta, jotta Suomen on riskitöntä osallistua Venäjän vastaiseen pakoterintamaan ja informaatiosotaan täysipainoisesti.
B-suunnitelma: Pitäisikö Suomen ja Ruotsin ensi töikseen tavoitella MNNA-statusta turvatakuilla, mikäli Nato-ovi ei aukeakaan? Suomen tähän mennessä saamat väliaikaiset turvatakuut joiltakin valtioilta ovat epämuodolliset, ja niiden juridinen sitovuus on epäselvä. MNNA-valtioita ovat käytännössä kaikki Yhdysvaltojen keskeiset liittolaiset Pohjois-Atlantin seudun ulkopuolella.
Jos lopulta käykin niin, että solmua ei saada auki, liittoumalle uskollisten Nato-maiden on yhdessä harkittava joukkopakoa Natosta sekä uuden, Yhdysvaltojen johtaman liiton solmimista, jonka päätöksenteon sääntelyssä on otettava opiksi Nato-historian Akilleen kantapäistä. Heikko kohta on esimerkiksi se, ettei jäsenmaata voi erottaa minkään kokoisella enemmistöllä. En vielä tässä vaiheessa ota tarkemmin kantaa siihen, millainen uuden liiton ohjesäännön pitäisi tarkkaan ottaen olla, mutta on selvää, että Kremlin kätyreiden ei pidä päästä lopullisesti romuttamaan kaikkien muiden yhteisiä päätöksiä konsensusperiaatetta hyväksikäyttämällä. Ei myöskään ole välttämättä poissuljettua harkita pienemmän mittakaavan liittoumaa, esimerkiksi EU-armeijaa tai Itämeren puolustusliittoa. Suuri koko ja demokraattisuus yhdessä aiheuttavat kankeutta. Voidaan pohtia myös mahdollisuutta solmia Yhdysvaltojen kanssa erillinen sopimus turvatakuista itäeurooppalaisen liittouman ohelle.
Kuinka suuri uhka Venäjä on Suomelle kuluvan vuosikymmenen aikana? Poliittinen johtomme on arvioinut, että Venäjä oli suurempi uhka Suomelle vuonna 2014, jolloin Krimin ja Donbasin tilalla olisi voinut olla Itä-Suomi. Tällä hetkellä Venäjä on sitonut sekä vähenevät resurssinsa että geopoliittiset intressinsä entisiin neuvostotasavaltoihin, joten konkreettinen sodan uhka kuluvalla vuosikymmenellä vaikuttaa kaikesta huolimatta edelleen melko pieneltä.
Jokaisen isänmaallisen suomalaisen on silti varauduttava niin henkisesti kuin fyysisesti siihen, että isänmaata on vielä jonakin päivänä puolustettava.