Syrjintää pidetään yhtenä yhteiskuntamme perisynneistä tänä päivänä. Mitään pahempaa ei voi kuvitella kuin jonkun tai jonkin jättämistä minkä tahansa ulkopuolelle. Kaikki Pelaa! Kaikki otetaan mukaan! Sinut hyväksytään sellaisena kuin olet. Mukavia pikku lausahduksia mitkä ovat kuitenkin täysin luontaisen, terveen yhteistyön perusteiden vastaisia. Tätä vastaan voidaan hyökätä monelta eri kannalta.
Lähden liikkeelle elämättömien asioiden syrjinnästä. Joka päivä päätät mitä tehdä. Päätit mitä tahansa, syrjit kaikkea muuta mitä olisi voinut olla mahdollista. Syrjit luomutuotteita, syrjit tuotteita jotka eivät ole luomua, syrjit jotain kauppaa, syrjit jotain reittiä mennä kauppaan. Toinen kassajono on pidempi kuin toinen, syrjitkö sitä kassaa? Lista syitä miksi tehdä näin on loputon, lopputulos on kuitenkin sama. Syrjimättä et voi tehdä mitään elämässä. Menit vierailemaan vanhempiasi junalla, syrjit bussia, autoa, lentokonetta, kuumailmapalloa ja riippuliidintä. Oliko sinulla hyvä syy syrjiä riippuliidintä? EI KELPAA, EI SAA SYRJIÄ! Tässä vaiheessa huomaa varmasti lukija mihin olen tämän viemässä.
Tismalleen samoin kuin elämättömien asioiden kanssa, ihminen joutuu päättämään minkä ihmisten kanssa on tekemisissä. Menen juttelemaan tälle henkilölle, en noille muille, ainakaan ensimmäisenä jos lainkaan. Tämä ilmenee kaikissa ihmisten interaktioissa. Svaippaus vasempaan deittiapplikaatiossa on modeniteetin puhtain syrjinnän ilmaus. Varmasti myös syrjinnän vastainen ryhmä syrjii, ketä sinne kokouksiin saa tulla. Popperin paradoksi on naurettavaa aivojen solmulle laittoa, kun dogma kohtaa todellisuuden. Ryhmän arvo jonkin asiansa ajamisessa vähenee, jos kuka vaan pääsee tekemään sinne mitä vaan. Täten tällaisille ihmisille ei ole olemassa periaatteita, vain taktiikoita. Suoran poisjättäminen syystä x on rehellisempi tapa toimia ja perustellusta syystä ilmenee periaate. Sitä tämä aina on, kun syrjinnästä itketään, taktiikka. Ajoittain vallanhankintaan, valloittamaan instituutioita. Useimmiten kuitenkin syrjimisestä valittaminen on keino tuhota valtaa haastavia tahoja. Ryhmä on arvokas vain jos siihen ei kuka vain pääse. Ei kuka vaan voi olla maailman vahvin, nopein juoksemaan, paras luomaan informatiivista videomateriaalia. Sellaisiin kerhoihin on ansaittava pääsy. Ryhmillä on arvoa vain jos ne ovat poissulkevia, eksklusiivisia, syrjivät jotain vastaan. Joskus syrjintä kohdistuu jonkinlaista heikkoutta, kyvyttömyyttä vastaan, mutta hyvin yleisesti tämä toimii myös ihan heimomaisestikin, heimoeläin kun ihminen on. Heimoja voi olla monenlaisia. Peruskoululuokan perällä oleva metelöivä poikaporukka on eräänlainen pieni heimo siinä missä etninen ryhmäkin on iso sellainen. Poikaporukkaheimon arvostus vähenee, jos nörtti päästettäisiin mukaan. Täysin luonnollista toimintaa. Tätä käyttäytymistä kuitenkin laajennetaan koko luokan tasolle, kun luokkien väliset urheilukilpailut tulevat kyseeseen. Heimon määritellyt rajan muuttuvat, laajentuvat. Laajenevat uudelleen koulujenväliseen, ja niin edelleen. Täten heimon tai ryhmän määrittelmästä, yhteishengestä, nousee sen arvo. Kun yhteiskunnasta puhutaan, se ei rakennu yksilöistä. Se rakentuu ydinperheistä. Yhdellä kadulla asuvat perheet muodostavat yhteisön, kunnassa monta kylää ja niin edelleen kunnes kokonaisuus on kansakunta. Tästä isompi käsite ihmiskunta on myös täysin validi, mutta pelkästään muita asioita kun ihmisiä vastaan. Kukaan ihminen ei voi väittää olevansa ihmisyyden tai ihmiskunnan puolella kun vastustaa toista ihmistä, vain kun vastassa on esimerkiksi jotain ekstraterriestiaalista, kuten valtava asteroidi joka voi iskeä maahan. Kuten aiemmin mainittu, todellisuudessa syrjinnänvastaisissa on kyseessä väitettyä pienempi ryhmä mitä edustaa ja ihmisyyden puolustajan konseptia käytetään taktisena aseena, koska muuten tekosyy olla syrjintää vastaan murtuisi ja todellinen asia mitä ajaa ei myy.
Syrjintä on luonnollista ja täysin tarpeellista elämässä. Syrjintä on oletusasema, mistä voidaan harkita sen tekemisen lopettamista tapauskohtaisesti, oli se sitten vain uutta henkilöä tavattaessa pelkästään ulkoinen vaikutelma tai mikä tahansa muu syy. Kadulla törmätessä ihmiseen moni varmasti ei pistä liian pahaksi jututtaa, mutta se ei aina tarkoita että sitä sokeasti uskoo mitä sanotaan. Muistaa vain, että vaikka päätätkin jättää jonkun tai jotkut joukosta, asiasta ei tarvitse olla ilkeä, epäkohtelias tai vahingoniloinen. No ehkä vähän voi meemata jos oikein haluaa.