Suomen kansalla on edelleen mahdollisuus valita kahdesta polusta, jotka vievät maatamme kahteen hyvin erilaiseen tulevaisuuden skenaarioon. On huomattava, että toista näistä poluista - sitä vaarallisempaa niistä - me olemme jo kovaa vauhtia kulkemassa. Se on polku, jonka Suomen poliittis-taloudellinen eliitti on maallemme jo valinnut ja jota pitkin se haluaa edetä nopeasti.
Eliitin täytyy kaikin keinoin kiskoa Suomen kansaa mukaansa valitsemalleen polulle, koska ilman kansan mukanaoloa eliitti jää voimattomaksi eikä se silloin voi tätä omaa polkuaan ollenkaan edetä.
Kerron tässä lyhyesti näistä kahdesta vaihtoehdosta, niin polkujen valtava ero tulee selville.
Eliitin polku
Eliitin valitsema polku, jonne se Suomen kansaa yrittää kiskoa perässään, on EU:n imperialismin ja myös mahdollisen NATO-jäsenyyden polku, joka tarkoittaa meille jatkuvia ja kasvavia jännitteitä sekä tulevaisuudessa myös konflikteja ja sotia. Tällä polulla Suomen kansa on jo joutunut ja edelleen joutuu askel askeleelta luopumaan sovittelevasta ja rakentavasta kansainvälisestä roolistaan. Lääkärin ja sovittelijan roolin tilalle rakennetaan täysin erilaista roolia, jossa tulemme olemaan aktiivisena osapuolena yhä useammissa kriiseissä.
Tätä vaarallista polkua on eliitin johdolla edetty jo pitkälle, eikä Suomen kansa ole vielä herännyt laajasti ymmärtämään mihin vaaroihin sitä ollaan viemässä. On huomattava, että ensimmäiset kaksikymmentä viisi vuotta EU:ssa ovat olleet Suomen kansalle kovaa aikaa, mutta seuraavat vuosikymmenet tulevat olemaan sille vielä huomattavasti raskaampia, jos EU:sta ei ymmärretä irtautua sekä mahdollisesta NATO-jäsenyydestä luopua.
Olemme jo nyt EU:n myötä osapuolena kiihtyvässä taloudellisessa sodassa erilaisten sanktioiden kautta. Sen lisäksi juuri kaadettiin yksi tähän saakka lähes pyhänä pidetty Suomen ulkopolitiikan pilari, eli tehtiin päätös että Suomi alkaa lähettämään aseita sota-alueelle. Tällainen toiminta voidaan tulkita toisten valtioiden taholta pahimmassa tapauksessa jopa sodanjulistukseksi.
Aseiden lähettämisen jälkeen seuraavana askeleena kohti ulkomaisia sotia tuleekin sitten olemaan viimeisen pidäkkeen ja lukon purkaminen; eli päätös miesten ja sotavoimien lähettämisestä maailmalle sotimaan avoimesti EU:n tai NATO:n taikka molempien “puolesta”.
Kyse ei ole pelkästään Venäjästä
On ymmärrettävä, että EU:n ja NATO:n kohdalla kyse on paljon muustakin kuin vain suhteestamme Venäjään ja sen kiristämisestä mahdolliseen konfliktiin asti. Meidät pyritään näiden organisaatioiden osana lopulta viemään maailmalle erilaisiin “humanitaarisiin sotilasoperaatioihin”. Tällainen imperialistinen toiminta on ensinnäkin tavattoman kallista kustantaa sekä myös tavoitteiltaan Suomen kansalle täysin vierasta.
Kansan etujen ajamisesta vieraantunut eliitti haluaa Suomen kuitenkin tälle tielle viedä, koska se on hyväksynyt ajatuksen siitä, että itsenäisellä Suomella ei ole paikkaa ja tarkoitusta maailmassa. Tämä eliitin alistuminen ulkomaiseen kontrolliin tulee käymään ajan kuluessa yhä tukalammaksi taakaksi Suomen kansalle, jos kansa ei herää itsenäisyystaisteluun.
Tähän mennessä olemme jo joutuneet maksamaan pelkästään nykyisen EU:n koossa pitämisestä kallista hintaa. Omasta valuutasta luovuttuamme olemme menettäneet taloudellisen kilpailukykymme. Tämän myötä me velkaannumme jatkuvasti täysin kestämätöntä vauhtia.
Lisäksi kustannamme erilaisin velkajärjestelyin EU:n tukipaketteja, joilla maksetaan muiden maiden velkoja - siis ottamalla itsellemme velkaa. Nämä tukipaketit tulevat toistumaan eri nimillä ja syillä yhä useammin, kun EU:ta pyritään pitämään koossa. Lisäksi laajentumishaluisen EU:n jäseneksi tullaan havittelemaan yhä köyhempiä maita kuten vaikkapa Moldovaa ja Georgiaa, jotka tulevat tarvitsemaan jatkuvaa taloudellista tukea nykyisten Etelä- ja Itä-Euroopan maiden lisäksi.
Lisäksi tämän taakan päälle tulevat raskaat EU-jäsenmaksut ja EU:n uusliberaalin talousjärjestelmän itsensä meille aiheuttama yhteiskunnan nopea kurjistuminen. Kun tähän lisätään vielä EU:n ja mahdollisesti myös NATO:n sodat ja niiden rahoittaminen, niin Suomen kansa tulee olemaan pian taas samanlainen hävyttömän kuppauksen kohde kuin se oli Ruotsin vallan aikana Ruotsin rakentaessa omaa suurvaltaansa.
Ja näiden valtavien kustannusten lisäksi on ymmärrettävä, että tämä eliitin polku tulee olemaan kansalle myös jatkuvien jännitteiden ja pelkojen polku, joka on täynnä ennalta arvaamattomia miinoja.
Ja tämä kaikki vain siksi, että suomalaiset poliitikot haluavat olla tekemässä suurvaltapolitiikkaa EU:n kautta Suomen kansan rahoilla. Kyse on siis poliitikkojen harrastuksesta ja harrastuksen kustantajana toimii Suomen kansa.
Seurauksena tästä kuppauksesta syntyy askel askeleelta poliittisesti, taloudellisesti ja henkisesti entisestäänkin heikompi alusmaa-Suomi, joka jonain päivänä voi taas vaihtaa omistajaansa, koska meidät suomalaiset todetaan kyvyttömäksi ohjaamaan omaa politiikkaamme. Näin on käynyt ennenkin kun Venäjä otti Ruotsin heikennyttyä Suomen siltä suoraan omaan haltuunsa.
On ymmärrettävä myös se tosiasia, että eliitin valitsemalla polulla pitkästä itärajastamme tulee kasvavien suurvaltajännitteiden myötä raudan, epäluulojen, jännityksen ja pelon raja.
Kansalle hyödyllinen polku
Toinen mahdollisuus kansalle on se, että se ei suostu kulkemaan eliitin sille valitsemaa vaarojen polkua, vaan se perääntyy pois ja lähtee toiselle, sille itselleen paljon turvallisemmalle ja hyödyllisemmälle polulle.
Tämä on itsenäisyyden, kansanvallan ja puolueettomuuden polku, joka tarjoaa valtavasti etuja eliitin polkuun verrattuna, joka on siis täynnä varmaa kärsimystä, taantumista ja riskialttiita miinoja.
Itsenäisyyden polulla käytämme suomalaisten työllään tuottamaa vaurautta oman maamme rakentamiseksi; emme siis lähetä rahojamme vieraiden voimien pyynnöstä EU:n koossa pitämiseksi tarvittaviin tukipaketteihin emmekä muiden maiden velkojen ja imperialismin kustantamiseen.
Ulkomaisten seikkailujen sijasta rahamme käytetään omassa maassa suomalaisten elintason kohentamiseen ja oman turvallisen hyvinvointivaltion rakentamiseen, jota puolustaa tehokkaat, motivoituneet, täysin oman maan puolustamiseen keskittyvät ja hyvin resurssoidut puolustusvoimat.
Tässä kohtaa on huomattava, että rahoittaisimme vain murto-osalla niistä rahoista, joilla me eliitin polulla ostamme “turvallisuutta” ulkomailta, Suomelle erittäin vahvat puolustusvoimat. Lisäksi maanpuolustustahto ja kansallishenki ovat eliitin polulla huomattavasti puolueetonta Suomea heikommat, koska kansa ei koe EU:n ja NATO:n päämääriä omikseen ja se laskee maan puolustuskykyä oleellisesti.
Kansan omalla polulla vieraat voimat eivät myöskään pakota ja vaadi meitä rajoittamaan kauppakumppaneitamme, jotta siten tukisimme niiden valtapyrkimyksiä kärsimällä itse.
Kansan polulla me tuomitsemme kaikki laittomat sodat emmekä yksisilmäisesti tuomitse vain osaa sodista, vain niiden aloittajasta riippuen. Olemme siis kansana kategorisesti rauhan puolella sotaa vastaan ja harjoitamme puolueettomuuspolitiikkaa, jonka avulla voimme toimia rauhanrakentajan roolissa kansainvälisissä kriiseissä.
Puolueettomana pystymme myös analysoimaan maailman tapahtumia ja kriisejä objektiivisesti ja silloin myös apumme niiden ratkaisemisessa on tehokasta, kysyttyä ja tervetullutta.
Tällä polulla itärajastamme on raudan ja epäluulon rajan sijasta mahdollista rakentaa rauhan ja yhteistyön raja, joka samalla tuottaa meille myös kansallista vaurautta.
Ei pidä luottaa vieraisiin voimiin
Kummallakaan näistä poluista ei voida tietystikään olla täysin turvassa odottamattomilta tilanteilta, mutta eliitin polkua kulkiessaan Suomen kansa joutuu varmasti maksamaan raskasta hintaa monin eri tavoin. Eliitin polku on muutenkin meille merkittävästi riskialttiimpi, koska emme pysty tällä polulla ohjaamaan maatamme itsenäisesti.
Lopulta kyse on yksinkertaisesti siitä, että me emme voi laskea ja rakentaa turvallisuuttamme vieraan voiman varaan. On huomattava, että tämä vieras voima edellä kuvatun mukaisesti ensinnäkin imee kallisarvoisia resurssejamme meidän kannaltamme täysin toisarvoisiin kohteisiin ja heikentää siten jatkuvasti meitä ja kykyämme rakentaa omaa maatamme. Toiseksi me emme kuitenkaan lopulta pysty kriisitilanteessa kontrolloimaan tätä vierasta voimaa ja siten me emme voi siihen viime kädessä myöskään luottaa.
Oma kansallinen “punainen linjamme”
Suurvalloilla on olemassa omat punaiset linjansa niiden oman turvallisuuden suhteen, joiden ylittämistä ne eivät hyväksy. Pienenä maana meidän punaisen linjamme tulisi olla se, ettemme anna Suomen valtiokoneistoa ohjattavan ulkoa käsin meidän oman eliittimme suosiollisella avustuksella sellaiseen suuntaan, joka on täysin kansallisten etujemme ja turvallisuutemme vastainen.
Suosittelen Suomen kansalle eliitin sille valitseman polun hylkäämistä sillä muuten seuraavat vuosikymmenet tulevat olemaan suomalaisille kovaa aikaa ja raskasta kantapään kautta oppimista.
Niko Aleksanteri Kauko
Vapauden liitto