Naton on ollut päättyvällä viikolla isosti otsikoissa ja puheenaiheena. Viikolla pidettiin Naton puolustusministerien kaksipäiväinen kokous Brysselissä, jossa muun ohessa allekirjoitettiin aiekirje ilmapuolustushankinnoista. Ukrainan sota oli luonnollisesti isosti esillä ja Ukraina sai myös yksimielisen tuen osoituksen lisäksi lisää aseistusta usealta Nato-maalta. Myös tulevat, hakemuksen jättäneet maat olivat paikalla, Suomea edusti puolustusministeri Antti Kaikkonen.
Ukrainassa alkanut täysimittainen Venäjän hyökkäyssota helmikuussa sai Suomen ja Ruotsin kannan melko nopeassa tahdissa kääntymään Nato-jäsenyyden kannalle. Liittyminen käsiteltiin verrattain nopeasti molempien maiden parlamenteissa ja hakemukset päästiin luovuttamaan toukokuussa 2022. Tästä alkaen eri Nato- maiden parlamentit ovat antaneet hyväksynnän hakemuksille. Kahta lukuunottamatta, Unkari ja Turkki eivät vielä ole asiaa käsitelleet.
Unkarin suunnalta saatiin pientä positiivista tilannekatsausta kun heidän puolustusministerinsä vakuutti Kaikkoselle Unkarin tukevan Suomen jäsenyyttä. Mitään konkreettista aikataulua ei kuitenkaan ole, joten odottavalle kannalle tässäkin jäämme. Turkki onkin vaikeampi tapaus. Turkkia käytännössä itsevaltiaana johtava presidentti Recep Tayyip Erdoğan pitää kiinni kannastaan, että hakijamaat, etenkin Ruotsi, ovat Turkin vihollisten ja terroristien pakopaikkoja. Tällä lähinnä viitattaneen molemmissa maissa oleviin kurdeihin, joiden itsenäistymispyrkimykset ovat ristiriidassa Turkin intressien kanssa.
Myös Turkki tulee lopulta hyväksymään ainakin Suomen hakemuksen, kunhan jokin palkinto Naton suunnasta voidaan Erdoğanille antaa ilman molemminpuolista kasvojen menetystä. Ruotsi saattaa olla huomattavasti suuremman kurdipakolaisten määränsä, ja näiden PKK- kytkösten vuoksi vaikeampi tapaus. Tämä on nostanut spekulaation siitä, että Suomen hakemus Natoon saatetaan hyväksyä eri aikaan kuin länsinaapurimme. Tähän otti myös presidentti Niinistö kantaa. On tosiaan parempi ja viestii Naton jämerästä päätöksenteosta kun hakemukset hyväksytään yhtä aikaa. Turkki tulee lopulta tähän taipumaan, ei heillä vaihtoehtoa ole, Natosta ulosjääminen jättäisi maan aika lailla yksin levottoman lähi-idän kylkeen ja Nato-maa Kreikan väliin.
Oma kantani oli Naton suhteen varovaisen kielteinen viime kevääseen asti. Hyvin pitkälti syyt olivat samat kuin muullakin enemmistöllä kansasta, jotka Natoon liittymistä vastustivat. Lähetetäänkö 5.artiklan perustuen miehiämme sotiin merten taakse ja onko tarpeen provosoida itänaapuria, Venäjää, ehdoin tahdoin. Maantiede kun on mikä on ja joka tapauksessa on rauhallista rinnakkaiseloa pystyttävä jatkamaan.
Hyökkäys Ukrainaan (Slava Ukraini!) muutti minunkin kantani myönteiseksi. Putin teki selväksi, että mikäli jokin maa tai asia on hänen tiellään, ei pidäkkeitä ole. Jopa ydinaseen käytöllä on uhkailtu. Natoon siis liitytään ja saadaan turvatakuut, jotka ainakaan tähän tullessa eivät ole pettäneet: yhteenkään Nato-maahan ei ole hyökätty.
Pelkkä Nato ei tietenkään riitä turvaamaan maatamme. Kalusto ja oma asevelvollisuusarmeija on jatkossakin ylläpidettävä ja sen puolustuskykyä kehitettävä.
Paras rauhantae on valmius ja tahto puolustaa jokaista neliösenttiä isänmaasta. Tai kuten latinalainen fraasi asian toteaa Si vis pacem para bellum.
Jos haluat säilyttää rauhan, ole valmiina sotaan,