Perussuomalaisen puolueen tulevaisuuden suuri kysymys on pöydälle nostettu mahdollinen kokoomusyhteistyö. Itselle tästä herää väkisinkin kysymys, että miksi liittoutua kokoomuksen kanssa, joka on yksi keskeisiä pääsyyllisiä siihen alennustilaan missä EU-Suomi nykypäivänä on.
Ja mistä yleensäkään on herännyt epärealistisia odotuksia siitä, että me hallituksessa kokoomuksen kanssa korjaisimme sen itse vuosikymmenien aikana yhteiskuntaamme aiheuttamat moninaiset ja syvät ongelmat?
Voisi myös kysyä, että mitä yhteisiä arvoja kansallismielisellä puolueellamme avoimesti ylikansallisia voimia edustavan nyky- kokoomuksen kanssa lopulta on? Tavallisella ps-äänestäjällä tuskin ainakaan yhtään mitään.
Ja on muistettava, että kun nyky-kokoomuksesta on kyse, niin mistään suomalaisten yrittäjien taikka kansallisen kapitalismin puolueesta ei voida puhua, vaan pikemminkin kansainvälisen suurpääoman etujen ajajasta, joka on aktiivisesti eri foorumeilla myymässä Suomea pala palalta ulkolaisille.
Nimi "Kansallinen Kokoomus" olisikin rehellisempi muuttaa muotoon "Ylikansallinen Kokoomus", niin se jo auttaisi avaamaan tätä asiaa monille.
Äänestäjiä iskettäisiin varpaille
Mitä liittoutuminen tällaisen puolueen kanssa kertoisi oman puolueemme tilasta? Miten selitämme asian äänestäjillemme siinä vaiheessa kun tällaisen liiton poliittisten päätösten seuraukset todella alkaisivat iskeä kansan varpaille?
Äänestäjille ja perussuomalaisten kannattajille tällainen kuhertelu ehkä saadaan nyt hetkellisesti myytyä, mutta kun tällaisen politiikan huonot hedelmät lopulta tulisivat eduskunnasta kansalle purtaviksi asti, niin se tietäisi sekä äänestäjien pettymistä puolueeseemme että suuria ongelmia puolueen sisällä.
Puhutaan myös vahvasti oikeistokoalition tarpeesta; tarkoitetaanko sillä siis sitä, että puolueemme pitäisi yhdessä kokoomuksen avoimesti alkaa kyykyttämään tavallisia suomalaisia työtätekeviä, ns. "oikeita perussuomalaisia"?
Sanoisin, että puolueemme ei tulisi missään tapauksessa alkaa tekemään elitististä politiikkaa, jossa Suomen kansaa kauniisti sanottuna "sopeutetaan" EU:n järjestelmään ja sen sanelemiin raameihin ja ehtoihin.
Sillä jos perussuomalaisuus yritetään määritellä siten, että se on elitististä kansan kyykyttämistä yhdessä europuolue-kokoomuksen kanssa, niin perussuomalainen puolue joutuu pahasti hakoteille ja sen on löydettävä itsensä uudelleen ilmeisesti jonkinlaisen katastrofin kautta.
Toteutuessaan kokoomusyhteistyö tuleekin olemaan kivulias ja tuskallinen “via dolorosa” sekä perussuomalaiselle puolueelle että Suomen kansalle.
Harhakuvitelma hallituksen kaikkivoipaisuudesta
On yleensäkin harhakuvitelma, kun ajatellaan, että EU-Suomessa on käynnissä vain jatkuva "hallituskriisi" ja että sen myötä hallitusta vaihtamalla ongelmat korjaantuisivat.
Todellisuudessa ongelmat ovat paljon syvemmällä ja meillä on käsissämme vakava rakenteellinen ongelma; eli kuulumme meiltä jatkuvasti valtaa ja resursseja kahmivaan EU:n ylikansalliseen talous- ja valtajärjestelmään, jossa asemamme heikkenee jatkuvasti ja jossa emme voi ajaa ja puolustaa etujamme niin kuin itsenäisenä valtiona voisimme.
Niin kauan kuin hallitukset työskentelevät tämän järjestelmän sisällä, niin tämä ydinongelma ei hallituskokoonpanoja vaihtamalla ratkea olemmepa sitten hallituksessa mukana taikka emme.
Oikeistosiipi
Kokoomusflirttailun myötä on selvästi nähtävissä, että perussuomalaisissa elää vahvana kokoomusta lähellä oleva oikeistosiipi, joka ei välitä Suomen itsenäisyyden menettämisestä EU:lle niin paljon, että se olisi valmis todella taistelemaan sen puolesta. Tämän siiven vaiettuna strategiana on hiljakseen sopeutua itsenäisyyden menettämiseen, mutta taktiikkana pitää asiasta kovaa melua.
Tässä se käyttäytyy kuin vahtikoira, joka aina varkaan tullessa haukkuu hurjasti, mutta purra se ei lopulta uskalla. Ja sen jälkeen varkaalta jonkun makupalan saatuaan se vetäytyy nurkkaan pureskelemaan sitä ja sopeutuu uuteen tilanteeseen.
Näin käy kerta kerran jälkeen kun ajattelemme puolueemme suhdetta EU:hun. Kokoomusyhteistyössä puolueestamme tulisikin kuin vahtikoira, joka ensin haukkuu varasta, mutta lopulta päätyykin puremaan varkaan sijasta isäntäänsä eli tässä tapauksessa Suomen kansaa.
Tämä oikeistolainen siipi myös virheellisesti ajattelee, että EU-Suomen talous on pelastettavissa oikeistolaisella politiikalla yhdessä kokoomuksen kanssa.
Oikeistolainen talouspolitiikka ei kuitenkaan tule johtamaan toivottuihin tuloksiin, eikä vähiten siksi, että sitäkään ei voida toteuttaa kansallisesti, vaan vain ja ainoastaan EU:n ylikansallisen talousjärjestelmän antamien raamien sisässä.
Tällaisen ylikansallisen oikeistopolitiikan ajaminen kokoomuksen kanssa tulisi ainoastaan antamaan lisävauhtia jo pitkään käynnissä olleeseen tavallisen duunarin - eli perussuomalaisen - elämän kurjistamiseen pätkätöillä ja epävarmuudella, joka ei voi olla puolueemme tavoite.
Valtion talouden tunnuslukuja ja työllisyyslukuja voitaisiin ehkä saada hetkellisesti näyttämään paremmilta, mutta tämäkin "taikatemppu" tehtäisiin työsuhteiden laatua heikentämällä, jolloin se ei ole oikea hyvinvoinnin mittari, koska lukujen parantaminen tapahtuu tällöin suurimman kansanosan elämänlaatua heikentäen ja sen selkänahasta repien.
Taistelu murusista
Kun pääasiassa keskitytään tappelemaan muita puolueita vastaan ja ajatellaan samalla ettei EU:ta vastaan käytävä itsenäisyystaistelu ole lopulta meidän ykkösasiamme, niin ennen pitkää huomaamme ettei jäljellä ole enää valtaa mistä taistella, vaan EU on putsannut koko pöydän meidän taistellessamme muruista muiden puolueiden kanssa.
Yhtenä keskeisenä tekijänä tähän vaikuttaa pakkomielteisyys maahanmuutosta, joka synnyttää helposti ajatuksen, että kunhan siihen saadaan kiristyksiä, niin kaikki muu on sille uhrattavissa, myös itsemääräämisoikeus muissa asioissa.
Ei lopulta ymmärretä, että vain valtiollinen itsenäisyys sisältää myös vallan ja mahdollisuuden tehdä sellaista omiin kansallisiin arvoihin perustuvaa maahanmuuttopolitiikkaa kuin haluamme, kun taas kuuluminen EU:n monikansalliseen imperiumiin, joka arvopohjaltaan vahvasti suosii ja ajaa monkulttuurisuutta, ei sitä taas lopulta mahdollista ilman vakavia ristiriitoja EU:n kanssa.
Itsemääräämisoikeus on tärkein prioriteetti
Tilanne on sellainen, että meidän tulisi keskittyä taistelemaan maamme puolesta eikä kahakoida niiden puolueiden kanssa paikasta "auringossa" - eli hallituspaikoista - jotka maamme ovat ylikansallisille voimille myyneet.
Kun tyydymme jakamaan yhä himmeämmäksi käyvän auringon alla hallitusvaltaa esim. kokoomuksen kanssa, niin meitä tullaan taas viemään kuin pässiä narussa kokoomuksen ja vihervasemmistolaisten voimien toimesta.
Ensimmäinen miina mihin tässä ajetaan on se, että poliitikoilla ja puolueilla on tapana miettiä vain seuraavia vaaleja. Nyt pitäisi vakavasti miettiä ja ymmärtää mihin kansakuntaamme ollaan pidemmälle tähtäimellä viemässä.
Toinen miina on se, että EU:ta vastustetaan äänekkäästi ja sillä kerätään ääniä - mutta loppujen lopuksi sanotaan ettei itsenäisyystaistelu ja EU-ero kuitenkaan ole "meidän taistelumme” koska "kansa kannattaa EU:ta" ja sillä yritetään oikeuttaa hakeutumista itsenäisyyttä pala palalta nakertavien puolueiden kainaloon.
Tässä kohtaa voisi myös aiheellisesti kysyä, että kenen taistelu se sitten on, jos ei meidän?
Perussuomalaisia kesytetään
Flirttaillessaan kokoomuksen kanssa puolueemme altistaakin itseään ylikansallisille ja itsemääräämisoikeuteen vihamielisesti suhtautuville voimille.
Jokaisen perusuuomalaisen tulisi nyt vakavasti miettiä, että mitä hyvää meille kansallismielisenä puolueena lopulta jää käteen siitä että kuhertelemme ylikansallisia voimia edustavan puolueen kanssa?
Onkin ikävä todeta se tosiasia, että taistelu perussuomalaisen puolueen sielusta on tällä hetkellä köydenvetoa kansallismielisten ja ylikansallisten voimien välillä ja näin sen ei tietenkään kansallismielisen puolueen kohdalla pitäisi olla.
Puoluettamme siis pyritään"kesyttämään" taas aivan samoin kuin Soinin aikaan ja olisi ymmärrettävä ettei samaa virhettä kannata toistaa, koska riskit sekä Suomelle että puolueellemme ovat valtavat ja mahdolliset voitot kelvottomia pyrrhoksen voittoja.
Ajatus kokoomusyhteistyöstä pitäisi siis kuopata nopeasti ja vähin äänin. Suomi ei tarvitse toista kokoomusta kun se ei kestä edes yhtäkään.
Sen sijaan Suomi tarvitsee puoluetta, joka taistelee väsymättä kynsin ja hampain ylikansallisia voimia vastaan.
Niko Aleksanteri Kauko
Perussuomalaiset