Tieteentekijöiden liitto on ilmaissut halunsa kieltää lailla maahanmuuttoa ja ilmastonmuutosta käsittelevien tutkimusten "halveksimisen". Ehdotusta perustellaan sillä, että kriitikoiden sananvapaus vaarantaa tutkijoiden sananvapauden.
Kirjoitin vuonna 2020 paljastusartikkelin pedofiilipropagandasta sukupuolentutkimuksen peruskurssilla. Kuten jokainen voi itse todeta, kurssikirjan sisältö yllyttää täysin yksiselitteisesti aikuisten ja pikkulasten välisiin seksisuhteisiin; kyse ei ole mistään "amispoika ja teinityttö" -tilanteesta vaan kirjaimellisesti pedofiliasta. Tästä huolimatta Helsingin yliopisto kieltäytyi puuttumasta materiaalin levitykseen, koska henkilökunnan oma toteamus (jota ei yritettykään perustella), että tekstissä ei käsitellä pedofiliaa eikä hyväksikäyttörikosta, hyväksyttiin viimeiseksi sanaksi tekstin oikeasta lukutavasta. Siksi on huolestuttavaa, että halutaan kriminalisoida tutkimustulosten "väärin" lainaaminen; annetaanko kirjoittajalle itselleen viimeinen sana, milloin hänen kirjoituksiaan on lainattu "väärin" ja milloin "oikein"?
Suomen rikoslaissa kunnianloukkauksen määritelmään sisältyy:
"Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä."
Maalittamisen kriminalisoinnilla on ilmeisesti tarkoitus kiertää pykälä, joka erikseen varmistaa, että tutkijoiden ja poliitikkojen toimintaa saa arvostella. Hallitus on ilmaissut halunsa kieltää myös taiteen arvostelu väärällä tavalla.
Otetaan kaksi esimerkkiä poliittisesta lähihistoriasta: 1) Helsingin Sanomien artikkeli Rydmanista, ja 2) pedofilian vastainen mielenosoitus Oodin edessä. Maalituspykälän tarkoitus on mitä ilmeisimmin kieltää vain jälkimmäinen, koska nykylainsäädännön perusteella vain edellinen on mahdollisesti rikos.
Lakiehdotus tuo mieleen viime vaalien alla käydyn väittelyn "vihapuheen" kieltämisestä. Epäselväksi jäi, minkä vihapuheen, koska rikoslaissa on jo kielletty rikokseen yllyttäminen, laiton uhkaus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus sekä monet muut vastaavat. Muille kuin oikeusvaltioille on tyypillistä, että lakipykälistä tehdään tahallisesti mahdollisimman epämääräisiä, jotta ihmiset eivät voi tietää etukäteen, mitkä teot ovat laittomia, jolloin laintulkinnassa jää paljon tilaa virkavallan mielivallalle.