Miten on mahdollista, että kantasuomalaiset palelevat kodeissaan ja syövät kerran viikossa, mutta hallituksen ohjelma "köyhyyden poistamiseksi" keskittyy edelleen käytännössä yksinomaan hyväkuntoisten, nuorten afrikkalaisten tai Lähi-idän miesten (siis sen kansanosan, joka näkee kaikista vähiten nälkää kotimaissaan) maahantuontiin?
Leipäjonojen kävijäkunta koostuu lähes poikkeuksetta kantasuomalaisista, joukossa ehkä muutama ukrainalainen nainen, minkä jokainen voi itse todeta vierailemalla paikan päällä. Mistä tämä voisi johtua, kun Suomeen on jo nyt alkanut muodostua separatistisia rinnakkaisyhteiskuntia, joissa noudatetaan sharia-lakia, Etelä-Ruotsin mallin mukaisesti, ja joiden asukkaat eivät pääsääntöisesti halua mennä töihin vaikka sellaisiin pääsisivät kantasuomalaisia helpommin?
Euroopan kantaväestöön kohdistuva rasismi ei toki kohdistu pelkästään suomalaisiin, vaan hallitus ja kaupunginvaltuustot ovat omaksuneet viralliseksi valtionideologiaksi korkeamman tason intersektionaalisia teorioita valkoihoisten rodullisesta alemmuudesta. Poliisi, tietyt Helsingin seudulla opiskelija-asuntoja tarjoavat säätiöt ja Maahanmuuttovirasto suojelevat yhteistoimin, tietoisesti ja järjestelmällisesti laittomia maassaolijoita, jotka tuhoavat kantasuomalaisten omaisuutta ja yrittävät murtautua sisään joka toinen yö. Viranomaiset kehottavat suomalaisia muuttamaan itse pois kodeistaan, jotta päiväntasaajan läheltä kotoisin oleville henkilöille jäisi enemmän tilaa. Tapahtuma-alueiden, kuten Helsingin Vuosaaren, levottomuuksista saa aika ajoin lukea lehdistä, mutta todellinen syy korvataan eufemismeilla kuten "nuorison jengiytyminen". Näille ryhmittymille on sisäasiainministeriön mielestä turvattava pysyvä oleskelulupa ja mahdollisimman nopea kansalaisuus, samalla kun ukrainalaiset naiset ja lapset saavat korkeintaan tilapäistä suojelua. Hallituksen virallisen ideologian, intersektionaalisen feminismin mukaan valkoihoiset naiset ovat huonompia pakolaisia kuin tummaihoiset miehet, koska valkoiset ovat suojavärin puutteen takia uhrihierarkiassa alempana.
Kaikki tämä saattoi ehkä vielä kaksikymmentä vuotta sitten kuulostaa surrealistisen B-luokan komedian käsikirjoitukselta, mutta 2020-luvulla se on totisinta totta. Hallitus asettaa meidän puolestamme sotivan maan kansalaiset suojeluntarpeeltaan alempaan kategoriaan kuin ne, jotka ovat hylänneet vaimonsa ja lapsensa köyhyyteen tai sodan jalkoihin ja tulevat Suomeen tarkoituksenaan ryöstellä, raiskata ja loisia palkkatöiden ohella leipäjonoihin joutuvien suomalaisten verovaroilla (palkka ei riitä ruokaan) siitäkin huolimatta, että Helsingin kaupunki harjoittaa positiivista syrjintää työhönotossa.