Kuvituskuvani symboloikoon kaksine voimajohtoineen kohti auringonnousua vaeltavaa kahta ihmistä, ihan sellaista heteronormatiivista pariskuntaa, jota otan oikeudekseni ihailla tänä sekavana aikana jossa jopa kansankirkkokin näyttää laajalti häpeäkseen höyrähtäneen. Nuo supervahvaa sähkövirtaa kuljettavat johdot kuin tavoittelevat tuota kirkasta taivaankappaletta, Aurinkoa, kaiken elämän lähdettä tällä maaplaneetalla. Me olemme pikkuruisia ja viivähdämme tässä ajallisessa elämässämme vain hetken, ympäröivä avaruus ja maailmankaikkeus taas on valtaisa ja ikuinen. Usein auttaakin, kun suhteuttaa asioita hieman.
_ _ _
Palaan edelleen teemaan, jossa naisvaltamediassa nykyään hyvin tiuhaan soimataan ja moitiskellaan suomalaista miestä. Se saa pahalle mielelle, eikä vie mitään asiaa mihinkään hyvään suuntaan. Erittäin tuhti neito saattaa marista, ettei löydä miestä, eikä kukaan deittaa hänen kanssaan. Näiden artikkeleiden kaavana on, että naiselta kysytään, nainen haastattelee naista, nainen kommentoi, ja koko julkaisu on pelkkää naisten keskinäistä hääräilyä aiheensa kimpussa. Itse vaatimukset kohdistuvat kohdistuu peruskansallisen miehen suuntaan. Mieskö on paha, kun hän ei innostu. Ei ole. Sitä kutsutaan valinnanvapaudeksi, eikä syyllisyyttä tarvitse kokea tippaakaan. Jos ei innosta, niin ei, eikä milloinkaan pidä säälistä ottaa ketään.
_ _ _
Kerronpa teille muuan havainnon. Näin paikkakunnallani tilanteen, jossa ”erittäin tilava” nuori nainen ajoi autollaan pikkumarketin pihalle. Neiti tuli sieltä pikaisesti takaisin autoonsa ja ihan suorasukaisesti ahmi naamaansa suuren Fazerin Sinisen suklaalevyn tuosta noin vain minuutissa parissa. No sen kun, hänellä on tietenkin siihen oikeus. Neiti halusi nähtävästi palkita itsensä, ja sen kun, siihen hänellä on tietysti oikeus, mutta kilot kertyvät tuolla tavalla erittäin helposti ja nopeasti. Mietin pakostikin, että onko tuo tuollainen oire jostain.
_ _ _
Viehätysvoimaa se ei kyllä lisää vastakkaisen sukupuolen näkökulmasta käsin; se on sitten hinta, joka on maksettava, ja siitä on turha marista julkisuudessa. Laajasti nimittäin ajatellaan, että ihmisen tulee pitää itsensä tietyssä kuosissa, hillitä ruoanhimojaan ja osoittaa sillä tiettyä elämänhallintaa. Sitä eivät nämä tietyt, nykyaikaan yhtäkkiä ilmestyneet naistenlehtien suorastaan epäterveeseen elämäntapaan yllyttävät nyyhky- ja itsesääliartikkelit muuta miksikään. En oikeastaan lainkaan käsitä, mihin ne pyrkivät noilla jutuillaan.
_ _ _
Itse puhun henkilönä, joka olen pudottanut painoani aikanaan hyvinkin reippaasti. Esim. vaikeat elämäntilanteet voivat lamaannuttaa ja tuoda vaihtoehdoksi alkaa lohduttamaan itseään syömällä lihottavia herkkuja.
Tiedän, miltä se tuntuu, kun toiset paheksuvat ja ihmettelevät, että mitä sinulle on tapahtunut ja suorastaan kauhistelevat, että mitä olet päästänyt tapahtumaan itsellesi. Onkin niin, että ylipainoista henkilöä saa näköjään melko vapaasti katsoa ylen ja halveksua. Se on se ikävä juttu. Aikamme on tässä suhteessa armoton. Sen voin vakuuttaa, että helppoa hoikempaan tilanteeseen pääsy ei ole ollut – painoa on nimittäin äärettömän paljon helpompi lisätä kuin vähentää! Laihduttaminen voikin olla todella suurta kärsimystä, yhtä helv.., eikä mitään oikotietä ole – rehellisesti sanoen, jos et ole valmis vastustamaan kiusauksia ja näkemään nälkää, et voi laihtua. Muu on puppua ja itsepetosta. Todettakoon se nyt tässä selkeästi.
_ _ _
Voin kokemuksesta kertoa pitkän rivin vaikeuksia, mitä reilusti ylipainoinen ihminen joutuu kokemaan. Ensinnäkin sopivia vaatteita ei tahdo löytyä, vaan pitää hakea erilaisia telttamaisia vaatetuksia, joihin niihinkään ei edes kunnolla mahdu. Liikkuminen on työlästä, tuoleihin ei meinaa mahtua, miellyttävää asentoa ei tahdo löytyä, jalkapohjat ja nivelet huutavat tuskaansa. Joutuu puuskuttamaan, liikunta ei tahdo onnistua tai huvitakaan, hikoilee runsaasti ja se haiskahtaa, useimmat eivät tahdo istua vieressäsi, iho poimuilee, taipeet hautuvat, tulee monenlaisia kipuja rasvamakkaroidensa kanssa, kun ne kiskovat suuntaan jos toiseen... Näitä haittatekijöitä riittää. Ja kaiken kukkuraksi suuren laihtumisen jälkeen löysän, enää palautumattoman roikkuihon poistamiseen tarvitsee oikeastaan plastiikkakirurgia.
_ _ _
Otanpa myös kantaa tähän mies/nais –markkina-arvoon. En ole asiasta ihan samaa mieltä kuin jotkut alan teoreetikot ja gurut. Ensinnäkin, ei mies välttämättä halua sitä ns. riemurasiaa niin paljon kuin väitetään, tai että nainen voisi sillä hallita miestä. Eihän miessukupuoli niin eläimellinen ole, ettei tulisi toimeen ilmankin. Ainakaan normaali eurooppalainen mies.
Varsinkin nykyään on olemassa yhä enemmän ns. autoeroottisia tapoja toimia ja on kyllä ollut aina ennenkin. Sopiva naisolento on toki miehisestä miehestä erittäin puoleensavetävä ja lähettää miehiseen silmään voimakasta biologista signaalia, ei siinä mitään, sitä ei toki kannata kiistää. Impulsiivisia assosiaatioita tulee helposti mieleen, jos jää tuijottamaan liikaa.
_ _ _
Asiasta viidenteen: Tietääkö kukaan yhtään miespuolista seksuaaliterapeuttia? Jos sellainen harvinaisuus sattuisi olemaan, niin heiltä ei ainakaan koskaan julkisuudessa kysytä ns. asiantuntijaohjeita. Ala näyttää olevan täydellisen naisistunut. Eräskin tuttuni, joka toimii koulutusalalla, totesi taas uuden seksuaaliterapeuttiopintoryhmänsä koostuvan pelkästään naisista.
_ _ _
Katsokaas tästä linkistä nimenomaan siitä se kakkoskuva, siis se, jossa on nähtävästi jonkin kauneuskuningatarkilpailun voittajakolmikko ilmeisesti heistä itsestään otettujen röntgenkuvien äärellä. Varmaan nättejä neitoja, ei siinä mitään, ja kaikilla oli niin hauskaa silloin joskus kauan sitten. Nykynainen ei tuollaiseen tilanteeseen enää onnekseen joudu.
Oletan että tässä näiden naisten terveys on vaarannettu aikansa tietämättömyyttään ja tyhmyyttään äärimmäisellä tavalla.
Ilmeisesti tytöt ovat ottaneet tässä kisajärjestäjien siunaamina ja tohtorisetien toteuttamina äärimmäisen valtavan määrän kokovartaloläpivalaisua röntgenistä. Ehkä he pian saivat välittömiä kudostuhoja tai pian sairastuivat erilaisiin kasvaimiin ja pahanlaatuisiin syöpiin.
Satakunta vuotta sitten ei käsitetty tämän tiheäaaltoisen sähkömagneettisen säteilyn tuhoisaa voimaa, jolle nämä tyttöparat tuossa altistettiin.
Oma lonkkaröntgentutkimukseni tuotti kuulemma kahdeksan vuoden luonnosta saatavan normialtistuksen verran säteilyä parissa sekunnissa.
_ _ _
Muuatta seikkaa ihmettelen. Iltapäivälehdet ja muutkin sanomalehdet sekä koko valtamedia on toimittelijattarien määrän lisääntymisen myötä tullut uskomattoman härskiksi. Monet jutut ovat rasvaisia kuin suoraan entisistä miestenlehdistä. Sen voi jokainen helposti todeta. Ennen jossain Kauppalehdessä saattoi loppusivulla olla yläosattomia neitosia miehiseen makuun, mutta kauttaaltaan valtamedian toimituskunnan naisistuessa olisi kuvitellut, että linja olisi siveämpään suuntaan, mutta päinvastoin! Eikä näemmä hävetä yhtään, että tuollaisia juttuja on ns. perhelehdissä. Tällainen muutos kuuluu niihin paradokseihin, joita ei voi oikein mitenkään ymmärtää; eivätkö lehdykät muuten mene kaupaksi tai saa klikkauksia? Itse inhoan syvästi kaikenlaista pornografista materiaalia, en voi sietää sitä lainkaan.
_ _ _
Sitten hieman media-asiaa. Tietenkään valtamediamme ei tahallaan ja ilkeyttäänkään tahdo kertoa, että Bidenin suosio on heikko. Heppu on ehkä hieman höperö. Trump on vahvoilla, sillä häntä kannattaa yhä puolet amerikkalaisista. Ajatelkaa, kuinka tehokas oman maamme valtamedian tauoton anti-Trump-propaganda on ollut. Hänen vastustuksensa on näet Suomessa paljon suurempaa kuin hänen omassa kotimaassaan! En ymmärrä, miten nämä täkäläiset toimittelijat ylipäänsä kehtaavat parjata tällä tavalla peittäen kaikki Trumpin ansiot (esim. oman kansan puolustaminen, vastuullinen maahanmuuttopolitiikka – jonka Bidenin hallinto on taas uudelleen saanut kriisiin – sekä halu olla aloittamatta yhtään hyökkäyssotaa).
Ranskassa Macronin suosio on niinikään kehno, mutta sitäkään valtamediamme ei halua mainita halaistua sanaa. Tuollaisen median on turha ikinä tulla väittämään olevansa objektiivinen, puolueeton tiedonvälittäjä. Se on asenteellisuudessaan aikamoisen onneton tekele ja antaa runsaasti palstatilaa ja sympatiaa kaikenlaisille liikehdinnöille, jotka myrkyttävät ja eripuraistavat nyt länsimaailmaamme. Ei hyvä, ei hyvä…
Monet surkeat maat tekevät kansalaisilleen pahuutta, mutta Euroopan pitäisi kantaa siitä vastuu. Huono vaihtokauppa. Hoidetaan ihmisiä siellä kriisien lähialueilla, ja lopettakaa itse se oman kansanne sortaminen. Väestönsiirto tänne ei ratkaise mitään, paitsi lopulta tuhoaa meidänkin yhteiskuntamme. Miksi tätä ei käsitetä ja myönnetä? Kansan valmisteleminen on kuitenkin jo hyvässä käynnissä uutta kansainvaellusta varten: otetaan jokin säälitarina ja lehtikuva kiharatukkaisesta pikkuvesselistä, mutta todellisuudessa saldona on miesjoukko!
_ _ _
Mutta mennäkseni vielä alkuperäiseen otsikkoon, niin suomalaisen miehen ja naisen pitäisi taas löytää toisensa. Jokainen voi nähdä, että naisten hallitsema media on täynnä suomalaisia miehiä parjaavia artikkeleita; me kun emme enää muka osaa olla kunnolla naistemme kanssa. Voinee aiheellisesti kysyä, kuinka kauan sellainen yhteiskunta voi ylipäätään pysyä pystyssä.
Mielestäni kantasuomalainen mies ei ole koskaan ollut niin huonossa kurssissa kuin näinä aikoina. Naisten keskinäiset julkaisut ja foorumit keskittyvät siis estoitta pilkkaamaan miehiä, kuinka moukkia he ovat. Ulkomaanmiehiä ei ivailla läheskään samalla antaumuksella, vaan heille näytetään annettavan helposti kaikki anteeksi. En oikein ymmärrä enää nykynaisia Suomessa. Kehityskulku tähän on ollut pitkä, jo 1980-luvulta saakka. En tiedä mihin tämä johtaa. Asiassa olisi tutkimisen aihetta, sekä miettimistä myös siinä, palaavatko sukupuolten välit enää koskaan ennalleen. Otetaanko terveitä ja tarpeellisia taka-askelia, vai mennäänkö tässä enenevästi ns. Metsäliiton puolelle, siis pöpelikköön. Ken elää, se näkee.
_ _ _
Jotenkin kammottaakin, etteivät varsinkaan nämä nykyneitoaktivistit heikkoine miestukijoineen ilmeisesti omaa kerrassaan minkäänlaista riippuvuussidettä menneisyyteen, eli siihen aikaan ja vaivaan, josta tähän tilaan ja paikkaan on ponnisteltu. Surullista. Saanemme esimerkiksi pian taas nähdä, mitä nämä elostelijakapinalliset saavat aikaan, he eivät nääs aio hevin luovuttaa. Anteeksi tulevat sukupolvet, että maastamme tuli tällainen.
_ _ _
Ps. Äänestysprosentin nostovinkki valtakunnallisiin vaaleihin kuin vaaleihin: kympin lahjakortti. Tällä voitaisiin ehkä saada äänestämään juuri ne, jotka eivät normaalisti äänestä. 10 € on pienituloiselle ihan kiva lisäsumma, jolla saa kaupasta jo aika mukavasti vaikka ruokaa. Lahjakorttia ei olisi pakko ottaa jos se tuntuisi mitättömältä, tai sitten sen voisi saman tien lahjoittaa johonkin nimettyyn, hyvämaineiseen hyväntekeväisyyskohteeseen.
Jos oletetaan toiveikkaasti, että äänestämään saataisiin Suomessa vaikka miljoona henkilöä lisää, niin se kustantaisi kymmenen miljoonaa euroa. Mitäpä sitten? Paljon turhempaankin pannaan rahaa tässä maassa, ja nämä pennoset menisivät suoraan kulutukseen hyödyttämään liike-elämää. Kohdeliikkeinä voisivat olla vaikka suurimmat päivittäistavaraliikkeet, siis Prismat, Citymarketit, Lidlit ja sen sellaiset. Ehkä myös ravintolat olisivat mukana: luulisi, että moni kansalainen huolisi melko kernaasti pari ilmaista drinkkiä, viiniä tai olutta!
Kannattaisi ehkä kerrankin testata, niin saattaisi loppua se ainainen valitus alhaisesta äänestysprosentista. Vaikea sanoa, kuinka siinä todellisuudessa kävisi. Olisi mukava lukea valistuneita arvauksia lukijoilta perusteluineen.
On toki maita, joissa äänestäminen on pakollista (Argentiina, Australia, Belgia, Bolivia jne). Jos ei äänestä, saa sakot. Mutta jos täällä kokeiltaisiin ainakin ensiksi positiivisella linjalla. Päättäjät eivät tähän hevin lähtene, mutta ei voi kuin kysyä, että miksi eivät?