Uutisissa ja sosiaalisessa mediassa näkyy kuvia Irlannista, missä maan kansalaiset nousivat kaduille protestoimaan maahanmuuttajien tekemiä rikoksia. Dublin, maan pääkaupunki, on nähnyt katunsa täynnä mieltänsä osoittavia paikallisia. Luonnollisesti suuret uutistoimistot ovat paheksuneet tilannetta. Maansa identiteettiä ja kulttuuria puolustavat irlantilaiset on leimattu jo kaikille tutuiksi tulleilla muotisanoilla. Jopa maan pääministeri on paheksunut omiaan väittämällä heidän tuoneen häpeää Irlannille. Että minä en voi sietää urapoliitikkoja! Raha ja pressi ratkaisee, isänmaa jää toiseksi, tai jopa viimeiseksi.
Kuten niin monilta muilta kansoilta, irlantilaisilta ei kysytty. Ei kysytty suomalaisiltakaan, mutta tässä sitä ollaan! Venäjä on jälleen päättänyt kokeilla eurooppalaisten tahdonvoimaa lähettämällä joukon "pakolaisia" sen naapurimaiden rajavartioasemille. Hallituksessa puhutaan kovasti, mutta mitään ratkaisevaa ei näytä tapahtuvan. Toki useita rajavartioasemia on suljettu, mikä on varmasti enemmän mihinkä esimerkiksi Sanna Marinin johtama hallitus olisi ikänä pystynyt. Tämä ei kuitenkaan ratkaise itse ongelmaa. Sen sijaan koko sakki raahautuu viimeiselle yhä auki olevalle asemalle, mistä heidät sitten tuodaan maahan sisään.
Pääministeri Petteri Orpo lupailee jämptinä, että tarvittaessa koko itäraja voidaan sulkea. Mitä sitten pitää tapahtua, jotta itäraja voidaan sulkea kokonaan? Tämä erittäin tärkeä seikka on hieman hämärän peitossa. Selkeä sabotööri- tai terroriuhka ei näytä olevan riittävä, saati se että koko sotku on Venäjän suorittama hybridioperaatio. Viro on laittanut rajansa kylmästi kiinni. Norja aikoo tehdä samoin. Suomessa puolestaan epäröidään ja jauhetaan kansainvälisistä sopimuksista sekä oikeusvaltioperiaatteesta. Viro ja Norja omaksuvat yllä mainituista molemmat, mutta silti kyseiset maat toimivat aivan eri tavalla kuin Suomi, joka ei millään tahdo puolustaa omia rajojaan.
Selkeä haluttomuus turvata maamme raja on kansamme olemassaolon kannalta eksistentiaalinen kysymys. Rajat ovat yksi kansallisvaltion elinehdoista, sillä juuri rajojen avulla pidämme huolen siitä että omalla kansakunnallamme on turvattu elintila. Kansallisvaltio joka ei tunne rajoja on tuhoon tuomittu. Sama pätee vielä ankarammin kansalaisuuteen. Tällä hetkellä kansalaisuus on vain juridinen konsepti jota symboloi passi tai jokin muu dokumentti. Kyseisellä periaatteella kuka tahansa voi olla suomalainen. Juuri tämä käsitys kansalaisuudesta mahdollistaa kansakuntien tuhon. Suomi ei olisi suomalainen maa ilman etnisiä suomalaisia. Mikäli katoamme tästä maasta, katoaa mukanamme kaikki se, mikä on suomalaista. Se, mikä on tehnyt kansasta itsensä näköisen, on korvaamaton sen olemassa olon kannalta. Tämä koskee kaikkia kansoja, jotka ovat aikanaan eläneet, tai yhä elävät tässä maailmassa.
Suomi on käynyt kaksi sotaa, joidenka voittaminen oli välttämätöntä. Nämä olivat vuoden 1918 vapaussota sekä toisen maailmansodan aikana käyty taisto Neuvostoliittoa vastaan. Karkeasti laskettuna noin satatuhatta suomalaista maksoi kansakuntamme olemassaolosta hengellään. Pitäkäämme huolen siitä, että heidän uhrauksensa ei ollut turhan takia. Itäraja pitää sulkea.