Aurinkoristi
Aurinkoristi on hakaristin alkuperäinen muunnelma ja mahdollisesti vanhin eurooppalainen symboli. Aurinkoristi esiintyy yleisesti pronssikauden kalliomaalauksissa ja esineissä. Rautakaudella aurinkoristin oli pääasiassa korvannut sen hakaristinen muunnelma.
Hakaristi yleistyi eurooppalaisten juurien symbolina kansallisromantiikan ja arkeologisten löytöjen myötä 1870-luvulla Troijan kaivauksien jälkeen.[1] 1900-luvun alussa hakaristi oli kansallismielisten liikkeiden yleisesti käyttämä jonka myös kansallissosialistit omaksuivat.
Hakaristi esiintyy yleisenä muinaisessa kreikkalaisessa ja roomalaisessa taiteessa ja arkkitehtuurissa sekä germaanien, kelttien ja suomensukuisten kansojen esineistössä. Varhaisimmat hakaristit tunnetaan Ukrainan alueelta 13 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Hakarististä tunnetaan laaja kirjo erilaisia muunnelmia.
Aurinkoristin/hakaristin merkitys
Aurinkoristissä yhdistyy aurinko ja pyörä. Aurinko symboloi elämänvoimaa sen alkulähteenä, pyörä ajanliikettä ja kiertokulkua.
Hakaristi on aurinkoristin muunnelma jossa väkäset kuvaavat jatkuvaa liikettä. Suunta on usein vastapäivään, samaan suuntaan kuin aurinko pyörii.
Sanskritinkielinen nimi hakaristille on "svastika" joka muodostuu sanoista "sva" (स्व) - itse, ja "asti" (अस्ति) - olemassaolo, jotain joka itse luo itsensä tai on olemassa itsensä kautta.[2][3]
Pronssikauden aurinkoristi on myös yhdistetty sotavaunuihin jotka alunperin olivat nelipyöräisiä. Indo-eurooppalaisissa perinteissä uskottiin vaunujen vetävän aurinkoa.
Joogilaisessa perinteessä vastapäivään kääntyvä hakaristi kuvaa lopullista henkistä voittoa.[4]
Hakaristi Roomassa
Hakaristi on eräistä yleisimmistä taikka jopa yleisin roomalaisten käyttämä symboli. Se esiintyy runsaasti roomalaisissa mosaiikkilattioissa, kilvissä, vaatteissa, sekä erinäisissä esineissä kuten kulhoissa ja jopa sandaaleissa.
Hakaristin leviäminen Lähi-itään ja Pohjois-Intiaan
Arjalaisiksi itseään kutsuneet kansat katsotaan nykyään polveutuneen nuorakeraamisesta kulttuurista sekä sitä edeltäneestä jamnakulttuurista. Heistä käytetään myös yleisnimityksiä indo-eurooppalaiset tai indo-arjalaiset riippuen maantieteellisestä sijainnista.
Arjalaiset olivat harvalukuinen mutta sotaisa paimentolaiskansa. He valloittivat Euroopassa olleet runsaslukuisemmat maanviljelijäyhteiskunnat kun olot muuttuivat karummaksi. Arjalaiset elivät karjanhoidosta, valmistivat pronssiaseita ja ratsastivat hevosilla. Nuorakeraamisen kulttuurin arjalaiset ovat kaikkien pohjoiseurooppalaisten esi-isiä.
Arjalaiset liikkuivat Euroopasta Keski-Aasiaan jonne he perustivat pronssikautisen Sintaštan kulttuurin.(video) Täältä arjalaiset heimot jatkoivat Lähi-itään ja Pohjois-Intiaan valloittaen alueita itselleen ja perustaen sinne omia valtakuntiansa.
Arjalaisista heimoista polveutuneille kansoille hakaristi oli merkittävä tunnus josta tuli mm. Pohjois-Intiassa tärkeä uskonnollinen symboli. Pohjois-Intiassa syntyneessä hindulaisuudessa sekä buddhalaisuudessa se on käytössä uskonnollisessa merkityksessä yhä tänäkin päivänä.
Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa hakaristi kuvastaa ikuista elämää, sen kiertokulkua ja jatkuvuutta.
Kolmijalka
Kolmijalka, tai 'triskele', on yksi perinteisiä eurooppalaisia symboleita. Se yhdistetään erityisesti rautakauden kelttiläiseen La Tènen kulttuuriin. Muinaisessa Kreikassa se tunnettiin nimellä 'triskelion'. Virossa sitä on käytetty satoja vuosia taikamerkkinä.
Kolmijalka kuvaa aurinkoa läheisen sukulaisensa hakaristin tavoin.[5]
Musta aurinko/aurinkopyörä
Musta aurinko, toiselta nimeltään aurinkopyörä, on nimensä mukaisesti aurinkoa esittävä pyörä. Aurinkopyörän sowilo-riimun (ᛋ) muodostamat väkäset kuvaavat valon säteitä. Sowilo-riimu edustaa aurinkoa ja elämänenergiaa.
Aurinkopyörä on useiden muiden hakaristin muunnelmien tapaan muinainen symboli. Se esiintyy arkeologisessa aineistossa ainakin varhaiselta rautakaudelta asti. Aurinkopyörä on ollut etenkin germaanisten kansojen käyttämä, joskin ainakin rautakauden alun italialaiset kansat myös käyttivät sitä.
Aurinkopyörän arkeologiset löydöt ovat yleisiä Saksasta ja Hollannista, niitä on löydetty myös Skandinaviasta, Ranskasta, Italiasta sekä Britanniasta. Suurin osa löydöistä ajoittuu varhaiskeskiajalle.
Saksan kansallissosialistit omaksuivat aurinkopyörän yhdeksi symboleistaan sen ollessa yksi perinteisiä germaanisia symboleita sekä sen symbolisen merkityksen vuoksi kuvastamaan kansallissosialistista ideologiaa.
Nimeä 'musta aurinko' alettiin käyttämään vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Hakaristi Suomessa
Suomessa hakaristi on ollut käytössä viimeistään rautakaudelta saakka, joskin luultavasti paljon aikaisemmin, erityisesti tursaansydämen muodossa. Hakaristi on yksi perinteisiä suomalais-ugrilaisten kulttuurien symboleita. Hakaristi oli Suomen ilmavoimien tunnus 1918-1945.
Suomessa hakaristi nähtiin eräänä tärkeimmistä kansallisista symboleista toisen maailmansodan loppuun asti.[6] Hakaristi on ollut Suomessa satojen vuosien ajan käytössä taikamerkkinä ja koristeaiheena. Hakaristiaihe on nähtävissä useissa Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemissa kunniamerkeissä.
Lotta-Svärdin ja Suomen ilmavoimien tunnus
Hannunvaakuna on tursaansydämen tapaan hakaristin muunnelma jolla on Suomessa pitkät perinteet. Vanhin tunnettu suomalainen hannunvaakuna on kaiverrettu noin vuoden 1000 paikkeilla sukseen. Viikinkiajalla Suomen alueella käytettiin hannunvaakunakuvioita vaatteissa.[7]
Osmansolmu
Osmansolmu on solmu ja vastaavan muotoinen, esimerkiksi puuhun veistetty koristekuvio, joka tunnetaan rautakaudelta lähtien. Osmansolmu muodostaa koristeellisen, päättymättömän nauhapunoksen.[8]
Kolmikärkistä skandinaaviseen muinaiskulttuuriin liittyvää valknutia nimitetään suomeksi myös osmansolmuksi.
Osmansolmukuvioihin usein muodostuu erilaisia hakaristin muunnelmia. Visuaalisesti symboliikka on hakaristin kaltainen; päättymätön, jatkuva kiertokulku. Osmansolmu esiintyy usein samassa yhteydessä kuin hakaristi.
Hakaristi mytologiassa
Hakaristi oli yksi protoindoeurooppalaisen yhteiskunnan keskeisistä symboleista ja se yhdistettiin usein aurinkoon ja taivaaseen. Hakaristi sekä aurinkoristi löytyvät yleensä samasta arkeologisesta kontekstista, esiintyen kaiverruksissa ja patsaissa taivasjumalan kuvan vieressä tai sen sijasta.
Skandinaavisessa perinteessä hakaristi on ukkosenjumalan Thorin vasaran symboli.[9] Tarinoissa hänen vasaraansa käytettiin jumalten taivaallisen linnoituksen Asgårdin puolustamiseen jättiläisiltä: kaaoksen, rappeutumisen ja tuhon voimilta.
Rituaalisesti Thorin vasaran symbolia käytettiin suojelemaan mitä tahansa tai ketä tahansa jota kosmisen järjestyksen ja terveyden voimien avulla haluttiin suojella antikosmisen kaaoksen voimia vastaan.
Hakaristi oli germaanisten kansojen keskeisin ja mahtavin "onnenkalu", ja sen uskottiin siirtävän kantajansa yhdestä olotilasta – kaaoksesta, arkipäiväisyydestä ja heikkoudesta – toiseen – pyhän järjestyksen ja voiman tilaan. Monissa muodoissaan se näyttää olleen yhtä keskeinen germaanisten kansojen esikristillisessä uskonnossa kuin risti oli (ja on) kristinuskossa.
Galleria
Alapuolella kuvia eurooppalaisista hakaristilöydöistä.
Skandinavia ↓
Skandinaavisia kalliomaalauksia, pronssikausi
Rooma ↓
Roomalaisia mosaiikkeja
Kreikka ↓
Aurinkopyörä ↓
Aurinkopyörän muunnelmia
Kolmijalka aurinkopyöränä
Suomi ↓
Viikinkiajan suksi jossa alhaalla näkyvissä hannunvaakuna ja kantele vuodelta 1903
Aurinkoristi luonnossa ↓
Tämä hämmästyttävä sääilmiö tunnetaan nykyään nimellä "sivuauringot". Se johtuu valon taittumisesta ilmakehän jääkiteiden vaikutuksesta ja todennäköisesti inspiroi aurinkopyörää/aurinkoristiä, historian vanhinta jatkuvasti käytettyä aurinkosymbolia.
Nippelitietoa
Hindulaisuudessa hakaristi on "om"-mantran fyysinen merkki viittauksena maailmankaikkeuden alkuääneen.
Joskus sanan "svastika" alkuperäksi väitetään sanaa "su" (सु) joka tarkoittaa "hyvää" mutta tämä on yleinen väärinkäsitys, joskin mahdollisesti hakaristin toisen muunnelman "sauvastikan" etymologinen selitys.
Kahden samanpituisen viivan muodostama risti kuvaa esoteerisessa symbolismissa ilmentynyttä maailmaa hengen ja aineen liittona.[11]
Japanissa hakaristi on syklinen symboli joka kuvastaa tarmoa, ilmentymää ja ikuista uudistumista.[12]
