Venäjä vetelee viimeisiään. Tämän todistaa kiistattomasti epätoivoa tihkuva käytös kuten kuten ammusten ostaminen Pohjois-Korealta. Ydinpelotteen kanssa ei kuitenkaan ole leikkimistä, koska nurkkaan ajettu rotta puree. Venäjä tulee ennen pitkää häntä koipien välissä ruikuttaen tarjoamaan itseään länsimaille vaikka länsimaiden sanelemin hinnoin, koska se ei itse pysty tuottamaan muuta kuin raaka-aineita. Vienti Kiinaan ei paikkaa aukkoa Venäjän taloudessa, vaan lännenkauppa on välttämätöntä jottei maa ajaudu logistiseen täystuhoon ja nälänhätään.
Lännen sanelemien hintojen tulee olla siinä määrin kohtuullisia, että Venäjä ei pysty enää koskaan vahvistumaan sotilasmahdiksi, mutta niihin tulee sisältyä myös toinen ehdoton vaatimus: Venäjä luopuu ydinaseistaan ja päästää puolueettomat tarkkailijat varastoilleen. Tämän jälkeen Ukraina liittyy Natoon, ja Venäjälle sallitaan vain minimikokoinen armeija, jolla se pystyy puolustamaan rajojaan (tai pystyvät, mikäli Venäjä jakautuu osiin, kuten ideaalitapauksessa kävisi).
Meidän tulee myös varmistaa, ettei Kiina rohmua kaikkia Siperian luonnonvaroja itselleen Venäjän romahdettua. Olisi vaarallista antaa Kiinan vahvistua liikaa.