Tomislav Sunic on kroatialaistaustainen kirjailija, filosofi ja aktivisti, joka tunnetaan erityisesti Against Democracy and Equality – The European New Right ja Homo Americanus – Child of the Postmodern Age-nimisistä teoksistaan. Sunicin aatteellisella työllä on ollut merkittävä vaikutus Euroopan uuden oikeiston syntyyn. Aktiivisen kirjoittamisen lisäksi Sunic on energinen esiintyjä, joka vierailee säännöllisesti kansallismielisissä konferensseissa ympäri Eurooppaa. Tuleva Awakening-konferenssi on Sunicin kolmas esiintyminen Suomessa. Ilmoittaudu 19.4. järjestettävään konferenssiin osoitteessa awakeningfinland@protonmail.com
Tervehdys, Tomislav! Tämä on jo kolmas peräkkäinen kerta, kun osallistut Awakening-konferenssiimme — ja suomalainen yleisö toivoo sinut aina uudelleen mukaan. Mitä ajatuksia sinulla on matkasta tällä kertaa, ja minkä parissa työskentelet tällä hetkellä?
Vierailuni Suomeen ei ole pelkästään henkilökohtainen kohteliaisuus teiltä — josta olen kiitollinen — vaan sekä kansalais- että kansallinen velvollisuuteni. Pidän meitä kaikkia — modernin valistuksen ajattelijoita ja aktivisteja — osallisina kulttuurisodassa liberaalin järjestelmän harjoittamaa yhteiskunnan järjestelmällistä typerryttämistä vastaan, joka on saastuttanut julkisen tilamme ja erityisesti korkeakoulutuksen jo vuosisadan ajan. Viimeisen vuosikymmenen aikana olen työskennellyt johdonmukaisesti muinaisten ja modernien myyttien sekä rodun parissa ja sen, miten ne muovaavat identiteettiämme. Tuleva luentoni käsittelee tätä aihetta.
Kirjoissasi olet analysoinut toisen maailmansodan vaikutusta eurooppalaiseen poliittiseen ajatteluun sekä lähes täydellistä kolmannen position ideologisten liikkeiden katoamista poliittiselta näyttämöltä sodan seurauksena. Pidätkö liberalismia ja marxilaista egalitarismia eurooppalaiselle sielulle vieraina ja vihamielisinä ideologioina, vai kumpuavatko nämä ajatukset omasta pimeämmästä alitajunnastamme?
Toisen maailmansodan päättyminen ei johtanut vain uuteen poliittiseen järjestelmään. Se muutti syvästi kaikkien valkoisten kansojen antropologiaa, asuivatpa he Euroopassa, Yhdysvalloissa, Australiassa tai Argentiinassa. Kommunistinen antropologia ja sen luomus, “Homo sovieticus”, romahtivat Itä-Euroopassa ja Venäjällä, koska liberaali “Homo occidentalis” — tai “Homo americanus” — osoittautui menestyksekkäämmäksi toteuttamaan samoja proto-kommunistisia, egalitaristisia, roduttomia, juurettomia, rajattomia ja rotujen sekoittumista edistäviä myyttejä.
Iranin sodan jälkimainingeissa Yhdysvalloissa on alkanut ennennäkemättömän avoin keskustelu juutalaisten yhteiskunnallisesta vallasta ja Israel-myönteisen lobbausverkoston armottomuudesta. Monet väitteet, joita vielä viisi vuotta sitten olisi pidetty antisemitistisinä salaliittoteorioina, esitetään nyt avoimesti osana Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Voidaanko tämä kiihkeä juutalainen painostus sotaan nähdä juutalaismyönteisen lobbausverkoston paniikkireaktiona? Voidaanko tätä äärimmäisen epäsuosittua sotaa pitää sionistisen populismin viimeisenä henkäyksenä?
Juutalaisuus, juutalainen identiteetti, sionismi — tai mitä tahansa kiertoilmausta käytämmekin — ei ole varsinainen ongelman ydin. Todellinen ongelma on eurooppalaisten ja amerikkalaisten massoissa, jotka jäljittelevät juutalaista henkeä: henkeä, tai pikemminkin sairautta, jonka olemme perineet kristillisestä dogmasta. Tämä dogma saarnaa uskoa yhteen kostonhimoiseen juutalaiseen Jumalaan, joka opettaa meille, että kaikki ihmiset — juutalaisia lukuun ottamatta — ovat tasa-arvoisia ja kehottaa meitä vähättelemään omaa rodullista ja kansallista identiteettiämme. Tämä neuroottinen viha–rakkaus-suhde juutalaisiin on hyvin yleistä, jopa niiden keskuudessa, jotka väittävät, etteivät pidä juutalaisista. Kyllä, juutalaisilla on merkittävä rooli Yhdysvaltain ulkopolitiikan muovaamisessa. Mutta jos jollekin kuuluu ensisijainen vastuu, se on kristityillä — etenkin evankelikaaleilla — jotka näyttävät pyrkivän “ylijuutalaistamaan juutalaiset”, eli olemaan juutalaisempia kuin juutalaiset itse.
Trumpin hallinto on toistuvasti uhannut katkaista suhteet Natoon, elleivät Naton jäsenet tue ehdoitta jokaista amerikkalaista sotilasoperaatiota. Avaako tämä kehitys mielestäsi mahdollisuuden Naton purkamiselle ja Euroopan sotilaalliselle itsenäisyydelle?
Molemmat osapuolet latelevat edestakaisin silkkaa hölynpölyä — eräänlaista commedia dell’artea, naamioitua improvisaatioteatteria. Nato perustettiin vuonna 1949 Yhdysvaltojen toimesta pitämään venäläiset ulkona, saksalaiset alhaalla ja amerikkalaiset sisällä. Jos amerikkalaiset lähtisivät huomenna, Nato ei kykenisi toimimaan itsenäisenä eurooppalaisena sotilasjärjestönä. Lisäksi Yhdysvalloilla on vahva intressi ylläpitää Natoa, sillä se toimii keskeisenä logistisena kehyksenä sen globaalin vaikutusvallan ylläpitämiselle. Yksi amerikkalaisten päättäjien suurimmista peloista on mahdollisuus, että Saksa muuttuisi irralliseksi toimijaksi Naton ulkopuolella ja solmisi jonkinlaisen liiton Venäjän kanssa. Heidän näkökulmastaan se merkitsisi Yhdysvaltain herruuden loppua Euroopassa. Samoin EU:n johto tietää — myöntämättä sitä avoimesti — että Yhdysvaltain joukkojen vetäytyminen Euroopasta voisi johtaa historiallisten kilpailuasetelmien uusiutumiseen, loputtomiin kiistoihin ja mahdollisesti jopa sotiin eurooppalaisten valtioiden välillä. Euroopan historian suurin paradoksi on, että aina kun kaksi eurooppalaista valtiota ajautuu törmäyskurssille, molemmat hakevat vaistonvaraisesti sovittelijaa Euroopan ulkopuolelta. Tänä päivänä Yhdysvallat toimii edelleen parhaana Euroopan sisäisen rauhan takaajana. On tunnustettava, että retoriikka suvereenista Euroopasta ei muuta historiallista tosiasiaa: eurooppalaiset valtiot ovat vuosisatojen ajan käyneet keskenään tuhoisia ja verisiä sotia.
Tulevassa Awakening-konferenssissa keskustelemme eurooppalaisesta sielusta, jonka ymmärrämme ainutlaatuiseksi todellisuudeksi erillään muusta ihmiskunnasta. Mitkä asiat mielestäsi muodostavat eurooppalaisten henkisen ja rodullisen identiteetin perustan, ja mitä historiallista hetkeä voidaan pitää autenttisen eurooppalaisen identiteetin syntynä? Koetko, että tämä muinainen eurooppalainen identiteetti katosi kristinuskoon kääntymisen myötä, vai muuttuiko eurooppalainen identiteetti tuolloin vain muotoaan?
Kristinuskon omaksuminen oli eurooppalaisen hengen kannalta katastrofaalinen käänne. Se synnytti itseään kieltävän minäkuvan ja vääristyneen tavan katsoa muita — heidän rodustaan tai uskonnostaan huolimatta. Globaalin kapitalismin aikakaudella Euroopan identiteettiä uhkaavat vaarat ovat syvempiä kuin koskaan esi‑isiemme aikana. Eurooppalainen henki ei enää ole selkeä, helposti määriteltävä kokonaisuus. Identiteetti muotoutuu kulttuuristen ja geneettisten tekijöiden yhdistelmästä. Identiteetti ei ole hetken mielijohteesta omaksuttava konstruktio, vaan se on syvästi juurtunut sekä geneettiseen perimäämme että kulttuuriseen perintöömme. Muinaiset roomalaiset ja kreikkalaiset olivat usein tietoisempia geneettisestä perinnöstään kuin monet eurooppalaiset nykyään. Homerosin ja klassisten myyttien lukeminen voi tarjota näkemyksiä näihin perinteisiin.
Mitä sanoisit niille suomalaisille, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet Awakeningin kaltaiseen rodullisesti tietoiseen ja kansainväliseen konferenssiin?
Tulkaa mukaan oppimaan kokemuksistamme. Emme keskity vain rotukysymyksiin tai Eurooppaa koettelevaan maahanmuuttoon. Kyse on ajattelutavasta, joka pyrkii elvyttämään kadonneen henkemme. Se tarjoaa nuorille suomalaisille välineitä oman kulttuuriperintömme ymmärtämiseen — Homeroksesta modernin viestinnän menetelmiin. Meidän kaikkien on varauduttava tuleviin koettelemuksiin. Aloittakaamme Kalevalasta.
____
ENGLISH TRANSLATION:
Greetings, Tomislav! You are attending our Awakening conference for the third time in a row, and every single time the Finnish audience hopes to have you back! What are your thoughts on the trip this time, and what projects are you currently working on?
My visit to Finland is not merely a personal favor on your part, for which I am grateful. It is also my civic and national duty. I consider all of us — modern Enlightenment thinkers and activists — to be engaged in a cultural war against the systematic dumbing-down of society by the Liberal System, which has been contaminating our public space, and especially higher education, for the past century. Over the last decade, I have been working steadily on the role of ancient and modern myths, as well as race, and how they shape our identity. My upcoming lecture will cover this topic.
In your books, you have analyzed the impact of the Second World War on the European political mindset, as well as the near-total disappearance of Third Position ideological movements from the political scene as a result of that war. Do you consider liberalism and Marxist egalitarianism as alien and hostile ideologies to the European soul, or do these ideas spring from our own darker subconscious?
The end of WWII did not merely result in a new political system. It profoundly transformed the anthropology of all White peoples, whether they live in Europe, the United States, Australia, or Argentina. Communist anthropology and its creation, “Homo sovieticus,” collapsed in Eastern Europe and Russia because the liberal “Homo occidentalis” — or “Homo americanus” — proved more successful at implementing the same proto-communist, egalitarian, raceless, rootless, borderless, and miscegenationist myths.
In the wake of the Iran War, an unprecedentedly open discussion has begun in the United States about Jewish societal power and the ruthlessness of the Israel lobby. Many claims that would have been considered antisemitic conspiracy theories just five years ago are now openly stated as part of American foreign policy. Can this fervent Jewish push for the war be seen as a panic reaction by Jewish lobby? Can this extremely unpopular war be regarded as the last gasp of Zionist populism?
Judaism, Jewishness, Zionism — or whatever euphemism we may construct — is not the core problem. The real problem lies with the masses of Europeans and Americans who mimic the Judaic spirit: a spirit, or rather a malady, which we inherited from Christian dogma. This dogma preaches belief in one vindictive Jewish God who lectures us that all human beings - except for the Jews - are equal and exhorts us to downplay our racial and national identity. This love-hate neurotic behavior toward Jews is very common, even among those who claim not to like Jews. Yes, Jews do play a significant role in shaping U.S. foreign policy. However, if anyone deserves primary blame, it is Christians — especially evangelicals — who seem eager to “out-Jew the Jews,” that is, to become better Jews than the Jews themselves.
The Trump administration has repeatedly threatened to cut ties with the NATO unless NATO members unconditionally support every American military campaign. Does this development, in your view, open up the possibility of dissolving NATO and achieving European military independence?
Both parties are talking nonsense back and forth — a commedia dell’arte of sorts. NATO was created in 1949 by the United States to keep the Russians out, the Germans down, and the Americans in. If the Americans were to depart tomorrow, NATO could not function as an independent European military organization. Moreover, the United States has a strong interest in maintaining NATO, as it serves as a key logistical framework for sustaining its global influence. One of the greatest fears among American policymakers is the prospect of Germany becoming a loose cannon outside NATO and entering into some form of alliance with Russia. In their view, that would signal the end of American dominance in Europe. Likewise, the EU’s leadership knows — without openly admitting it — that a withdrawal of U.S. troops from Europe could lead to renewed historical rivalries, endless disputes, and potentially even wars among European states. The ultimate paradox of European history is that whenever two European nations are at loggerheads, both sides instinctively look to non-European powers as mediators. Today, the United States remains the best guarantor of an intra-European truce. Let’s face it: despite all the rhetoric about a sovereign Europe, over the past two thousand years Europeans have repeatedly waged bloody wars against their European neighbors.
At the upcoming Awakening conference, we will discuss the European soul, which we understand as a unique reality separate from the rest of humanity. In your opinion, what things form the foundation of Europeans’ spiritual and racial identity, and what historical moment can be considered the birth of authentic European identity? Do you feel that this ancient European identity somehow vanished with the conversion to Christianity, or did European identity merely change its form at that time?
The acceptance of Christianity was a catastrophic turning point for the European spirit. It has led to a self-denying perception of ourselves and a distorted outlook toward others, regardless of the Other’s race or creed. In the global capitalist environment we now face, the dangers to European identity are far more serious than those encountered by our ancestors. The European spirit is no longer a clearly defined concept. Identity is shaped by a combination of cultural and genetic factors. Identity is not something that can be learned or acquired ad hoc; it is also deeply rooted in our gene pool and heritage. The ancient Romans and Greeks were often more conscious of their genetic inheritance than many Europeans are today. Reading Homer and the classical myths can provide insight into these traditions.
What would you say to those Finns who have not previously participated in a racially conscious and international conference like Awakening?
Come and learn something at our gatherings. We are not just talking about race, racial differences, or the flooding of Europe by non-European migrants. This is a school of thought trying to resurrect our lost spirit. It is a school of thought that provides young Finns with guidelines to our cultural heritage — from Homer to methods of modern communication. All of us must get ready to weather the upcoming storms. Let’s start with the Kalevala.