Tapio Rantanen on suomalainen kansallismielinen aktivisti ja Sinimustan Liikkeen varapuheenjohtaja, joka on tullut monelle tutuksi niin lukuisista julkisista esiintymisistään kuin myös Euroopan ulkopuolisten siirtolaisten paluumuuttoa vaativan kansanliikkeen Suomen osaston edustajana. Työn, puoluetoiminnan ja perhearjen lisäksi Tapio harrastaa liikuntaa, lukemista ja puukäsitöitä. Ilmoittaudu 19.4. järjestettävään konferenssiin osoitteessa awakeningfinland@protonmail.com
Moro Tapsa! Mitä sinulle kuuluu ja millä mielin lähdet edustamaan Suomea tulevaan Awakening-konfenressiin?
Morjens Tuukka! Minulle kuuluu todella hyvää. Kevät ja valo saavat mielen keveäksi ja muutenkin henkilökohtaisessa elämässä menee hyvin. Konferenssiin lähden ylpeänä edustamaan kansaani valkonationalistikonkareiden rinnalle. Pidän sitä itselleni suurena kunniana, että pääsen jakamaan saman estradin sellaisten herrasmiesten kanssa kuin Jared Taylor tai Tomislav Sunic.
Olet osallistunut aiemmin Italiassa järjestettyyn Remigration-konferenssiin ja ollut aktiivisesti luomassa vastaavaa liikehdintää myös tänne Suomeen. Järjestit myös maaliskuussa ensimmäisen Paluumuutto-aiheisen seminaarin Suomessa, joka keräsi kiitettävästi yleisöä osaksensa. Mitkä asiat sinua tällä hetkellä häiritsevät länsimaisessa ja suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa ja kansallismielisessä politiikassa yleisesti? Mihin suuntaan sovinnaisuuden rajoja tulisi tällä hetkellä murtaa?
Italian Paluumuutto-seminaari oli hieno kokemus ja se olikin halun tuoda sama aihe ja samanlainen tapahtuma myös Suomeen. Ensimmäisestä Paluumuutto-seminaarista oppineena olemme jo suunnittelemassa uutta seminaaria syksylle.
Se mikä minua eniten häiritsee tällä hetkellä niin länsimaisessa kuin suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa on se, että keskustelua käydään edelleen isolta osin vastapuolen määrittelemien sääntöjen puitteissa, ja nämä säännöt eivät ole samat meille ja heille. Niin kauan kuin kansallismieliset hakevat hyväksyntää ajamilleen asioille tahoilta, jotka eivät sitä koskaan tule antamaan, vastapuoli määrittelee mistä ja miten saa keskustella. Meillä on jo kaikki moraalinen oikeutus puolustaa kansojemme olemassaoloa.
Sovinaisuuden rajoja tulisi aina viedä tavoitteidemme suuntaan. Kun puhumme, että haluamme suomalaisen Suomen ja eurooppalaisen Euroopan, niin meidän pitää avoimesti puhua näistä tavoitteista ja keinoista tavoitteisiin pääsemiseksi. Siksi näen, että meidän pitää antaa suomalaisuudelle, ja laajemmin eurooppalaisuudelle, määritelmä, jonka perusteella me voimme seurata kuinka hyvin olemme tavoitteessamme. Näen, että suomalaisuus, kuten kaikki muutkin kansat, määritellään ennen kaikkea verenperimän kautta. Koska verenperimältään eurooppalaiset kansat ovat jäämässä vähemmistöiksi omissa maissaan, vaikka kaikki maahanmuutto lopettaisiin välittömästi, niin pelkkä maahanmuuton rajoittamisesta tai lopettamisesta puhuminen ei enää korjaa tilannetta. Siksi meidän pitää alkaa puhua laajamittaisista vierasperäisten kansojen palautuksista kotimaihinsa eli Paluumuutosta.
Olet ollut ymmärtääkseni koko aikuisikäsi ajan tavalla tai toisella aktiivinen poliittinen toimija ja vakiintuneiden toimintamallien murtaja, vaikka varsinaisen elantosi olet saanut hyvin tavanomaisesta ja tylsästä toimistotyöstä. Miten luonnehtisit sitä kipinää, joka patistaa kaltaisesi ihmisen liikkeelle, vaikka siitä toimeliaisuudesta ei materialistin silmin seuraisikaan mitään henkilökohtaista hyötyä, paremminkin päinvastoin? Koetko että kyseinen liikuttaja on eräänlainen alitajunnassa muhiva vaisto, jota ei voida kehystää excel-taulukoiden kannattavuuskaavioihin?
Kyllä, poliittisen aktiivisuuteni aloitin Hommaforumilla ja siellä Muutos 2011 -puolueen korttikeräyksellä. Tästä sitten yhä enemmän ja enemmän olen kasvanut kansallismieliseen suuntaan. Kipinä tähän kaikkeen on varmasti monitahoinen asia. Iso kipinä kaikelle on varmasti ollut pohjaton tiedonjanoni, halu tietää miten kaikki toimii ja inho "se nyt vain on niin" -perusteluja ja epärehellisyyttä kohtaan. Luontaisesti sitä jossain kohtaa alkoi kiinnostua yhteiskunnasta ja siitä miten ne toimivat. Tämä kiinnostus on kenties se kaninkolo, jota vieläkin kaivan ja tutkin.
Yhä enemmän myös ihan konkreettinen huoli kansamme selviytymisestä on ottanut isomman roolin siinä, miksi teen sitä mitä teen. Koska oma ja kansani kohtalo ovat sidoksissa toisiinsa, niin en enää vain pysty katsomaan sivusta, kun valkoisten kansojen kohtaloa muovataan.
Se, että onko tämä osa laajempaa länsimaisen ihmisen psyykettä selviää tulemalla Awakeningiin paikan päälle, sillä esittämäni ainakin sivuaa aihetta.
Olet ollut aktiivisesti mukana niin sanotussa nationalismin kolmannessa aallossa, joka näkee perinteisestä porvaristosta poiketen, että henkilökohtainen on vahvasti poliittista, eli jakoa yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen välillä ei todellisuudessa ole. Kuinka vahvasti poliittinen maailmankatsomus vaikuttaa jokapäiväisiin valintoihisi, ja eläisikö täysin epäpoliittinen Tapio hyvin erilaista elämää nykyiseen verrattuna? Kuinka suuri merkitys henkilön luonteella on tämän kaltaisen elämäntavan omaksumisessa?
Maailmankatsomukseni on todella holistinen eli en näe politiikkaa täysin erillisenä osana muuta elämää, jonka voi ottaa esille sunnuntaisin ja laittaa sitten taas pariksi viikoksi komeroon odottamaan seuraavaa kertaa. Olen kieltäytynyt minulle tarjotusta kovapalkkaisesta työstä ulkomailla ja olen menettänyt ystäviä maailmankatsomukseni takia, joten kyllä NPC-Tapsa eläisi varmasti kovin erilaista elämää kuin mitä minä nykyään elän. Näen, että rehellisyys, etenkin itselleen, on todella tärkeä luonteenpiirre tämän elämäntavan omaksumisessa. Kun on tutkinut ja koettanut useaan kertaan omia uskomuksiaan ja maailmankuvaansa ja tämän seurauksena se on jalostunut yhä koherentimmaksi kokonaisuudeksi, niin kaiken sen hylkääminen vaatisi massiivista itselleen valehtelua ja kognitiivista dissonanssia. Oma psyyke ei tällaista kestäisi ilman mittavia seuraamuksia.
Tämän kertaisessa Awakening-konferenssissa puhumme eurooppalaisesta sielusta, jonka me ymmärrämme ainutlaatuisena, muusta ihmiskunnasta erillisenä todellisuutena. Mitkä asiat mielestäsi muodostavat eurooppalaisen rodullisen identiteetin perustan ja kuinka eurooppalaisuus näkyy mielestäsi suomalaisuudessa? Voiko suomalaisuutta edes ymmärtää ilman laajempaa eurooppalaisten kansojen yhteisöä?
Näen suomalaisuuden ja suomensukuiset kansat uniikkina osana Euroopan suurperhettä. Meillä on iso osa samaa perimää muiden Euroopan kansojen kanssa, mutta myös jotain mitä muilla ei ole. Maantieteellinen sijainti, vaativa elinympäristö ja geneettiset ominaispiirteet ovat luoneet meistä kansan, joka on selvinnyt isompien kansojen ja muiden mullistusten puristuksissa vuosituhansia samalla säilyttäen tämän omalaatuisuutensa. Tietenkään ilman peruuttamattomia menetyksiä ei meidän suomensukuisten sukupuumme ole selvinnyt, mutta sitä suuremmalla syyllä näen, että meidän pitää varjella itseämme. Haluan nähdä tämän sukupuun haarat tulevaisuudessa entistä vahvempina ja loistokkaasti kukoistavina osina järkähtämätöntä ja ikivanhaa Euroopan kansojen sukupuuta, jonka juuret ulottuvat syvälle esihistorian hämäriin. Nämä yhteiset juuret ovat se voima, joka meitä eurooppalaisia yhdistää ulkoisia vihollisia vastaan. Yksittäisen oksan tai haaran katkeaminen on valitettava menetys, mutta puu, jonka yhteys juuriinsa katkaistaan, näivettyy ja kuolee. Ja jos Euroopan sukupuu kuolee, niin sitä ei enää herätä mikään henkiin.
Mitä sanoisit niille suomalaisille, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet Awakeningin kaltaiseen rodullisesti tiedostavaan ja kansainväliseen konferenssiin?
Suosittelen kaikkia kansallismielisiä osallistumaan Awakeningin kaltaisiin, ja kaikkiin muihinkin kansallismielisiin, tapahtumiin ihan jo pelkästään solidaarisuuden takia. Fyysiset tapaamiset ovat todellisten ja kestävien yhteisöjen alku ja kasassa pitävä liima. Mitä enemmän näihin osallistuu ihmisiä, sitä enemmän niitä järjestetään ja sitä laajempaa on tarjonta jatkossa.
Tiedän, että rotutietoisuus on todella monelle se pelottava mörkö, jonka takia puhalletaan erilaisiin koirapilleihin ja kierrellään tämän biologisen faktan ympärillä. Mutta jos halutaan ajaa etnisesti homogeenistä Suomea, niin tämä mörkö pitää jossain kohtaa itse kunkin kohdata. Ja kun sen kohtaa, niin huomaakin että se olikin vain harmiton tyhjä riepu, josta oma mielikuvitus olikin luonut jotain pelottavaa ja uhkaavaa. Taivas ei putoakaan niskaan ja elämä jatkuu kuten aikaisemmin, kenties jopa hieman aiempaa henkisesti vapautuneemmin. Mikä sen mukavampaa kuin selättää tämä mörkö samanmielisten keskellä täysin vapautuneesti rodusta, ja monista muista, aiheista keskustellen.
_____
ENGLISH TRANSLATION:
Hello Tapio! How are you doing, and what are your thoughts as you are going to represent Finland at the upcoming Awakening conference?
Hello Tuukka! I’m doing really well. The spring and the light are making my mind feel lighter, and things are going well in my personal life too. I’m heading to the conference proudly alongside white nationalist veterans. I consider it a great honor to be able to share the same stage with gentlemen like Jared Taylor and Tomislav Sunić.
You previously participated in the Remigration conference in Italy and have been actively building similar activity here in Finland. You also organized the first Remigration-themed seminar in Finland in March, which attracted very respectable audience. What things currently disturb you in Western and Finnish immigration discourse and in nationalist politics in general? In which direction should the boundaries of acceptability be pushed right now?
The Italian Remigration seminar was a great experience, and it was precisely the reason that led me to bring the same topic and a similar event to Finland as well. Having learned from the first Remigration seminar, we are already planning the next one for the autumn. What disturbs me the most right now, both in Western and Finnish immigration debate, is that the discussion is still largely conducted within the framework of rules defined by our enemies and those rules are not the same for us and for them. As long as nationalists seek approval for their positions from those who will never give it, the other side will continue to decide what can be discussed and how. We already have full moral justification to defend the existence of our peoples!
The boundaries of acceptability should always be pushed in the direction of our goals. When we say that we want Finland for the Finns and Europe for the Europeans, we must openly talk about these goals and the means to achieve them. That is why I believe we must give Finnishness and more broadly European identity a clear definition so that we can measure how well we are progressing towards our goal. I see that Finnishness, like all other nations, is defined by blood. Because European peoples are becoming minorities in their own countries even if all immigration were stopped immediately, merely talking about restricting or stopping immigration no longer fixes the situation. Therefore, we must start talking about large-scale repatriation of foreign populations back to their home countries — that is, Remigration.
You have been some kind of political actor throughout your entire adult life and a destroyer of established patterns, even though you have earned your living from a very ordinary and boring office job. How would you describe the spark that drives and urges people like you to act, even though from the pure materialist perspective there is no personal benefit from that activity — usually quite the opposite? Do you feel that this driving force is a kind of instinct simmering in our subconscious, part of the Western man’s psyche, that is not meant to be framed within the profitability charts of Excel spreadsheets?
Yes, I started my political activity on Hommaforum with the party registration campaign for the Direct Democracy Muutos 2011 party. From there I have gradually grown more and more toward nationalism. The spark for all this is certainly a multilayered thing. A major spark has surely been my boundless thirst for knowledge, the desire to understand how everything works, and my hatred of “that’s just how it is” explanations and dishonesty. At some point one naturally starts to become interested in society and how it functions. This interest is perhaps the rabbit hole that I am still digging into and exploring. Increasingly, a very concrete concern for the survival of our people has also taken a bigger role in why I do what I do. Because my own fate and that of my people are intertwined, I can no longer just stand by and watch while the fate of white peoples is being decided. Whether this is part of a broader Western man’s psyche will become clear by coming to the Awakening conference in person, because what I present at least touches on the topic.
You have been actively involved in what is called the third wave of nationalism, which unlike conservative bourgeois nationalism sees that the personal life is strongly political, meaning that there is no real division between the societal and the personal. How strongly does your political worldview affect your everyday choices, and would a completely apolitical Tapio live a very different life compared to the one you live right now? How important is a person’s character in adopting this kind of lifestyle?
My worldview is truly holistic — I do not see politics as a completely separate part of life that you can take out on Sundays and then put back in the closet for a couple of weeks until next time. I have turned down well-paid job offers abroad and I have lost friends because of my worldview, so yes, NPC-Tapsa would certainly live a very different life from the one I live today. I believe that honesty, especially toward oneself, is a very important character trait in adopting this lifestyle. When you have examined and tested your own beliefs and worldview multiple times and as a result it has been refined into an increasingly coherent whole, abandoning all of that would require massive self-deception and cognitive dissonance. My own psyche could not handle that without major consequences.
At the upcoming Awakening conference, we are talking about the European soul, which we understand as a unique reality separate from the rest of humanity. In your view, what things form the foundation of European racial identity, and how does European identity manifest itself in Finnishness? Can Finnishness even be understood without the broader community of European peoples?
I see Finnishness and the Finno-Ugric peoples as a unique part of Europe’s greater family. We share a large part of the same heritage with other European nations, but we also have something that others do not. Geographical location, a demanding living environment, and genetic characteristics have shaped us into a people that has survived for millennia in the grip of larger nations and other upheavals while still preserving this distinctiveness. Of course, our Finno-Ugric family tree has not survived without irreversible losses, but that is all the more reason why we must protect ourselves. I want to see the branches of this family tree become even stronger and flourish brightly in the future as steadfast and ancient parts of Europe’s peoples’ family tree, whose roots reach deep into the mists of prehistory. These shared roots are the force that unites us Europeans against external enemies. The breaking of a single branch or twig is a regrettable loss, but a tree whose connection to its roots is severed will wither and die. And if Europe’s family tree dies, nothing will bring it back to life.
What would you say to those Finns who have not previously participated in a racially conscious and international conference like Awakening?
I recommend that all nationalists participate in events like Awakening and all other nationalist events if only for the sake of solidarity. Physical meetings are the beginning of real and lasting communities and the glue that holds them together. The more people participate, the more such events will be organized and the wider the selection will be in the future. I know that race consciousness is for many a frightening bogeyman, which is why people blow on different dog whistles and circle around this biological fact. But if we want to advocate for an ethnically homogeneous Finland, then at some point every individual has to face this bogeyman. And when you do face it, you realize that it was only a harmless empty rag that your own imagination had turned into something scary and threatening. The sky will not fall on your head, and life continues as before — perhaps even a bit more spiritually liberated than before. What could be nicer than defeating this bogeyman in the company of like-minded people, discussing race and many other topics in complete freedom?