Stefan Brakus on serbialainen nationalisti ja paluumuuttaja, joka jätti taaksensa Lontoon monikulttuurisen sykkeen ja palasi asumaan todelliseen kotimaahansa kypsällä aikuisällä. Brakus osallistuu aktiivisesti kansallismielisiin tapahtumiin ympäri Eurooppaa sekä kotimaansa puoluepolitiikkaan ja vierailee nyt toista kertaa Suomessa. Ilmoittaudu 19.4. järjestettävään konferenssiin osoitteessa awakeningfinland@protonmail.com
Tervehdys Stefan! Miten sinulla menee?
Voin todella hyvin, kiitos! On hienoa olla jälleen tekemisissä suomalaisten kansallismielisten, maanne ja kulttuuriinne kanssa, joita olen pitkään pitänyt hyvin korkeassa arvossa.
Sinulla on hyvin mielenkiintoinen tausta serbialaisen diasporaperheen lapsena. Myöhemmällä aikuisiällä jätit Lontoon vilkkaan kaupunkielämän taaksesi ja palasit esi-isiesi maahan elämään pieneen serbialaiseen kylään. Vieraantumisen tunne ja vaistomainen koti-ikävä tuhansien kilometrien päässä olevaa todellista kotimaata kohtaan ovat sinulle aitoja henkilökohtaisia kokemuksia. Millaiset kokemukset saivat sinut löytämään juuresi uudelleen, ja millä tavoin aiot siirtää serbialaisen identiteetin omille jälkeläisillesi?
Balkanin diaspora lännessä on omituinen ilmiö, sillä vaikka me olemme syntyneet ja kasvaneet suurelta osin vasemmistolaisessa/liberaalissa lännessä, meille opetetaan omissa yhteisöissämme jo lapsuudesta lähtien kotimaastamme ja traditioistamme. Siksi emme koskaan menetä yhteyttä sinne, mistä esi-isämme ovat tulleet ja keitä me todella olemme. En sanoisi, että kyseessä oli niinkään juurteni ”uudelleenlöytäminen”, vaan ennemmin halu asettaa oma etninen identiteettini etusijalle, varsinkin kun otetaan huomioon, kuinka usein etniset vähemmistöt yrittävät väittää kuuluvansa kansakuntaan yhtä paljon kuin alkuperäiset kantaväestöt.
Usein näkee etnisten vähemmistöjen, erityisesti ei-eurooppalaisten, väittävän, että Eurooppa on ”yhtä paljon heidän kotimaansa” kuin se on alkuperäisten eurooppalaisten kansojen kotimaa. Olen aina vastustanut tätä käsitystä. Vaikka olen syntynyt Englannissa, tiesin aina, että Englanti ei ole koskaan ollut minun oikea kotimaani. Tämä ei ole mitenkään kritiikkiä Englantia kohtaan. Kyse on vain objektiivisen todellisuuden tunnustamisesta – en ole kotoisin Englannista enkä Brittein saarilta yleisesti. Etnisesti ja rodullisesti olen serbi ja slaavi. Oikea kotimaani on Balkanilla, mutta tämän itsetuntemuksen kautta ymmärrän täysin, että niin kauan kuin olen läsnä Englannissa tai missä tahansa muualla Euroopassa, minun täytyy aina kunnioittaa ja noudattaa kantaväestön kulttuuria. Tämä mentaliteetti ja arvomaailma on se, jonka haluan siirtää omille lapsilleni, jos he sattuvat syntymään Serbian ulkopuolella: ”Kunnioita tämän maan kulttuuria ja ihmisiä, mutta älä koskaan unohda, kuka olet todella ja mistä olet todella kotoisin.”
Eurooppalaisille rodullinen identiteetti on yleensä toissijainen asia, sillä suurimmat erimielisyydet eurooppalaisten kansojen välillä ovat historiallisesti perustuneet rotuerojen sijasta uskontoon, kieleen, taloudellisiin omistussuhteisiin ja kulttuuriin, Jugoslavian hajoamisen ollessa tästä loistava, mutta samalla myös hyvin traaginen esimerkki. Miltä sinusta tuntuu osallistua Awakening-konferenssiin kroatialaisen puhujan kanssa, ja mitä mieltä olet siitä verenvuodatuksesta, jonka uhriksi niin monet serbit, kroatialaiset ja bosnialaiset joutuivat Jugoslavian hajoamissotien aikana?
Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään ongelmaa puhua samalla lavalla jonkun ”kilpailevan” kansakunnan edustajan kanssa. En ole koskaan henkilökohtaisesti kohdannut ongelmia kroatialaisten kanssa, vaikka isäni perhe on kotoisin nykyisestä Kroatiasta ja vaikka 1990-luvun sodan Kroatiassa sekä toisen maailmansodan aikana tapahtuneet traagiset tapahtumat koskettivat omaa perhettänikin hyvin vahvasti. Tämä on luultavasti yksi yhteinen ”piirre”, jota en jaa monien kotimaani ihmisten kanssa – en usko ”isien synnit” -ajatteluun, eli siihen että minun sukupolveni pitäisi periä ne erimielisyydet ja väkivaltaisuudet, joihin isämme, isoisämme ja isoisoisämme osallistuivat noina historiallisina vuosina.
Olen käynyt Kroatiassa muutaman kerran, minulla on kroatialaisia ystäviä ja olen käynyt kroatialaisomisteisissa yrityksissä, enkä ole kokenut kertaakaan mitään negatiivista. Tietysti olen suuri kannattaja sille, että kansat eivät unohda menneisyyden koettelemuksiaan, mutta ymmärrän myös sen, että historia ja jopa nykyaika ovat täynnä karvaita pillereitä, jotka monien on nieltävä. Oman kansani osalta tämä karvas pilleri Kroatian suhteen on se, että me hävisimme sodan vuonna 1995. Tällä hetkellä paras, mihin voimme etnisenä vähemmistönä toivoa, on nauttia samoista kansalaisoikeuksista kuin muutkin Kroatian kansalaiset ilman vanhaa ”isien synnit” -mentaliteettia.
Britanniassa tutustuit moniin eri kansoihin ja kulttuureihin, joiden muodostama kosmopoliittinen yhteisö ei todellisuudessa kuulunut yhdellekään yksittäiselle väestöryhmälle. Tämä todellisuus aiheutti sinussa suurta ahdistusta, mutta kyseiselle etniselle kaaokselle löytyy myös intohimoisia puolustajia. Millaisia ihmisiä nämä puolustajat ovat, ja olivatko he yleensä valkoisia liberaaleja vai esimerkiksi jonkun näkyvän vähemmistön edustajia? Kuinka moni heistä oli juutalaisia?
Rehellisesti sanottuna se on sekoitus kaikkia kolmea. Monet vasemmistolaiset ja liberaalit puolueet sekä aktivistiryhmät, mukaan lukien Antifa, ovat täynnä itseään vihaavia valkoisia, jotka uskovat täyttävänsä jonkin moraalisen velvollisuuden parantaessaan etnisten vähemmistöjen asemaa samalla demonisoiden valkoisia ja aivan erityisesti alkuperäisiä valkoisia brittejä, jonkin syvälle juurtuneen ”historiallisten syntien sovittamisen” perusteella. Britanniassa orjuus on usein ykkössynti, vaikka Britannia lakkautti orjuuden jo 1800-luvun alussa. Värilliset vähemmistöryhmät myös hyödyntävät tehokkaasti valkoisten vasemmisto- ja liberaaliaktivistien itseinhoa, koska he näkevät siinä tavan saada etuoikeuksia ja erityiskohtelua yhteiskunnassa pelkästään oman etnisen ja rodullisen taustansa perusteella. Toisin sanoen niin sanottua ”positiivista syrjintää”.
Musta yhteisö Britanniassa on usein äänekkäin ryhmä tämän asian suhteen ja he vetoavat historialliseen orjuuteen kaikkien nykyisten ”ongelmiensa” juurisyynä. Mitä ne ongelmat tarkalleen ottaen ovat, ei ole vielä täysin ymmärretty – jos niitä ylipäätäänsä edes on. Muita etnisiä vähemmistöryhmiä, jotka jatkuvasti hakevat huomiota ja hyväksyntää brittiyhteiskunnalta, ovat erilaiset islamilaiset yhteisöt sekä juutalaiset. Muslimit vetoavat Britannian valtion harjoittamaan ”syrjintään”, vaikka muslimit ovat jo valmiiksi merkittävästi edustettuina Britannian hallituksessa – ja juutalaiset luonnollisesti siihen, että antisemitismi on ikuinen uhka heidän olemassaolollensa. Sekä muslimit että juutalaiset Britanniassa ovat olleet entistä äänekkäämpiä väitetyistä ”vaikeuksistaan” Lähi-idän meneillään olevan konfliktin takia.
Tämän Awakening-konferenssin teemana on eurooppalainen sielu, jonka ymmärrämme ainutlaatuisena todellisuutena, erillisenä muusta ihmiskunnasta. Mitkä asiat mielestäsi muodostavat eurooppalaisen rodullisen identiteetin perustan, ja miten eurooppalaisuus ilmenee serbialaisissa? Millä tavoin voimme estää tulevat veljessodat, kun rivejämme yhdistävä ulkoinen uhka on kukistettu?
Oho, tämä on syvällinen kysymys, johon on liian monta vastausta yhdelle haastattelulle. Koko akateemisen kirjan voisi kirjoittaa näistä asioista, mutta puhtaasti identiteetin näkökulmasta kannattaa katsoa eurooppalaista identiteettiä alhaalta ylöspäin: sinulla on ensin verisukulaisesi, sitten etnisyytesi, sitten rotusi, sitten alueellinen ryhmäsi (kuten Pohjoismaat, Brittein saaret, Balkan jne.), ja lopulta laajempi kollektiivinen identiteetti eurooppalaisena.
Euroopan unioni haluaa meidän uskovan, että eurooppalaisuus tarkoittaa vain EU:n laillista kansalaisuutta keinotekoisena poliittisena kokonaisuutena, mutta totuus on geneettinen ja biologinen. Se on veressämme. Aivan kuten taivas on sininen, vesi on märkää ja aurinko nousee ja laskee joka päivä, myös etnisyytemme ja rotumme on yhtä todellista. Ei ole rasistista tai vihapuhetta tunnustaa biologinen todellisuus. Se on vain todellisuutta. Se ei tarkoita sitä, että minun pitäisi mennä ulos häiritsemään ei-eurooppalaista. Ei lainkaan. Kyse on siitä, että ymmärrän ihmisten olevan erilaisia ja meidän välillä olevan perustavanlaatuisia eroja, jotka tekevät meistä ainutlaatuisia. Nämä ominaisuudet määräytyvät suurelta osin DNA:stamme ja verestämme, jotka puolestaan ovat muotoutuneet tuhansien vuosien ympäristötekijöiden myötä ihmiskunnan alusta lähtien noin 250 000 vuotta sitten.
Kollektiivisena eurooppalaisena ryhmänä – Portugalista idässä venäläisiin, pohjoisessa suomalaisiin ja etelässä kreikkalaisiin – olemme kaikki hyvin erilaisia kulttuurin, etnisyyden ja rodun osalta, mutta jaamme tämän yhden muinaisen mantereen, jossa suuri osa ihmiskunnan sivilisaatiosta kehittyi sellaiseksi kuin me sen tänä päivänä tunnemme. Kuitenkin kuten kaikissa sivilisaatioissa, myös meidän ulkopuolellamme on aina niitä, jotka haluavat nähdä meidät jaettuna ja valloitettuina omien etujensa ja agendojensa vuoksi, eikä tilanne ole erilainen 2000-luvulla. Jotta voimme tehokkaasti vastustaa näitä ulkoisia uhkia – mukaan lukien keinotekoinen ja anti-eurooppalainen EU – meidän kaikkien on tunnustettava, että tämä maanosa on meidän kotimme. Vain asettamalla historialliset erimielisyytemme syrjään, jotka voimme (toivottavasti) ratkaista sovinnollisesti tulevaisuudessa, voimme yhdistyä ja olla lukumäärältään sekä voimiltamme ylivoimaisia niitä vastaan, jotka haluavat pitää meidät jaettuna ja valloitettuina sekä ideologisesti että demografisesti.
Mitä sanoisit niille suomalaisille, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet Awakeningin kaltaiseen rodullisesti tiedostavaan ja kansainväliseen konferenssiin?
Älkää pelätkö. Koko elämänsä ajan teille on kerrottu vasemmistolaisen ja liberaalin eliitin taholta, että teidän tulisi vihata itseänne, kansaanne ja kulttuurianne kuvitteellisten ”historiallisten syntien” takia, joihin kansallanne ei suurelta osin ollut osuutta – kuten esimerkiksi orjuus – ja että teidän on pakko ottaa rajaton määrä maahanmuuttajia mailleen ”uusina eurooppalaisina” osana tätä ”sovitusprosessia” (jota minä kutsun aivopesuksi). Teitä on opetettu pelkäämään identiteettiänne suomalaisina, kansana joka on ainutlaatuinen jopa Euroopassa. Lopettakaa itsenne vihaaminen. Hylätkää valtion harteillenne asettama ”historiallinen syyllisyys”. Hyväksykää itsenne suomalaisina. Olkaa se sukupolvi, joka vastustaa suomalaisvihamielistä eliittiä ja tekee esivanhempanne ylpeiksi suojelemalla ja säilyttämällä muinaisen kotimaanne. Kansana, jota maailma usein unohtaa ja sivuuttaa, olette selvinneet vuosisatoja kestäneestä miehityksestä ja sodista joitain Euroopan – ja maailman – suurimpia imperiumeja vastaan. Jos esivanhempanne selvisivät kaikesta siitä vuosisatojen ajan, selviätte te varmasti myös tulevista myrskyistä.
Älkää pelätkö.
____
ENGLISH TRANSLATION:
Greetings, Stefan! How are you doing?
I am doing very well, thank you! It is great to once again be in touch with fellow nationalists from Finland, a country and culture that I have long held in such high sentimental regard.
You have a very interesting background as the child of a Serbian diaspora family. Later in adulthood, you left the vibrant city life of London behind and returned to your ancestors’ land to live in a small Serbian village. The feeling of alienation and the instinctual homesickness towards a homeland thousands of kilometers away are true personal experiences to you. What kind of experiences made you rediscover your roots, and in what way do you plan to pass Serbian identity to your own descendants?
It is a curious thing, the Balkan diaspora in the West, because even though people like myself from our homelands were born and raised in the largely left-wing/liberal West, we are almost always, among our respective communities, taught from childhood about our homeland and heritage, so we never lose touch of where our ancestors came from, and who we really are. I would say that it is not so much a case of “rediscovering” my roots as much as it was a case of simply desiring to put my own ethnic identity first and foremost, especially when one considers how often ethnic minority groups try to claim that they “belong to the nation” as much as actual natives are. You often see ethnic minorities – especially non-European ones – claim that Europe is “just as much their own homes” as it is the home of the indigenous European peoples. I have always rejected that concept. Despite being born in England, I always knew that England was never my true homeland. That is not to criticise England in any way, shape or form. It is merely acknowledging objective reality – I am not native to England, nor the British Isles in general. Ethnically and racially, I am Serb and Slavic, respectively. My true homeland is in the Balkans, but through this awareness of myself, I also understand fully that for as long as I am present in England or anywhere else in Europe, I must always respect and adhere to the culture of the indigenous people. This is a mentality and set of values that I would pass onto my own children, if they happen to be born outside of Serbia – “Respect the culture and people of this land, but never forget who you really are and where you are really from.”
For Europeans, racial identity is usually a secondary matter, as the biggest disagreements between European peoples have historically been based not on racial differences but on religion, language, economic ownership relations, and culture — the breakup of Yugoslavia being a brilliant yet tragic example of this. How does it feel for you to participate in Awakening conference together with a Croatian speaker, and what do you think about the bloodshed that so many Serbs, Croats, and Bosnians fell victim to during the wars of Yugoslav dissolution?
Personally, I have absolutely no issue whatsoever speaking on the same platform as somebody who is from a “rival” nation, to put it simply. I have never personally had any issues with the Croat people, even as somebody whose father’s family are from what is now Croatia, and despite the tragic events that took place between our people during the ‘90s war in Croatia and the Second World War, both conflicts which saw my own family go through terrible events and hardships. That is probably one common “trait” that I do not share with much of my own people back home – I do not believe in the whole “sins of the father” mindset, that my generation should inherit the rivalries and violence that our fathers, grandfathers, great-grandfathers, etc. took part in, during those historical conflicts. I have been to Croatia a few times myself, have Croat friends and have been to Croat-owned businesses, and I have never experienced a single negative experience with any of them. Of course, I am a big advocate for nations never forgetting the trials and tribulations of their past, but I also understand that history – and even the modern era – are full of bitter pills that many will have to swallow. In the case of my own people, with regards to Croatia specifically, it is that we lost that war in 1995. Currently, the best that we can hope for, as an ethnic minority group, is to be able to enjoy the same civil rights as any other citizen of Croatia, without falling into the old “sins of the father” mentality.
In Britain, you became familiar with many different peoples and cultures whose cosmopolitan community did not truly belong to any single population group. This reality caused you great anguish, yet there are also fervent defenders of that ethnic chaos. What kind of people are these defenders, and were they usually white liberals or, for example, representatives of some visible minority? How many of them were Jewish?
Honestly, it is a mix of all three. So many left-wing and liberal political parties and activist groups – including Antifa – are full of self-hating white people who believe that they are undertaking some moral duty to make life better for ethnic minorities, while slowly demonising white people – especially native white British people – due to some deep-rooted sense of “atonement for historical sins”. In Britain, slavery is often the no. 1 “historical sin” – even though Britain abolished slavery in the early 1800s. Non-white ethnic minority advocacy groups are also quick to exploit the self-loathing of white left-wing and liberal activists, largely because they see a way to gain preferential treatment and special privileges in society, purely on the basis of their ethnic and racial background. In other words, so-called “positive discrimination”. Again, the black community in the UK is often the most vocal about this, citing historical slavery as being the “root” of all of their own ongoing “problems” today. Exactly what those problems are have yet to be fully understood, if there are such problems to begin with. Other ethnic minority groups who do constantly seek attention and validation from British society include those of various Islamic backgrounds and Jewish people. Muslims for what they perceive to be “discrimination” by the British state – even though Muslims are represented at significant levels across the British Government – and Jews for, naturally, feeling as if anti-Semitism is a constant threat to their very existence. Both Muslims and Jews in Britain have been even more vocal about their alleged “plights” due to the ongoing conflict in the Middle-East, between Israel, Palestine, Lebanon, Iran, etc.
At this Awakening conference, we are talking about the European soul, which we understand as a unique reality separate from the rest of humanity. In your view, what forms the foundation of European racial identity, and how does European identity manifest itself among Serbs? In what way can we prevent future brother wars once the common external threat has been defeated?
Ooh, this is a deep question, and one which has far too many answers for a single interview. An entire academic book could be written about such things, but from a purely identity-related perspective, it is worth looking at the concept of European identity from the ground up – you have your blood family, and from there, you have your ethnic group, and from there, your racial group, and from there, your regional group (in terms of geographical region, such as the Nordic lands, the British Isles, the Balkans, etc.), then the larger collective identity of being European. The European Union would like us to think that the concept of being European simply means to be a legal citizen of the EU itself, as an artificial political entity, but the truth is objectively genetic and biological. It is in the blood. Just as the sky is blue, the water is wet and the sun rises and sets each day, our ethnicity and our race is something that is as real as all of the above. It is not racist or “hate speech” to acknowledge biological reality. It is just that – reality. It does not mean that I suddenly feel compelled to go outside and harass somebody who is not European. Not at all. Rather it is a case of me understanding that humans are different, and there are fundamental characteristic between us that make us all unique, and these characteristics are determined largely through our own DNA and blood, which, in turn, have often been determined by environment factors across the millennia, since the dawn of humanity, 250,000 years ago. As a collective group of Europeans – from the Portuguese in the west to the Russians in the east, from the Finns in the north to the Greeks in the south, while we are all vastly different in terms of culture, ethnicity and race, we all share this one, ancient continent, where so much of human civilisation itself evolved into everything that we have today. However, as with all civilisations, there will always be those outside of our own who wish to see us divided and conquered for their own interests and agendas, and it is no different in the 21st century. In order to effectively counter these external threats – the artificial and anti-European EU included – we must all recognise that this continent is our home, and only by putting aside our historical differences – which we can (hopefully) amicably resolve in the future – can we unite symbolically to outnumber and outmatch those who seek to leave us divided and conquered, both ideologically and demographically.
What would you say to those Finns who have not previously participated in a racially conscious and international conference like Awakening?
Don’t be afraid. For your entire lives, you have been told by the left-wing and liberal establishment to hate yourselves, your people and your culture for fabricated “historical sins” that your people largely had no part in – such as slavery, for example – and that you are forced to accept unlimited numbers of migrants into your lands as “the New Europeans”, as part of this “atonement” process (which I simply call brainwashing). You have been taught to be afraid of your identity as Finns, a nation of people who are unique even to Europe. Reject self-hatred. Reject state-imposed “historical guilt”. Accept yourselves as Finns. Accept yourselves as the living generation who will, hopefully, be the ones to counter the anti-Finnish establishment and make your ancestors proud by protecting and preserving your ancient homeland. A nation that is often forgotten and overlooked by the wider world, you have survived centuries of occupation and war by some of the largest empires that Europe – and the world – has ever seen. If your ancestors can survive all of that for centuries, then you most certainly can survive the coming storms ahead. Do not be afraid.