Kaarna, tuttavallisemmin Juha Kettunen, on Savossa asuva kansallismielinen kulttuurivaikuttaja ja kirjailija, jonka sydäntä lähellä ovat kansamme ikiaikaiset myytit, symbolit ja rituaalit. Kaarna on tehnyt vuosien ajan tiivistä yhteistyötä Pyhän Kuoleman kanssa, joka esiintyi toisessa Awakening-konferenssissa vuonna 2019. Ilmoittaudu 19.4. järjestettävään konferenssiin osoitteessa awakeningfinland@protonmail.com
Tervehdys Kaarna! Mitä Savoon kuuluu ja minkälaisia projekteja sinulla on tällä hetkellä työn alla?
Terve terve! Kiitos kysymästä, taiteellisesti erittäin aktiivinen vaihe on ollut menossa noin puoli vuotta ja juuri julkaistiin uusi Nostoväki ”Aamunkoitto” EP, Circle of Dawn ”Reclaim the Throne of Savonia” EP ja viides täyspitkä soololevy ”Vääräpää” nimellä Kaarna. Muutama muu musiikkiprojekti ja kulttuurihankekin parhaillaan työn alla. Piakkoin ilmestyy Keratiini-lehdessä eräs pari vuotta vanha novelli, mutta muuten kirjoittaminen on toistaiseksi jäänyt taka-alalle, poislukien lyriikka.
Olet kansallismielisen musiikin ja kulttuurin monitoimimies, jonka yhdistelee tuotannossaan lukuisia eri tyylejä aina rauhallisesta neofolkista mustaan metalliin. Jos ulkopuoliselle ihmiselle pitäisi kertoa, että kuka on Kaarna, ja mikä tavoite hänen musiikillaan on, mitä sanoisit hänelle?
Itsetutkiskeluahan tämä taiteen teko lähinnä on, esiin nousevien teemojen käsittelyä taiteen keinoin. Tavoite on yksinkertaisesti tehdä mahdollisimman siihen esiin nousevaan mielikuvaan sopivaa taidetta, yleensä musiikkia. Mielenkiinnon kohteeni niin teemojen kuin ulosanninkin osalta ovat sen verran vaihtelevia, etteivät ne mahdu saman musiikkiprojektin alle. Ja tämä silti, vaikka teen soolona omalla nimelläkin oman kuuloista tavaraa. Tarvitsen siis myös apukäsiä nostamaan esille asioita sellaisilla keinoilla, joihin ei pelkästään omat kyvyt riitä. Erilaiset ihmiset kiinnostuvat eri asioista mitä teen, en taida tietää ketään joka olisi kaiken tekemäni ystävä. ”Kuka olen?” on varmaankin juuri sen kaltainen kysymys johon taiteellani yritän vastata. Vastaus kuitenkin muuttuu koko ajan.
Innostuit välittömästi konferenssin teemasta, joka käsittelee universaaleja uskontoja ja ideologioita edeltänyttä, myyttistä ja kesyttämätöntä Eurooppaa. Hieman samanlaista teemaa suomalaisten osalta käsiteltiin tammikuussa järjestämässäni Suomenusko-tapahtumassa, jossa esiinnyit niin muusikon kuin panelistinkin roolissa. Kuinka tarkasti toimintaasi kuvaa usein näissä piireissä esitetty ilmaus ”modernia aikaa vastaan”, ja miten se vastaisuus näkyy omassa jokapäiväisessä elämässäsi?
Sanavalintasi ”kesyttämätön” on niin hyvin tuossa nyt hollilla, että tartunpas. Nimenomainen aika ennen kesyttämistä oli voimallinen ja juureva. Nykyaika vaikuttaisi olevan kesyttäjien meille järjestämä laimea vastine kaikelle sille rikkaalle elämälle kokemuksineen, mitä entisajat toivat muassaan. Tämä entisaika – nykyaika synteesi on järjestetty Eurooppalaiselle ihmiselle erittäin epäedullisin tavoin, siksi kuihdumme, kärsimme ja olemme ihmisryhmänä, kansana, kulttuurina ja heimona vaipumassa kuoppaan kuolemaan. Kyse ei siis ole päreiden valossa kapakalan syönnistä ja kivikauden larppaamisesta, vaan siitä, että tämä entisajoista näihin päiviin juontuva jatkumo saataisiin tervehdytettyä niin, että nykyajassa yhdistyisi aikakausien hyvät puolet tämän harmaassa marenkibetonissa ja turruttavassa digisohjossa kahlaamisen sijaan.
Tuotannossasi kuvaat kansallismielisyyttä ja suomalaisuutta ensisijaisesti tunteiden, vaistojen ja rationaalisen maailman ulkopuolella esiintyvien myyttien kautta, siinä missä modernit kansallismieliset tuntuvat rakastavan lukuja, kaavioita, geenejä tai muita tarkasti mitattavissa olevia yksiköitä. Kuvaavatko henki ja materia väistämättä kahta eri todellisuutta, vai muodostavatko ne maailmankatsomuksessasi harmonisen yhteyden?
Hengen ja materian ero on nykyaikaisen järki-ihmisen luoma keinotekoinen raja. Muinaiset sivilisaatiot ennen materialistista ja ateistista hapatusta tiesivät, että tämä raja on kuin ohut silkkiverho, jonka läpi voi nähdä kun vain osaa katsoa oikeasta kulmasta ja oikeassa valaistuksessa, niin sanotusti.
Tämän kertaisessa Awakening-konferenssissa puhumme eurooppalaisesta sielusta, jonka me ymmärrämme ainutlaatuisena, muusta ihmiskunnasta erillisenä todellisuutena. Mitkä asiat mielestäsi muodostavat eurooppalaisen rodullisen identiteetin perustan ja kuinka eurooppalaisuus näkyy mielestäsi suomalaisuudessa? Voiko suomalaisuutta edes ymmärtää ilman laajempaa eurooppalaisten kansojen yhteisöä?
Ymmärrys samasta arjalaisesta alkuperästä on avain eurooppalaisen sielun ymmärtämiseen. Henkilön tasolla se näyttäytyy vaalean ihon, silmien ja mahdollisesti myös hiusten lisäksi planeetan muuta väestöä keskimääräisesti korkeammalla älykkyydellä, kyvyllä ymmärtää asioiden toiminta ja suhteet hyvinkin monimutkaisella ja abstraktilla tasolla. Yhteiskunnallisella tasolla tämä näyttäytyy syvän ja kiinnostavan taiteen, seikkailunhalun, uteliaisuuden, arkkitehtuurin ja kekseliäiden mekaanisten ratkaisujen lisäksi myös muihin yhteiskuntiin verrattuna jalommalla moraalilla ja paremmin ja reilummin toimivina yhteisökokonaisuuksina. Parannettavaa on paljonkin, varsinkin nykyisissä huonompaan suuntaan menevissä yhteiskunnissa, mutta Eurooppalaisten juurten yhteiskunnat ovat koko planeetan suosikkipaikkoja olla ja elää. Kai siihen joku syykin on?
____
English translation:
Greetings, Kaarna! How are things in Savo, and what kind of projects do you currently have under way?
Hey there! Thanks for asking. I've been in a very artistically active phase for about half a year now. Just released the new Nostoväki EP named Aamunkoitto, the Circle of Dawn EP named Reclaim the Throne of Savonia, and my fifth full-length solo album Vääräpää under the Kaarna label. A few other music projects and cultural initiatives are also underway. Soon, an old short story of mine from a couple of years ago will be published in Keratiini magazine, but otherwise writing has taken a back seat for now — except for lyrics, of course.
You are a multi-talented figure in nationalist culture scene, whose work combines numerous different styles ranging from calm neofolk to black metal. If you had to explain to an outsider who Kaarna is and what the goal of his music is, what would you say?
Making art is mostly self-exploration for me — processing the themes that arise through artistic means. The goal is simply to create art (usually music) that best fits the imagery and ideas that emerge. My interests, both thematically and stylistically, are so varied that they don’t fit under a single music project. And this is true even though I also make my own distinctive material under my solo name. I therefore need helping hands to bring out things that my own skills alone aren’t enough for. Different people get interested in different things I do; I don’t think I know anyone who likes everything I’ve made. The question “Who am I?” is probably exactly the kind of question I’m trying to answer with my art. The answer, however, keeps changing all the time.
You immediately got excited about the theme of the conference, which deals with the mythical and untamed Europe that existed before universal religions and ideologies. A somewhat similar theme on the Finnish side was discussed at the Suomenusko event I organized in January, where you performed both as a musician and as a panelist. How accurately does the expression often used in these circles — “against modern times” — describe your activities, and how does this opposition manifest in your everyday life?
Your choice of the word “untamed” fits so well here that I’ll grab onto it. Time before that taming was powerful and deeply rooted. Modern times seem to be a pale substitute arranged by the tamers for all that rich life and experience that the old days carried with them. This synthesis of ancient times and the present has been arranged for the European person in an extremely unfavorable way. That’s why we are withering, suffering, and as a human group, a people, a culture, and a tribe, sinking into a pit of death. So this isn’t about eating dried fish under the candle light or LARPing the Stone Age, but about greeting the continuum that runs from those ancient times to the present day in such a way that the best aspects of different eras would be combined in the present — instead of wading through this gray concrete and numbing digital sludge.
In your work, you describe nationalism and Finnishness primarily through emotions, instincts, and myths that exist outside the rational world, whereas modern nationalists seem to love numbers, charts, genes, or other precisely measurable units. Do spirit and matter necessarily represent two different realities, or do they form a harmonious connection in your worldview?
The distinction between spirit and matter is an artificial boundary created by the modern rational person. Ancient civilizations before the materialist and atheist frenzy knew that this boundary is like a thin silk curtain — one you can see through if you only know how to look from the right angle and in the right light, so to speak.
In the upcoming Awakening conference, we are talking about the European soul, which we understand as a unique reality separate from the rest of humanity. In your opinion, what things form the foundation of European racial identity, and how does Europeanness manifest in Finnishness? Can Finnishness even be understood without the broader community of European peoples?
Understanding our shared Aryan origin is the key to understanding the European soul. On the individual level, it manifests as light skin, eyes, and possibly also hair, in addition to on average higher intelligence than the rest of the planet’s population, and the ability to understand the functioning and relationships of things on a very complex and abstract level. On the societal level, it appears as deep and interesting art, a spirit of adventure, curiosity, architecture, and ingenious mechanical solutions, as well as a nobler morality and better- and more fairly functioning social structures compared to other societies. There is still much to improve, especially in today’s societies that are heading in a worse direction, but societies with European roots are the favorite places on the entire planet to be and to live in. There must be some reason for that, right?