Täysimittainen maa- tai ydinsota Naton ja Venäjän välillä ei ole tällä hetkellä akuutti uhka. Lievempimuotoinen eskalaatio on kuitenkin mahdollinen. Jos Venäjä tulkitsee Naton ja EU:n hyökänneen sen rajojen sisäpuolelle näiden toimittaessa tehokkaita aseita spesifisti Venäjälle iskemiseksi, se saattaa tehdä yksittäisiä ohjusiskuja tai suuren mittaluokan sabotaaseja esimerkiksi Nato-maiden varuskuntiin.
Diktaattorin käsikirja, luku 1: Älä hyökkää Venäjälle.
Tarkoitan siis tällaista tilannetta: USA vie Ukrainaan superpommin ja kouluttaa kädestä pitäen miten se laukaistaan. Ukraina räjäyttää superpommilla Venäjän laivastotukikohdan. Jossakin vaiheessa voi tulla raja vastaan, ettei eskalaatiopuhe olekaan bluffia, vaan Venäjä tekee Nato-maiden maaperällä jotakin, mikä vaarantaa tavallisen kansalaisen fyysisen turvallisuuden.
Republikaanit ovat väläytelleet alueluovutuksia Venäjälle sodan lopettamiseksi. Olen samaa mieltä.
Krimille ei kannata mennä monestakaan syystä. Ensiksikin, sen asukkaista ainakin puolet on Venäjä-mielisiä venäläisiä. Toiseksikin, jos Krimillä soditaan ja kodit pommitetaan maan tasalle, varmasti on Ukrainaa vihaava kansa sen jälkeen.
Samaa logiikkaa voi tapauskohtaisesti soveltaa aivan itäisimmän Donbasin kaupunkeihin, joissa kodit ovat pystyssä ja ihmiset yrittävät elää normiarkea.
Sodan jatkaminen tavoitteena kaikkien miehitettyjen alueiden takaisinvaltaus on ylivoimainen taloudellinen rasite. Kyse ei ole pelkästään Ukrainan kunniasta vaan koko Euroopan rauhasta. Ukraina säilyttää itsenäisyytensä, vaikka se tulee menettämään alueita.
Länsimaat tulevat jatkamaan Ukrainan puolustuksen avustamista myös rauhan solmimisen jälkeen Venäjän tulevan uuden suurhyökkäyksen varalta. Ukrainaa ei jätetä yksin.
Olisiko kuitenkin aika myöntää, ettei Venäjän pakottaminen täyteen vetäytymiseen onnistu perinteisen sodankäynnin keinoin? Meillä ei ole vastassamme alueellinen suurvalta, vaan suurvalta. Neuvostoliitto tuli takaisin, ja se on keskittänyt intressinsä ja voimansa sinne minne mekin. Itä-Ukraina on linnoitettu.
Realismia olisi lähinnä pyrkimys manipuloida Venäjää sisältäpäin tekemään itse päätös vetäytymisestä nykyhallinnon lopulta kaatuessa. Heikko Venäjä on hyvä Venäjä. Kysyttäväksi jää, olemmeko valmiita pitkittämään jäätynyttä konfliktia niin kauan, että tällaiseen tulee tilaisuus. Venäjän talous ei ole romahtanut, eikä romahda. Ainakaan lähipäivinä.
Vai olisiko ensiarvoisen tärkeää padota Venäjän eteminen enää yhtään pidemmälle?
Aseavun antajalla on oikeus ilmaista näkemyksensä sodan päämäärästä. Länsimaiden ei tarvitse eikä pidä toimia Ukrainan sanelemilla ehdoilla. Totta kai he ovat iloisia, jos annamme kaikki aseemme ja rahamme heille. Annamme niitä kuitenkin kohtuudella sen mukaan, mitä haluamme ja pystymme saavuttamaan.
Ymmärrän tietysti, että jotkut uskovat Venäjän kyvyn käydä sotaa loppuvan ennen pitkää koska se joutuu ostamaan yhtään mitään Pohjois-Koreasta. Ukraina ei kuitenkaan ole pystynyt aikoihin etenemään pitkiä matkoja millään suunnalla, eivätkä Kurskissa saavutetut voitot olleet strategisesti merkittäviä vaan ainoastaan symbolisia. Suurhyökkäykseen Venäjän maaperälle länsi ei voi osallistua. Jos Ukrainan sallitaan iskeä Venäjälle läntisillä aseilla, kohteena tulee olla spesifisti vain sotilaalliset kohteet. Olen ylipäänsä skeptinen tällaisen strategian kannattavuudesta.
Liputan Ukrainan puolesta ja olen jatkossakin liputtava. Se ei kuitenkaan tarkoita varauksetonta tukea. Kaikkia aseitamme ei tule luovuttaa Ukrainaan vain, koska ukrainalaiset pahoittavat muuten mielensä. Ukraina-avun on oltava yhdenmukaista lännen intressien kanssa.