Kansanedustaja Eva Biaudet (RKP), THL:n tutkija Mercedesz Czimbalmos, Setlementtiliiton projektityöntekijä Hassen Hnini, sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Aleksi Jalava, MIELI ry:n toiminnankehittäjä Kristian Wahlbeck sekä Juho Aalto ja Pauliina Lukinmaa Setan kansainvälisten asioiden toimikunnan puolesta vaativat yhteislausunnossaan parantamaan mielenterveyspalveluiden saatavuutta Suomessa oleilevien ulkomaalaisten sateenkaari-ihmisten kohdalla ja takaamaan sukupuolen korjaushoidot Suomeen maahanmuuttaneille transihmiselle.
Mielenterveyspalvelujen saavutettavuuden vaikeus on tunnistettu ja siitä keskustellaan laajalti Suomessa. Edellä mainitut tiedotteessa itseään ”asiantuntijoiksi” kutsuvat henkilöt toteavat, että ”vähemmistöjen kohtaamia moninaisia esteitä psykososiaalisen hoidon piiriin pääsyssä ei kuitenkaan ole otettu esille julkisessa keskustelussa.”
Erityisesti muut kuin suomalaiset LHBTIQA+ (lesbot, homot, biseksuaalit/panseksuaalit, transihmiset, intersukupuoliset, queerit ja aseksuaalit) -ihmiset ovat ”haavoittuvassa asemassa”.
– He kohtaavat monia ongelmia niin mielenterveyspalveluiden saatavuudessa kuin itse palvelujen piirissä. Nämä ongelmat kertovat kiireellistä tarpeesta intersektionaaliselle lähestymistavalle terveydenhuollossa ja niiden tuotannon suunnittelussa. Intersektionaalisuudella tarkoitetaan tietoisuutta risteävien sosiaalisten luokkien, kuten etnisen taustan, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen ja varallisuuden vaikutuksesta syrjinnän kokemisessa.
”Asiantuntijat” vaativat, että ”vähemmistöjen erityiset mielenterveyspalveluiden tarpeet otetaan vakavasti.”
– Tarvitsemme kansallisen toimintasuunnitelman, jossa nimetään konkreettiset tavoitteet tilanteen parantamiseksi. Toimintasuunnitelma on sisällytettävä mielenterveyspalvelujen suunnitteluun ja tarjoamiseen osana kansallista Sote-uudistusta.
Ensinnäkin pääsy mielenterveyspalveluihin on taattava kaikkein haavoittuvimmille LHBTIQA+ -ihmisille. Terveydenhoitohenkilökunnan osaamisen puute kieli- ja kulttuurierojen ymmärtämisessä ja kohtaamisessa pahentaa ulkomaisten LHBTIQA+ -ryhmien tilannetta Suomessa.
Toiseksi hoidon jatkuvuus on taattava maahanmuuttaneille transihmisille. Maahanmuuttaneiden transsukupuolisten on usein aloitettava sukupuolenkorjaushoitonsa alusta Suomeen saavuttuaan, mutta ongelmaksi muodostu transpoliklinikan pitkittynyt odotusaika Suomessa. Tästä aiheutuu ulkomaisille transihmisille valtavia psykologisia ongelmia.
Kolmanneksi terapeuttikoulutukseen on sisällytettävä pakollinen opintojakso moninaisuudesta ja sensitiivisestä kohtaamisesta. Tällä hetkellä psykoterapiakoulutuksessa heteroseksuaaliset suhteet ja asiakkaat ovat lähtökohtana. Koulutusta seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta, kielellisistä ja kulttuurisista eroista on sisällytettävä tuleviin koulutusohjelmiin. Yksilöitä, joilla on monipuolinen kielitaito ja valtaväestöstä eroava kulttuuritausta, on kannustettava hakeutumaan terapeutin ammattiin. Psykoterapeuttikoulutuksen on oltava mielellään osana yliopistojen järjestämää maksutonta koulutusta.
Neljänneksi intersektionaalinen lähestymistapa otettava mielenterveyspalvelujen lähtökohdaksi. Vuoropuhelua terveydenhuollon asiantuntijoiden, päättäjien ja kansalaisjärjestöjen välillä on ylläpidettävä, vahvistettava ja kannustettava kaikilla hallinnon tasoilla.
”Asiantuntijoiden” mukaan politiikan on varmistettava intersektionaalinen lähestymistapa mielenterveyspalveluihin käytännön tasolla ja siihen on annettava riittävä rahoitus. Tämän toteutumisen varmistaa konkreettisten tavoitteiden ja toimenpideohjelmien asettaminen kansallisen sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen (Sote) valmisteluun.