Maahanmuuttajiin liittyvän jengiväkivallan kuolemantapausten ennätysvuodet ovat olleet jo jonkin aikaa. Kahtena viime vuonna kuolemaan johtaneiden ampumisten ja pommi-iskujen määrä on ollut hieman alhaisempi. Asiantuntijat toivovat, että tämä on tauko trendissä, ja arvelevat, että jengirikolliset kärsivät väsymyksestä, mikä tarkoittaa, että he ampuvat toisiaan harvemmin.
Vuonna 2022 maahanmuuttajajengien ampumisissa murhattiin 62 ihmistä, mikä tarkoittaa keskimäärin reilusti yli yhtä murhaa viikossa. Lisäksi 107 ihmistä sai jengiammuskeluissa luodin osuman, mutta selvisi hengissä, ja poliisi kirjasi myös 391 jengiammuskelua ilman loukkaantumisia.
Kuolonuhrien määrä oli tuona vuonna kaikkien aikojen korkein, mutta sitä oli edeltänyt pitkä sarja vuosia, jolloin jengiväkivalta oli lisääntynyt. Vuonna 2023 kuolemaan johtaneiden ampumisten määrä väheni hieman, ja vuoden 2024 luku on vieläkin alhaisempi. Asiantuntijat toivovat nyt, että noususuuntauksen huippu on ohitettu ja kääntynyt laskuun.
Kriminologi kehuu Ruotsin viranomaisia
Yksi toiveikkaista on Ruotsin Poliisihallituksen kriminologi Sven Granath. Silläkin uhalla, että hän vaikuttaa puolueelliselta, hän kehuu omia poliisiviranomaisiaan pääsyyksi oletettuun trendin kääntymiseen. Hänen mukaansa ”perinteisiä poliisimenetelmiä on terävöitetty”.
Hän uskoo, että poliittisten puolueiden kilpajuoksu kovemmista laeista ja ankarammista rangaistuksista ei ole vaikuttanut ainakaan vielä. Poikkeuksena ovat uudet työkalut, joita hänen kollegansa Ruotsin poliisiviranomaisessa ovat saaneet muun muassa vapaampien salakuuntelusääntöjen muodossa.
Liian väsyneitä tappamaan toisiaan
Granath kuitenkin uskoo, että monet jengirikolliset ovat saattaneet kärsiä uupumussyndroomasta – he ovat yksinkertaisesti ”liian väsyneitä” – henkisesti tai liipaisinsormeltaan – pystyäkseen tappamaan toisiaan samassa määrin kuin muutama vuosi sitten.
”Ympäristössä on luultavasti väsymystä”, hän arvelee Dagens Nyheterin haastattelussa.
Jopa yksi jengimurha viikossa, yhteensä lähes 300 jengiampumista ja reilusti yli 100 räjähdystä, kuten vuodelle 2024 on todettu, ovat edelleen korkeita lukuja. Ei ole juurikaan näyttöä siitä, että oltaisiin ”jengien tukahduttamisen” kynnyksellä tai että oltaisiin keskellä kriminaalipoliittista ”paradigman muutosta”, kuten edelliset ja nykyiset hallitukset ovat ilmoittaneet.
Toinen tekijä, joka Granathin mielestä on vaikuttanut kuolemantapausten ja loukkaantumisten määrään jengiympäristössä, on se, että sopimuksia tehdään nykyään alaikäisille, joilla on vähemmän väkivaltaisia taitoja, joten laatu on laskenut. He yksinkertaisesti epäonnistuvat useammin.
”Tämä johtuu luultavasti siitä, että niitä suorittavat nuoremmat, vähemmän pätevät ihmiset”, hän sanoo.
Tämä taas johtuu siitä, että jengit ovat alkaneet yhä useammin hyödyntää lainsäädäntöä, jonka mukaan nuoret murhaajat ja väkivaltarikolliset saavat erittäin lieviä tuomioita tai eivät saa lainkaan rangaistusta, jos he jäävät kiinni. Alaikäisiin kohdistuva paine murhan tekemiseen siirtymäriittinä jengiympäristöön on kasvanut.
”Yhden murhan estäminen tarkoittaa usein useiden murhien estämistä”
Granathia tukee arveluissaan Malmön yliopiston kriminologian apulaisprofessori Manne Gerell, joka pitää itseään maahanmuuttajayhteisöjen jengirikollisuuden asiantuntijana – poliisin ansioksi on luettava tappavan väkivallan vähäinen väheneminen.
Hän huomauttaa myös, että murha johtaa usein toiseen kostomurhaan, joka taas johtaa kostomurhaan kostomurhan vuoksi ja niin edelleen kiihtyvässä kostonkierrossa. Jos poliisi estää yhden murhan, se on usein epäsuorasti estänyt useita murhia.
”Tiedämme, että uuden väkivallan riski kasvaa noin nelinkertaiseksi ampumisen jälkeen”, hän sanoi DN:lle.
Voi olla tyytyväinen, jos tapot pysyvät nykyisellä tasolla
Gerell ei kuitenkaan ole yhtä toiveikas sen suhteen, että kahden viime vuoden laskusuuntausta olisi pidettävä trendin katkeamisena siinä mielessä, että kuolemaan johtaneet ampumavälikohtaukset jatkavat nyt laskuaan kohti nollaa. ”Täytyy olla tyytyväinen, jos tapot saadaan pidettyä vuoden 2024 tasolla”, hän sanoo.
”Toivottavasti pysymme tällä tasolla, mutta se voi laskea tai nousta hieman.”
Voi olla merkki siitä, että jengeillä menee hyvin
Jotain, mitä kumpikaan näistä kahdesta kriminologista ei mainitse, on se, että ampumisten ja räjähdysten puuttuminen voi olla merkki siitä, että jengirikollisilla menee hyvin. Se, että jengit käyvät sotaa keskenään ja että niiden johtajat murhataan tai vangitaan, häiritsee huume- ja petosoperaatioita.
Se vie sekä aikaa että resursseja rikolliselta toiminnalta. Päällisin puolin saattaa vaikuttaa siltä, että yhteiskunta on alkanut vastustaa rikollisia siirtolaisjengejä, kun kuolemantapausten määrä vähenee. Tosiasiassa asia voi olla päinvastoin: rikolliset yritykset kukoistavat paremmin kuin koskaan ennen.
Lähde: Samnytt
Ei johdu mistään muusta kun siitä, että iso osa johtajista ja pienempi arvoisista istuu pitkiä linnatuomioita, mutta kun se uusipolvi taas tulee siihen ikään, alkaa taas yleistymään ampumiset ja pommitukset, ehkä kovempana kun koskaan, joten en paljoa unelmoimaan alkaisi.