Ammatillisen koulutuksen uudistus on lyhentänyt valmistumisaikoja. Yritysten ja koulujen välinen yhteistyö vaatii edelleen kehittämistä.
Ammatillista koulutusta uudistettiin perusteellisesti neljä vuotta sitten.
Opetuksen ja tutkintojen rakenne suunniteltiin uudelleen. Tuntiopetusta karsittiin ja työelämä nostettiin entistä tärkeämpään rooliin. Myös opinnoista tehtiin aiempaa yksilöllisempiä.
Amisreformi, joka oli yksi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kärkihankkeista, oli suurin ammatillisen koulutuksen uudistus kahteen vuosikymmeneen. Sen tavoitteena oli kouluttaa työelämän tarpeisiin ammattiosaajia aiempaa nopeammin ja joustavammin.
Nyt uudistuksen nostattama pöly on laskeutunut ja koulutusrutiinit alkavat selkiytyä. Uudistus on saavuttanut tavoitteensa, mutta tekemistä on vielä runsaasti.
Suurimmat muutokset olivat opintojen yksilöllistäminen ja tutkintojen osaamisperusteisuuden vahvistaminen.
Käytännössä opiskelija tekee itselleen opintosuunnitelman ja opintojen edetessä hän antaa näyttöä osaamisestaan. Näyttöjä arvioivat sekä opettajat että työelämän edustajat. Opintosuorituksiin vaaditaan myös työelämän edustajan hyväksyntä. Kun tutkintoon vaadittavat näytöt ovat kasassa, opiskelijalle myönnetään tutkintotodistus.
Uudessa mallissa näytöt annetaan työelämässä työtehtävissä ja oppilaitoksessa vain erityisestä syystä. Työharjoitteluun siirrytään heti opintojen alussa ja lisää opintoja suoritetaan työpaikalla.
Jos opiskelija saa esimerkiksi kesätyöpaikan alaltaan, hän voi tehdä oppisopimuksen työnantajansa kanssa.
Kesätöissä opiskelija osoittaa tutkintoon vaadittavan taidon, kuten esimerkiksi Mig-hitsauksen hallinnan. Syksyllä hän palaa kouluun ja tutkinto on edennyt hitsaustyönäytöllä.
Muutoksilla nopeutetaan ammattiin valmistumista
Muutoksilla pyrittiin nopeuttamaan valmistumista. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tilastojen perusteella tavoite näyttää toteutuneen.
Näin toteaa myös Anna-Leena Kivipuro, Saskyn ammatillisen koulutuksen johtaja. Pirkanmaalla toimivassa Saskyssä on 14 oppilaitosta, joissa on yhteensä noin 7 400 opiskelijaa.
”Uudistuksen jälkeen meiltä valmistutaan aiempaa nopeammin tutkintoon tai sen osaan”, Kivipuro vahvistaa.
Entä jäävätkö esimerkiksi oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat opiskelijat uuden mallin ulkopuolelle? Kivipuron mukaan eivät, sillä opinnot etenevät omaan tahtiin ja tutkintoon voi sisällyttää oppimisvalmiuksia lisääviä opintoja.
”Suunnitelma opintojen suorittamiseen tehdään vastuuopettajan kanssa. Tukea tarvitsevat saavat sitä”, hän painottaa.
Uudistuksen jälkeen tutkinnon suorittaneiden osaamista on seurattu vuosittain kyselytutkimuksella. ”Amispalautteen” perusteella opiskelijat ovat erittäin tyytyväisiä uudistukseen.
Yli 80 prosenttia vastaajista on pitänyt opetuksen laatua korkeana kaikissa kolmessa tutkimuksessa. Myös työelämäopinnot ovat saaneet kiitosta.
”Pääsääntöisesti opiskelijat nauttivat siitä, että he pääsevät oikeisiin töihin”, Kivipuro sanoo.
Suuri osa tutkimuksista tehdään tällä hetkellä työelämässä. Siksi toimiva yhteistyö oppilaitosten ja yritysten välillä on avainasemassa uudistuksen onnistumisen kannalta. Kivipuron mukaan Saskyn yhteistyö yritysten kanssa oli tiivistä jo ennen uudistusta.
Yhteistyötä kuitenkin kehitetään edelleen. Tänä vuonna opetusministeriö myönsi Saskylle lisärahoitusta työpaikkaohjaajakoulutuksen kehittämiseen ja toteuttamiseen.
Uudistuksen toimivuus jakaa mielipiteitä
Opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä, mutta opettajille uudistus on ollut haastava.
Amisreformi valmisteltiin poikkeuksellisen lyhyessä ajassa, vain kahdessa vuodessa. Samaan aikaan ammattikoulujen rahoitusta leikattiin 400 miljoonalla eurolla. Se oli lähes viidennes ammatillisen koulutuksen silloisesta kokonaisbudjetista.
Valtiontalouden tarkastusviraston seurantaraportin mukaan tämä aiheutti hallinnollista taakkaa ja kuormitti henkilöstöä.
Kivipuro myöntää opettajien kokeman ahdingon.
”Ammattiopetuksessa on siirrytty vuosityöaikaan ja Saskyssa se tehtiin heti ensimmäisessä aallossa. Myös henkilökohtaiset opintosuunnitelmat vaativat paljon kirjaamista. Tämän koetaan vievän aikaa pois opetukselta. Kyllä se on aiheuttanut harmitusta ja toivoisin, että vähemmälläkin kirjaamisella selvittäisiin”, hän jatkaa.
“Uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi olisi tärkeää saada ammattikoulutuksen rahoitus kuntoon”, Kivipuro sanoo. Samalla hän toivoo oppilaitoksille työrauhaa.
”Valmistuin opettajaksi vuonna 1988 ja sen jälkeen on lähes kolmen vuoden välein tullut isoja uudistuksia. Välillä on vaikea pitää esimerkiksi työelämää ajan tasalla kaikista uudistuksista”, hän kertoo.
Vastuu opetuksesta oppilaitoksella
Yritysten ammatillisen koulutuksen uudistamisessa on havaittu sekä onnistumisia että ongelmia.
SAK teetti joulukuussa 2021 luottamushenkilöilleen kyselyn amisreformin vaikutuksista. Yleisin vastaajien mainitsema ongelma oli vastuunjaon epäselvyys. Tutkimuksen mukaan 44 prosentilla työpaikoista ei ollut selkeää käsitystä siitä, kuka vastaa harjoitteluun tulevien opiskelijoiden opetuksesta.
Lainsäädännöllisesti asia on selkeä. Vastuu opetuksesta on oppilaitoksella, ei työpaikalla.
”Ammattitutkinnot toimivat kuitenkin vähän eri tavalla. Joidenkin kanssa yhteistyö on todella hyvää ja joidenkin kanssa huonompaa. Opettajan läsnäolo tai oppilaan seuraaminen eivät ole tasalaatuisia”, sanoo henkilöstöohjaaja Jukka Mandelin Kemppi Oy:stä.
Mandelin työskentelee tuotantopuolen työhönottajana hitsauslaitetehtaalla Lahdessa. Hän vastaa esimerkiksi työharjoitteluun tulevien opiskelijoiden työhaastatteluista.
Mandelinin mukaan Kemppi on ollut edelläkävijä Lahden seudun ammattikoulujen kanssa tehtävässä yhteistyössä. Tällä hetkellä yrityksessä on neljä opiskelijaa.
Useita entisiä harjoittelijoita on palkattu vakituisiksi työntekijöiksi.
”Kun löytyy harjoittelun aikana sopiva henkilö, niin hänestä kannattaa pitää kiinni”, Mandelin kertoo.
Kemppi työllistää Lahdessa yli 400 ihmistä ja on kokonsa vuoksi vakituinen harjoittelupaikka. SAK:n tutkimuksen mukaan yli sadan työntekijän yritykset ottavat harjoittelijoita enemmän kuin pienet työpajat. Eniten harjoittelijoita on yli 250 työntekijän työpaikoilla.
Pienyritykset kaipaavat myös koulujen tukea
Mandelinin mielestä koulujen pitäisi kuitenkin tukea pienyrityksiä paremmin.
Lahdessa yli 400 ihmistä työllistävä Kemppi on kokonsa puolesta tavanomainen paikka harjoittelun suorittamiselle. SAK:n tutkimuksen perusteella yli sata henkeä työllistävät yritykset ottavat pieniä pajoja enemmän harjoittelijoita. Yli 250 hengen työpaikoilla harjoittelijoita on kaikkein eniten.
Mandelinin mielestä koulujen pitäisi kuitenkin tukea pieniä yrityksiä nykyistä paremmin.
”Työssäoppimista pitää kehittää pienissä yrityksissä, sillä siellä on suurin osa tulevaisuuden työpaikoista”, Mandelin arvioi.
Mandelin pitää uudistuksessa oppi- ja koulutussopimuksien joustavuutta hyvänä asiana. Hän toivoisi kuitenkin pidempiä koulupäiviä opiskelijoille erityisesti opintojen alkuvaiheessa.
”Nykymallilla oppilaat viettävät koulussa alle 30 tuntia viikossa. Opintojen alkuun pitäisi saada enemmän toistoja, että harjoittelussa olisi paremmat valmiudet. Peruskoulun puolella pitää myös saada opinto-ohjaajille paremmat työelämävalmiudet”, Mandelin arvioi.
Hänen mukaansa vastuu peruskoulun opinto-ohjauksesta on koronan aikana korostunut entisestään. Yksi pitkään jatkuneen epidemian haittavaikutuksia on ollut yläkoulun tet-harjoittelun keskeytyminen.
Ammattikoulun työharjoittelu onkin monelle korona-ajan nuorelle ensimmäinen kerta työelämässä.
Lähde: Maaseudun Tulevaisuus, Opetushallitus
Pisti silmään lause ”Kesätöissä opiskelija osoittaa tutkintoon vaadittavan taidon, kuten esimerkiksi Mig-hitsauksen hallinnan. Syksyllä hän palaa kouluun ja tutkinto on edennyt hitsaustyönäytöllä.”
Mig hitsaus on hyvin yksinkertaista, jos tietää perusasiat työtavasta. Taidon oppii parissa päivässä ei siihen kesää tarvita. Ammattikoululaiselle on tärkeää käden taitojen hallinta eikä sitä synny ilman henkistä pohjaa. Se on luotava ensin ja sitten opittava työkalujen käyttö. Ei ole vaikeaa hakata vasaralla, jos hallitsee sen mihin hakkaamisella pyritään.
Epäilenkin, että ulkomaisen työvoiman tarve Suomessa johtuu huonosta koulutuksesta ja aivan samasta syystä johtuu nuorten työttömyys. Syynä lienee ammatillisen koulutuksen johtajien poliittinen valinta. Ainakin yksi on valittu kokeneena kunnan työntekijänä, mikä viittaa poliittiseen valintaan. Hänestä ei löydy mitään koulutustietoja. Tietenkin koska tasa-arvoisessa yhteiskunnassa se on sopimatonta. Kuitenkin pitkä korkeakoulutus tuollaisessa virassa on liki aina välttämätön vaatimus ja tittelin käyttö osoittaisi peruskykyä virkaan.
Ne opettajat jotka minua ovat opettaneet, niin ammattikoulussa kuin aikuiskoulutuksessa joka on tuotettu ammattiopistossa, ovat olleet hyvinkin ammatillisesti korkealla tasolla ilman opettaja-ja korkeakouluja.
Näillä henkilöillä on ollut takanaan erilaisilla toimijoilla ja yksityisyrittäjinä pitkä työura, he osaavat tuoda esille sen, mikä on tärkeää hallita ammatissa.
Toki opettajalaki muuttui yhdessä vaiheessa niin, että näiden ”kansan”opettajien piti käydä opettajakoulutus, jotta he voivat toimia opettajina jatkossa.
Itse kävin juuri tähän aikaan kuljettajakoulutusta ja keskustelin ns. luokanvalvojan kanssa tästä koulutuksesta, niin totesi että aika lillukanvarsia ja sellaista pitää opetella jolla ei ole opettamisen tai sen laadun kanssa mitään tekemistä, vain paperityö ja byrokratia tulee lisärasitteeksi (mitä ilman on vuosikymmeniä tultu toimeen).
Olen törmännyt myös näihin kunnallispoliitisiin broilereihin, jotka ovat päässeet toimeen pelkällä hyväveli verkostolla, joko vaimon tai aviomiehen punttia pitkin. Taustat ovat toinen toistaan hämärämpiä.
En ole MIG-hitsausta tehnyt, mutta TIG-hitsausta kylläkin. Hitsaamisessa ei riitä, että oppii alkeet parissa päivässä. Pitää oppia tekemään laadukasta hitsiä ja se voi kestää aika kauankin.
Opettajaksi on ammattikouluun ensisijaisesti saatava henkilö, joka osaa asiansa ja osaa ohjata nuoret taitojen oppimiseen. Korkeakoulutusta ei esim. metallitöissä tarvita, siitä voi olla jopa haittaa, jos se tarkoittaa nykyistä ideologisesti aivopestyä ”korkeakoulutusta”.
Käytännössä tämä ”ammattikoulu-uudistus” siirsi koulutksen pimeälle keskiajalle ja sirti opetuksen kokonaan yritysten harteille. Aiemmin ammattikouluissa luotiin kahdessa vuodessa osaavia ammattilaisia tuotannon rattaisiin. Nyt sielä neppaillaan kolme-neljä vuotta eikä osata edes levityskuvaa piirtää. Miten liittää syöksytorvi ränniin jos kädessä on vain pellinpala?
Kuka angstinen 16 vuotias osaa tehdä itselleen opintosuunnitelman? Sellaisen joka tähtää siihen että hän esim. pääsisi jatko-opiskelemaan insinööriksi tai DI:ksi? Aiemmin koulut alkoivat aamulla klo8 ja loppuivat teoriapäivinä klo 15 ja työpäivinä klo 16 normaalin työaikataulun mukaan. Työkalut tulivat kouluilta koska vain näin taattiin että jokaisella oli omaan ammattiinsa sopivat työkalut.
Tänä päivänä kolmatta vuottaan aloittava sähkösentaja ei suurella todennäköisyyellä osaa tehdä 7-kytkentää. Levyseppä-hitsaaja, joka on nykyään ”kiinteistön huolto”, ei osaa tehdä levityksiä ja autonsentajat ovat muuttuneet jonkun automerkin osanvaihtajiksi. Muista merkeisstä ei sitten tiedetäkkään mitään.
Ja se mikä merkillisintä, samalla kertaa kun kouluista on tullut voittoa tuottavia osakeyhtiöitä jotka laskuttavat valtiota jokaisesta oppilaasta jokaiselta lukukaudelta täyden hinnan, niin voi olla että oppilas on valmistunut kolme kuukautta aikaisemmin ”hyväksiluujen” myötä. Opettajasta riippuen hyäksiluvuksi voidaan lukea vaikka hevostallilla oleminen harrastuksen muodossa, vaikka se ei liippaisi omaa opintosuunnitelmaa mitenkään.
Mitenkäs se muuan sähkö-linjan työopettaja sanoi:”Ei näitä voi päästää mihinkään töihin, Ne vielä tappaa jonkun. Puolet luokasta käyttää huumeita ja toinen puoli on ADHD-potilaita. Ja ketään ei kiinnosta edes opiskella mutta ne on täälä jotta pääsee työttömyysturvan piiriin kun on ammatti”. Kysyin yhdeltä oppilaalta kerran:”Miksi valitsit sähköalan?” ja hän vastasi:”No kun se tuntui vähiten paskalta alalta”. Siinä oli siis motivaatio loppuelämän ammattiin… Ei lupaa hyvää veronmaksajille.
On tietysti poikkeuksiakin, mutta ne ovat harvinaisuuksia.
Artikkeli antaa liian ruusuisen kuvan ammattikoulutuksen oppimisen ja opetuksen tasosta. Varsinkin kahden koronavuoden aikana toiminta on ollut huonoa. Työkalut, perustekniikka, työsuojelukäytännöt ja ammattietiikka mm työaikojen noudattaminen ja käytöstavat on opittava koulussa. 1960-luvun maalaispojat tunsivat vasaran ja höylän, nykyään on lähdettävä ihan alusta. Osa pojista on myös haettava aamulla kouluun ja vahdittava huumeiden diilaamista tiloissa.
Ei kai nykyään harrasteta niin paljon sellaista, että ihan itse tehdään asioita. Kännykkää räpläämällä ei oikein saa valmiuksia käsitöihin.
Oli muuten aikoinaan oppikoulussa puutöitä, joten jokainen oppi ainakin jotain siltäkin saralta. Myös kaikenlaista harrastustoimintaa oli aika paljon tarjolla. Osaa ei kyllä silloinkaan mikään kiinnostanut, paitsi maleksiminen.
Näkisin hyvänä asiana tuon, että menevät yrityksiin oppimaan käytännön tasolla sitä oikeaa työtä. Jos on vain koulussa, osaaminen jää helposti heikommaksi ja käsitys työstä kaikkineen ei tule yhtä selväksi. Tuossa mennään pehmeällä tavalla pikku hiljaa työelämään ja sen vaatimuksiin, olettaen, että tuo toimii niin kuin kerrottu.
Tosin tyypillistä suomen hallituksille. Tehdään uudistus ja samalla rahoitusta leikataan.
Vaikka opiskelun taso pitäisi turvata, koska se on sijoitus tulevaisuuteen. Parempi tuottaa laatua kuin pihistellä liikaa.
Lisään vielä, uudistuksessa syntyy uusia hyväpalkkaisia virkoja puoletovereille. Näin etenee poliittinen korruptio.
Professorin virkaan vaadittiin kolmen useimmiten ulkomaisen asiantuntijan lausunto. Näiden mukaan parhaiten sopiva valittiin. 1990 luvulla sattui ensimmäisiä tapauksia, jossa puolueen jäsenkirja ohitti asiantuntijoiden jopa liki yksimieliset lausunnot.