Kansalaisen Sunnuntaiekstran yhdistysesittelyt päättyivät. Julkaisemme toistaiseksi sunnuntaisin Luontoekstraa, jossa paneudutaan kansallismielisille tärkeään suomalaiseen luontoon erilaisista tulokulmista. Kelsun (Kansallismieliset eläin- ja luonnonsuojelijat ry) puheenjohtaja Olli Pasanen aloittaa ajankohtaisella aiheella.
Useat vesilinnut muuttavat alkukeväästä
Vesilintujen kevätmuutto on yksi näyttävimpiä ja eniten seurattuja tapahtumia Suomen luonnossa. Jo maaliskuussa sulapaikkoihin ilmaantuu selvästi lisää telkkiä, isokoskeloita ja laulujoutsenia. Keväinen kosken alajuoksu tai muu sulapaikka onkin sopiva kohde maaliskuun ja huhtikuun alun luontoretkille.
Osa maamme joutsenista on toki viettänyt koko talven Suomessa koskien alajuoksuilla ja muilla virtavesien suvantopaikoilla. Telkistä noin 5- 10 % talvehtii Suomen alueella, lähinnä rannikolla. Sisämaan virtapaikoilla telkät ovat sydäntalvella sen sijaan harvinaisia. Isokoskeloista Suomessa talvehtii 10- 20 %. Talvisin sitä voi tavata rannikon lisäksi myös Etelä-Suomen sisämaassa sulapaikoilla. Näille karaistuneille vesilinnuille ravinnon ja sulapaikkojen vähäisyys on talvisin yleensä suoranaista kylmyyttä isompi syy lähteä muuttomatkalle.
Alkukeväästä telkkien elämään osuu kevätmuuton lisäksi myös soidin. Soitimella koirastelkkä nakkaa niskaansa sekä päätänsä selkää vasten päästäen samalla narisevan, noin sata metriä kantavan äänen. Telkän soidinta pääseekin usein seuraamaan sulapaikoilla maalis-huhtikuussa kevätmuuton yhteydessä. Useat telkät muuttavat pesintäpaikoilleen pareittain. Telkiä pesii joka puolella Suomea pöntöissä ja puukoloissa vesistöjen läheisyydessä. Telkkäkoiraat lähtevät syysmuutolle heti poikasten kuoriuduttua. Ensimmäiset jo toukokuun lopulla. Telkkänaaraiden syysmuutto tapahtuu vasta paljon myöhemmin syksyllä. Kevät on siis parasta aikaa seurata tämän touhukaan sukeltajasorsan elämää.
Laulujoutsen on Suomen toisiksi suurin lintu. Vain rannikoilla elävä kyhmyjoutsen voi kasvaa sitä vielä hieman painavammaksi. Suuri puhtaan valkoinen ja kovaääninen laulujoutsen herättääkin yleensä huomiota laskeutuessaan levähdyspaikoille kesken kevätmuuton. Laulujoutsenen kevätmuutto kestää helmikuulopulta toukokuun puoleen väliin, ja kun muistetaan vielä että 10- 20 % kannasta talvehtii Suomessa, on kevätmuuton alkua joskus vaikea määrittää tarkalleen omilla havaintopaikoilla.
Myös isokoskelon kevätmuutto alkaa jo helmikuun puolella päättyen toukokuun alkupuolella. Laulujoutsenen ja telkän tavoin sitä tapaa yleisesti maaliskuussa sulapaikoilla virtavesien lähettyvillä. Siinä missä puolisukeltajiin luettava laulujoutsen on normaalissa sukelluksessaan puolittain vedenpinnalla pyrstön osoittaessa taivasta kohti ja telkkä sukeltaa kolmen metrin syvyyteen pystyy virtaviivainen isokoskelo sukeltamaan lähes viiteen metriin ja joskus vieläkin syvemmälle se onkin taitava uimari ja erikoistunut pikkukalojen pyydystämiseen. Isokoskelo pesii karuissa vesistöissä ja on erityisen yleinen Saimaan seudulla. Isokoskelonkin voi tavata koko maassa, mutta Lounais-Suomen ja Pohjanmaan vähäjärvisillä alueilla se on harvinaisempi.
Linnut suomalaisessa kansanperinteessä
Laulujoutsenta ja telkkää yhdistää varhaisen kevätmuuttoajankohdan lisäksi myös merkittävä osuus suomalaisessa kansanperinteessä. Kalevan sotka, jonka munasta maailmankaikkeus eepoksen mukaan isolta osalta syntyi, on juuri telkkä. Suomessa pesii toki muitakin vesilintuja, joiden nimessä on sotka-sana kuten tukkasotka tai viime aikoina harvinaistunut punasotka. Vanhastaan sotkalla viitattiin kuitenkin juuri telkkään. Kalevalassa sotka munii meressä uivan Ilmattaren polvelle, koska maata ei vielä löydy mistään. Ilmatar kuitenkin vavahduttaa polveansa, jolloin munat vierähtävät veteen ja särkyvät synnyttäen mm. auringon, kuun ja maaemän. Joidenkin kansanrunojen mukaan sotkan munat olisivatkin vierähtäneet veteen Väinämöisen polvelta.
Pyhänä lintuna pidetty laulujoutsen puolestaan vartioi Kalevalassa Tuonelan virtaa. Seikkailija ja naistenmies Lemminkäinen lähtee eepoksessa Tuonelan joelle metsästämään joutsenta, mutta itse tuleekin yllätetyksi karjapaimenen toimesta ja tippuu Tuonenjokeen. Lemminkäisen äiti kerää poikansa kappaleet joesta ja Lemminkäinen herätetään uudelleen henkiin. Kohtauksesta on Gallen-Kallelan kuuluisa maalaus ’Lemminkäisen äiti’. Maalauksen taustalla ui Tuonelan joutsen. Kansanrunouden ja Gallen-Kallelan tuotannon lisäksi joutsen on tuttu aihe myös tuhansia vuosia vanhoista kalliomaalauksista, joista ainakin osa on pystytty liittämään suomensukuisiin väestöihin.
Koska monet läpi vuoden sulana pysyvät ja aikaisin sulavat vesistöt ovat teiden läheisyydessä on alkukevään vesilinturetket helppo tapa tutustua lintujen tarkkailuun. Lisäksi sula-alueet ovat usein varsin pienialaisia, jolloin linnut näkee kohtuullisen läheltä, eikä kallista optiikkaa välttämättä tarvita. Toki kiikarit kannattaa ottaa mukaan, mikäli sellaiset sattuu omistamaan. Huhtikuun puolella sulissa ja rantametsiköissä alkaa näkemään edellä mainittujen kolmen lajin lisäksi jo paljon muitakin muuttolintuja. Lintuhavainnot kannattaa kirjata ylös sitä varten ostettuun vihkoon. Niistä voi olla hyötyä vielä vuosienkin päästä, jos retkikohteen läheisyyteen suunnitellaan kaavoitusta tai muuten laajempia linnustoselvityksiä.
Olli Pasanen
Tuohon sotkan munimiseen liittyen jonkin teorian mukaan nimi Väinämöinen tulisi sanoista Vein emoinen eli veden emo. Väinämöinen oli siis nainen ja muinainen Suomi matriarkaalinen yhteiskunta.
Mikäli Kalevala kirjoitettaisiin nyt, olisivat pääosassa ympäri vuoden tänne lämpimistä maista muuttavat käet. Niiden muutto tapahtuu yhteen suuntaan, mutta ne käyvät lomilla kotimaissaan ja palaavat tänne taas munimaan.
Väinämöinen siis vaihtoi sukupuolensa mieheksi. Aika modernia meininkiä, täytyy sanoa.
Eräs lintujen suojelija sanoi tässä kerran että:”Hanhien ja joutsenien määrää olisi pitänt karsia jo kauan aikaa sitten. Mutta virallisestihan minä en voi olla tätä mieltä”.
Mitä se kertoo konkretiasta ja realismista?
Se kertoo (puna)vihreästä diktatuurista. Mikäli henkilö on ideologisesti väärää mieltä ja sanoo sen ääneen, hänet lynkataan somessa ja canceloidaan.
Valkoposkihanhipopulaatio on päässyt kasvamaan räjähdysmäisesti, koska täysrauhoitus astui voimaan 1970-luvun lopussa, jolloin kannan koko oli noin 20 000 yksilöä ( lähde:ww.ymparisto.fi). Nyt pelkästään yhdessä parvessa voi olla jo satojatuhansia lintuja kuten Elimäellä v. 2017 havaittu 300 000 yksilön parvi (lähde: Yle.fi).
Valkoposkihanhi ei ole siten enää nykyisin suojelun tarpeessa ja sen metsästys tulee sallia kuten muidenkin vesilintujen.
Hanhi on hyvää ewästä.