Neljätoista sanaa on kirjailija Esa Paloniemen viimeisin teos, joka kertoo oululaisen Ilkka Teerivaaran matkasta Muutoksen jälkeisessä Euroopassa viidentenä rauhan vuotena. Fiktiivinen tarina on jaettu osiin paikkojen mukaan joissa Teerivaara vierailee. Hänen matkansa tarkoitus on haastatella kirjaansa varten ihmisiä, joilla on ollut merkittävä rooli vallankumouksessa ja ”Suuressa Matusodassa” tai niitä edeltävänä aikana.
Rotusodan jälkeinen valkoinen Uusi Eurooppa on yhtenäinen ja sen hallinto on kansallissosialistinen. Teerivaaran kuvaus ympäristöstä, sen ilmapiiristä, ulkonäöstä ja toiminnasta maalaa mielikuvan hyvinvoivasta ja onnellisesta yhteiskunnasta jossa jokaisella sen jäsenellä on paikkansa. Tarinan edetessä lukija alkaa väkisinkin vertaamaan kirjan maailmaa nykyiseen, ja kaipaamaan mielikuvien toteutumista.
Uudessa Euroopassa ei ole internettiä, yksityisautoilua eikä alkoholisteja. Lähes kaikki ei-valkoiset ja juutalaiset on asutettu takaisin omille alueilleen ja entiset laittoman maahantulon järjestäjät tienaavat estämällä heitä palaamasta. Ihmiset ovat tyytyväisiä, teollisuus kehittyy ja kaikkialla rakennetaan. Melkein kaikki on parhain päin, vaikka ihmisillä on kipeitäkin muistoja sodan varjoista. Jos olisin Teerivaara, olisin ehkä jättänyt väliin vierailun Vatikaanissa, joka on riidoissa Uuden Euroopan kanssa ja jota hallitsee musta paavi Pius XIV. Kirjassa kappale, jossa Teerivaara tapaa paavin, yllättää lukijan hauskalla tavalla.
Kirjan henkilöt ja heidän roolinsa ovat mielenkiintoisella tavalla kuvailtu, jotkut hahmot ovat tunnistettavissa nykyaikana eläviksi esikuviksi. Huomio saa etsimään esikuvaa sellaisistakin hahmoista joilla sitä ei välttämättä olekaan.
Teerivaaran näkemyksen mukaan sorto alkoi WTC-iskujen jälkeen 11.9.2001. Sitä seuraavan aikajanan kuvauksesta lukija saa sellaisen käsityksen, että Suuri Matusota ja Huhtikuun vallankumous on lähellä nykyistä aikaa. Tarina saa lukijansa toivomaan, että se olisi totta.
Kirjan nimeksi valittu ”Neljätoista sanaa” on viittaus tunnettuun englanninkieliseen sloganiin ”We must secure the existence of our people and a future for white children.” (”Meidän pitää turvata kansamme olemassaolo sekä tulevaisuus valkoisille lapsille”). Allekirjoittanut on tästä lauseesta yhtä mieltä, eikä ehkä ole kaikkein objektiivisin tekemään arvostelua kirjasta, jossa tuo tavoite on kutakuinkin saavutettu. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla arvostelu neutraalilta lukijalta, jolla ei ole vahvaa mielipidettä näistä asioista puoleen eikä toiseen.
Kirja on kevyt lukea ja siihen on helppo keskittyä. Se ei ole kovin pitkä, vain 141 sivua. Kappalejako on sellainen, että tarinasta saa aina helposti kiinni, vaikka joutuisi keskeyttämään lukemisen.
Esa Paloniemen teoksesta keskustellaan Sinimustan Helsingin järjestämässä lukupiirissä huomenna 19.3. klo 18 Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Tapahtuma on suunnattu vain suomalaisille lukijoille ja osallistuminen edellyttää ennakkoilmoittautumista viimeistään tänään 18.3.
Olisin voinut kirjoittaa sana sanalta saman kuin sinä, mutta siis kauan sitten.
Mitä poliittista tahoa kannatatkaan, et huomaa sen edustavan ja ajavan sellaisia arvoja ja pyrkimyksiä, joita vastaan olisit jos niistä tietäisit. Syy on se, että media ei niistä mainitse.
Ihmiset kannattavat mitä kannattavat, koska kuvittelevat median toimivan kuten tieteestä sanotaan, että tuottaa parasta senhetkistä tietoa ja että median tuotokset ovat itsensäkorjaavia. Eivät ole. Media on omisteista.
Monet kansallissosialistien ajamat hankkeet ovat kyllä ikävän ummehtuneita. Näkyy henkisen ja fyysisen väkivallan ihannointia, ryvettyneitä symboleita ym. On kyllä totta, että vielä pahempaa kuin jokin vasemmistolle kuittailu, on esim. vasemmiston pyrkimykset mädättää yhteiskunta eri tavoin. Samoin on totta se, että tervettä ruumiinkulttuuria tulee arvostaa, mutta jokin Maassa pyörivät pellet Ry toimii tolkun väen karkottimena. Itsepuolustukseen ei kuulu fanatismi, vaan viileä harkinta.
Sinimustat eivät ole tätä ymmärtäneet. Kohkaavat olevansa oikeassa, mutta kannatuksensa jää väkisinkin marginaaliin.
Sellaista kansallismielisyyttä, joka kelpaa kansalle samaan aikaan kuin kansallissosialisteille, ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Se on sinänsä sääli, koska kansallissosialistit ovat monissa historiallisissa asioissa oikeassa sanoessaan kuinka media ja historiankirjoitus valehtelevat. Tämä mielessä tutustu siihen mitä on revisionismi. Älä tyydy Wikipedian selitykseen, vaan anna revisionistien itse kertoa sanottavansa. Tee sen jälkeen taustatyötä eli selvitä ovatko oikeassa.
Anna sitten ajatusten hautua. Sen jälkeen voit todeta, että voisit kirjoittaa sana sanalta samat kuin minä.
Hieno kommentti. Kiitos sitä. Olen kanssasi samaa mieltä 100%.
Paras kirja minkä olen vuosiin lukenut kantaa nimeä Taisteluni. Siitä voi nähdä miksi kaikki tapahtui, ja ennen kaikkea, kuinka paljon nykyisyys on sitä samaa shittiä josta kansallissosialismi löysi vastuksen ja teki ihan oikein. Vasemmiston ja libraalien jargoni ei ole muuttunut mihinkään sitten 1920 luvun. Mädätys on täsmälleen samanlaista kuin silloin, kommunistit pyrkimässä valtaan ja tekemässä myyräntyötään yhteiskunnassa. Äärioikeiston olisi muka pitänyt oppia jotain tapahtumista, mutta todellisuudessa kommunistit ja vihersosialistit ei oppineet mitään. Ei myöskään SDP, joka pelittää ihan samalla moodilla ja tuhoaa yhteiskunnan rakenteita täyttä päätä.
Sanna Marin ei ole minkään luokan pääministeri. Täysin tyhjäpäinen lässyttäjä joka ei ota vastuuta mistään, mutta valehtelee sujuvasti. Ihan kuten ne kaksikymmentäluvun sossutkin.
Samaa mieltä. Olen lukenut satoja kirjoja ja ko. teos on kaikista mielenkiintoisinta luettavaa. Taisteluni pitää ottaa myös koulujen opetussuunnitelmaan ja luetuttaa vaikka historian tunneilla.
Oli todella kylmäävää miten Aatu kertoi rodunsekoituksesta , tietyn porukan lehdistön, elokuvien ja pankkien omistuksesta. Huomasin yhteydet tähän päivään. Paras kirja ikinä.
Paras dokkari . https://tokentube.net/v/1356053246/The-Greatest-story-never-told-osa-1–Suom-Tekst–. Täältä kaikki suomenkielellä
Kuka tahansa omilla aivoillaan ajatteleva valkoihoinen on ko. teesistä samaa mieltä, mutta miksi kansallissosialistinen Sinimusta Liike pyrkii omimaan sen itselleen? Olen kansallismielinen valkoihoinen syntyperäinen suomalainen, mutta en kannata kansallissosialismia, kuten ei kannata moni muukaan suomalaisista. Kansallissosialismin kannatus Suomessa on alle prosentin luokkaa, kuten Kiemunki itsekin on varmasti huomannut, kun kannattajakorttien saturaatiopiste on saavutettu jo aikoja sitten. Nyt kiertelette Suomen kaupunkeja kerjäämässä yksittäisiä kortteja, jos edes niitä enää allekirjoitetaan. Tervemenoa politiikan unholaan, natsit.
Paljonko sinä olet saanut kasaan putinin kannatuskortteja ?
Ei taida olla keräystä käynnissä, mutta tässä Ukrainan asiassa olen ainakin toistaiseksi Putinin puolella. Katsotaan myöhemmin tilanteen mukaan.
https://www.youtube.com/watch?v=1lasT-5Mrpk
Olet siis alistajan puolella. Siitähän siinä on kysymys. Putinin mielestä ukrainalaisilla ei ole oikeutta valita itse mitä tekevät, vaan heidän tulee tehdä kuten Putin haluaa.
Jokunen vetoaa Venäjän turvallisuuteen. Tosiasiat ovat silloin venäläismielisesti tulkittuja eli jätetään toisten turvallisuus huomiotta.
Ukrainalla, kuten muillakin Venäjän rajanaapureilla on täysi oikeus ajatella omaa turvallisuuttaan, eikä mitään tarvetta ajatella Venäjän turvallisuutta.
”Olen kansallismielinen valkoihoinen syntyperäinen suomalainen, mutta en kannata kansallissosialismia” Olet siis asioista täysin pihalla. Mitä on sinun ”kansallismielisyytesi? Perehdy yllä mainittuun kirjaan ja dokkariin. Lue Magneettimediaa. Kyllä se siitä…
Sinä tässä pihalla olet. Olet täysin kansallissosialismin ideologian sokaisema typerys, jonka äo ei riitä itsenäiseen ajatteluun.
Oletko lukenut Taisteluni? Lue se ja mieti sitä ja nykypäivää. Minulla kesti 50 vuotta , ennenkuin ymmärsin, miten maailma oikeasti toimii. Siitäkin on jo tovi aikaa, joten saatan minä hieman typeräkin olla. Ainakaan en elä enää harhakuvitelmissa kuten kaltaisesi aivopestyt laumasielut.
Kaikki mitä sinulle on kerrottu kansallissosialismista on lähes valheellisia. Se ei ole pelkkä poliittinen suuntaus vaan myös henkisyys ja esi-isiemme viisaus. En kannata sinimustaa ja olen silti kansallissosialisti koska en usko politiikkaan vaan luonnonvoimaan ja luonnonlakeihin kuka tahansa voi olla kansallissosialisti, olemme siis paljon ismpi porukka mitä kerrotaan. Elämä on loputon sykli joka toistaa itseään sitä ei voi kukaan muuttaa. Pelkällä Kansallismielisyydellä ei pitkälle pääse