Kansallismielisten liittouman puheenjohtaja Terhi Kiemunki piti puheen kansallismielisessä Suomi Herää -tapahtumassa. Kansalainen julkaisee Kiemungin puheen.
Hyvää iltaa ja kiitos kun olette täällä!
Me suomalaiset olemme tottuneet joulukuun kuudentena kuuntelemaan puheita ja juhlimaan itsenäistä valtiotamme Suomea – kunnioittaen sotiemme veteraaneja, jotka taistelivat talvi- ja jatkosodassa Neuvostoliittoa vastaan – puolustaen reilut parikymmentä vuotta aiemmin saavutettua itsenäisyyttämme. Nuo miehet ja naiset ansaitsevatkin kaiken kunnioituksen ja kiitoksen.
Suomen sotiin osallistui 1939-1945 yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita. Joka kahdeksas sotiin osallistuneista menehtyi. Palanneistakin joka neljäs oli saanut pysyvän sotavamman. Veteraaneja on vuoden 2021 alussa vielä joukossamme 6 000, heistä sotainvalideja on yli 800. Kunniakansalaistemme keski-ikä on 95 vuotta. Reilun kymmenen vuoden päästä heistä ei ole jäljellä enää ketään. (lähde: veteraanit.fi)
Sota, jonka päätyttyä Suomi julistettiin itsenäiseksi, sai alkunsa sosiaalidemokraattien Venäjällä aloittamasta kommunistisesta punakapinasta. Suomalainen kansakunta oli jakautunut kahtia, molempien muodostaessa oman aseistetun valtakeskuksensa – suojeluskunnat ja punakaartit. Punaisten puolella sotatoimiin osallistui vallankumouksellisia venäläisiä joukkoja ja valkoisten, siis hallituksen, puolella maahan kutsuttuja saksalaisia joukkoja. Suomi on itsenäinen, koska valkoiset voittivat.
Pitäisikö itsenäistä Suomea sodissa puolustaneiden miesten ja naisten olla ylpeitä jälkipolvistaan nyt, kun heidän oma kansansa on avannut ovet selälleen vieraille, joiden aikeet eivät ole kunnialliset? Kun he ovat valinneet johtajat, jotka antavat vastaan panematta maamme, ja uhraavat jälkipolvemme vieraille valloille? Kun heidän oma kansansa hylkää vapaaehtoisesti kulttuurinsa ja juurensa antaen – tai jopa toivoen – kansakunnan kuolevan sukupuuttoon, sallien vieraanvaraisuutta hyväkseen käyttävien muukalaisten tuhota, raiskata, ryöstää ja murhata?
”Eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihamiehen miekka” (Mannerheim, C. G. E.: Suomen marsalkan muistelmat). On kauheaa katsoa, miten Suomen kansa jatkaa kahtia jakaantumistaan nopeaa tahtia. Jakaantuminen ei tapahdu valkoisiin ja punaisiin, ei oikeistoon ja vasemmistoon, eikä köyhiin ja rikkaisiin. Samaan aikaan, kun huomiomme kiinnittyy muukalaisten tekemään väkivaltaan ja muihin rikoksiin, sekä maamme päämiesten ja -naisten heille suomiin vapauksiin ja omien kansalaisten vainoamiseen, samaan aikaan kansainväliset markkinavoimat murentavat itsenäistä päätösvaltaa taloudestamme. Samaan aikaan, kun kansa kulkee maskit naamallaan, riitelee siitä pitääkö rokottaa vai ei, onko koronapassi hyvä vai huono, ja missä milloinkin on leviämisvaihe, samaan aikaan loputkin yhtiöt myydään Suomesta kansainvälisille markkinoille ja kasvatetaan jälkipolvien maksettavaksi loppumatonta globaalia velkataakkaa.
Meidät on haastettu taisteluun suomalaisesta identiteetistä, arvoista ja kulttuuriperinnöstä, joita murentamalla suomalaiset halutaan nujertaa. Meiltä ollaan viemässä itsenäistä päätösvaltaa alistamalla valtiomme globaaliin velkavankeuteen. Suomalaisvihamielinen vastustajamme ei lopettanut sodankäyntiä, kulttuurimarxismi ei poistunut maastamme sotien aikana, vaan on soluttautunut yhteiskuntamme rakenteisiin kasvattamaan lapsiamme ja valistamaan nuoriamme.
Manipulaatio, jota on kutsuttu sosiaalidemokratiaksi, valjasti suomalaisen koululaitoksen ja median palvelemaan kommunismia, täyttäen oppikirjat valheilla. Väitetään, että tilanne olisi nykypäiviin mennessä muuttunut, mutta oikeasti vain manipulaation välineet ja pelotteet ovat lisääntyneet ja paisuneet. Vihervasemmistosta kumpuava äärimoniarvoinen liberaali monikultturismi on hionut vuosikymmenten aikana terävimpiä kärkiään saaden aikaan vastakkainasettelun ilmapiirin. Tämä ei ole mielensäpahoittamisviihdettä, ihmisoikeusmittarointia tai vihapuhekäräjöintiä, vaan kulttuurisotaa, jota vastustaja ei käy puhtain asein.
Suomen itsenäisyyden vuosipäivänä 6.12.2021 muistan kunnioittaen itsenäisyyttämme puolustaneita sotiemme veteraaneja. Arvostan naisia ja miehiä, jotka toinen toistaan tukien ovat jälleenrakentaneet maatamme siitä huolta pitäen, tahtoen jättää tuleville sukupolville parhaan paikan elää ja kasvattaa siellä omia lapsiaan niin, että tulevillakin sukupolvilla on syy viettää arvokasta kansallista juhlapäivää tulevinakin joulukuun kuudensina päivinä.
Arvoisa kuulija, pyydän sinua vaipumaan hetkeksi ajatukseen siitä, mikä on sinulle tärkeää? Millaisen maan sinä haluat jättää jälkipolville? Mitä olet valmis tekemään sen puolesta? Pystytkö katsomaan suomalaisia lapsia ja kertomaan heille, että olet valmis tekemään kaiken minkä voit, jotta he ja heidän lapsensa tulevat olemaan turvassa omassa maassaan? Oletko valmis taisteluun veresi puolesta? Nämä ovat kysymyksiä, joihin toivoisin jokaisen osaavan vastata vaikkapa ensin vain itselleen. — Jos pidät tärkeänä itsenäistä maata sekä oman kansallisen kulttuurin ja juurien jatkuvuutta, ja haluat olla torjumassa niiden tuhoamista, et ole yksin.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat olleet mukana järjestämässä Suomi Herää -kulkuetta. Kiitän teitä, jotka olette vastanneet kutsuun ja tulleet paikalle. Kiitän myös kunniasta saada puhua teille tässä hienossa tapahtumassa.
Arvoisat kansallismieliset veljet ja sisaret. Meillä on tahtoa, uskoa ja voimaa. Me saamme Suomen heräämään.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Erittäin hyvä puhe, joka ei avaudu maanpetturuuden ja korruption kupalla päänsä mädättäneiden ihmisten mielissä. EI! Se on kuin muinaisegyptiläistä kieltä.
Kansallismielisyys on ainoa oikea mieli ja se on kaunis mieli.
Kansallismieli on yhtä kuin ryhmähenki. Jos ryhmällä on yhteishenkeä, se toimii ja se menestyy. Mikäli ryhmällä ei ole yhteishenkeä, se toimii huonosti, eikä se juuri menesty.
Vassut kiihkoilevat kansallismielestä ikään kuin se olisi jokin pahuuden tyyssija. Siis väittävät ryhmähenkeä pahaksi. Kumminkin itse tekevät parhaansa, jotta heillä olisi ryhmähenki. Siis yhdessä tapauksessa ryhmähenki on paha asia ja heidän itsensä tapauksessa se on hyvä asia.
Vassujen väittämä, että kansallismieli olisi jotenkin vihamielinen muita kohtaan, perustuu heidän harhaiseen oppiinsa. Kansallismieli on kansan yhteishenkeä, joka on tärkeää sen selviytymiselle. Se ei sisällä mitään vihamielisyyttä ketään kohtaan.
Vassujen tavoite on murskata kansallismieli juuri siksi, että se pitää kansan koossa ja yhtenäisenä, mikä ei sovi heille, koska he haluavat totalitarisminsa, jonka este kansallishenki on.
Vassut eivät ymmärrä mitä tekevät, eivätkä käsitä mitä puhuvat. Heille kaikki on hyvää, jos uskovat sen ajavan heidän asiaansa ja kaikki muu on pahaa.
Se on justiinsa näin!
”Vassut eivät ymmärrä mitä tekevät, eivätkä käsitä mitä puhuvat.”
Kyllä ne enimmäkseen ymmärtävät ja käsittävät, mutta tekevät pahaa tahallisesti.
Kysypä niiltä jotain, niin huomaat, että eivät tiedä mitä tekevät ja miksi. Retoriikkaa kyllä saa kuulla, mutta ei välttämättä kovin loogiselta kuulostavaa.
Jotkut varmaan tietävät mitä tekevät ja tekevät tietoisina, mutta suurin osa ei.
Varsin hyvin tietävät ne taustavoimat, jotka ruokkivat hyödyllisiä itioottejaan ”oikealla tiedolla” (tuttu ilmaisu kaikille, jotka näkivät 60-luvun vassuvouhottajat).
Niin se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Iso osa vanhoistakin päättäjistä jotka vielä roikkuvat taustavaikuttajina politiikassa olivat kiihkovassareita ja anarkistipunkkareita 60-70 luvulla. Kummasti ne aatteet karisivat, kun huomasivat että puku päällä saa olla ihan luvan kanssa tyhmä ja tehdä vielä helppoa rahaa, siirryttiin riistososialismiin kapitalismin työkaluilla sujuvasti.
Olin joskus 70-luvun alussa kouluneuvostovaaleissa ehdokkaana.Siinähän leikittiin ”demokratiaa” mutta vaikeahan siinä oli puhua kun kommunisti vei mikrofonin kädestä.
Kommunisti ajatteli, että kyseessä oli koulun neuvostovaalit.