Iltalehti uutisoi pari viikkoa sitten, että erään Helsingin kaupungin asumisyksikön työntekijät kertoivat asiakasturvallisuuden vaarantuneen. Helsingin kaupunki on tietoinen raportoiduista epäkohdista, mutta ei aio puuttua asiaan.
”Nykyään tänne kotiutetaan muistisairaita vanhuksia sairaalasta. Tai skitsofreenikoita Aurorasta. Tai opiskelijoita, joilla ei ole päihdeongelmaa. He eivät kuulu tänne. Tämä muutos on tapahtunut aivan viime aikoina.”
Näin kertoi Hietaniemenkadun palvelukeskuksen ohjaaja Iltalehdelle pari viikkoa sitten. Asunnottomien yksikkö on Helsingin kaupungin ylläpitämä. Se oli alun perin tarkoitettu kaupungin viimesijaiseksi paikaksi kodittomiksi joutuneille.
Työntekijät kritisoivat eri ryhmien pitämistä yhdessä. He pysyttelevät jutussa nimettöminä, jotta he eivät joutuisi työpaikallaan silmätikuksi. Syy tulla julkisuuteen on kuitenkin kova huoli asiakkaista.
”Valitettavasti on näkynyt sellaista, että toiset asiakkaat käyttävät hyväkseen muistisairaita vanhuksia.”
”Tyypillinen tarina on, että sinä päivänä, kun eläkkeet tulevat tilille, muistisairaan luona käy kuhina, jopa kymmeniä ihmisiä. Siinä katoavat maksukortit.”
Iltalehti on tarkistanut haastateltavien todisteet heidän työsuhteestaan.
Kaupunki vastaa
Iltalehti kysyi tapauksesta Helsingin kaupungin asumis-, kriisi- ja päihdepalvelujen johtaja Mikko Tammiselta. Tammiseen oltiin yhteydessä sekä puhelimitse että sähköpostitse.
Tamminen perehtyi lehtiartikkeliin ja vastasi sen pohjalta esitettyihin kysymyksiin.
Tällä hetkellä pitää paikkansa, että muistisairaat ja päihdeongelmaiset henkilöt ovat samoissa tiloissa.
”[Hietaniemen palvelukeskuksen] Henkilökunta kertoo, että muistiongelmaisia ja muita päihdekulttuurissa heikommassa asemassa olevia pyritään käyttämään hyväksi. Ilmiö on hyvin tunnettu muullakin kuin Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa. Kaikenlainen hyväksikäyttö on aina ja kaikkialla väärin, ja siihen puututaan palveluissamme käytettävissä olevin keinoin.”
Nimettömänä haastateltu henkilökunnan jäsen kertoo, että he pyrkivät parhaansa mukaan estämään ikäihmisten taloudellisen hyväksikäytön. Ongelmana on kuitenkin se, että henkilökunta ei aina ehdi puuttua asiaan.
Tamminen sanoo, että IL:n uutisointi ei aiheuta yksikössä uusia toimenpiteitä.
Kaupunki pitää tarkoituksenmukaisena myös sitä, että samoissa tiloissa majoitetaan niin sanottuja ”pelkoasiakkaita”, kuten naisia ja vanhuksia sekä pitkäaikaisia päihteiden käyttäjiä. Kaupungin perusteluna on, että yksikkö on tarkoitettu kaikille viimesijaisen majoituksen tarpeessa oleville.
Tammisen mukaan asia on ratkaistu riittävästi siten, että naisilla on Hietsussa majoitustilat, joihin miehillä ei ole pääsyä. Hän sanoo, että naisten välisiin väkivaltatilanteisiin puututaan, jos sellaisia havaitaan. Mitään erityistä tapaa tämän turvallisuuden takaamiseksi ei siis ole.
Lisäksi Lauttasaaressa on 20 päihteetöntä hätämajoituspaikkaa, joissa naiset ja miehet voivat majoittua erikseen. Tammisen mukaan yksikön kapasiteetti on riittävä.
Tammisen mukaan IL:n artikkeli oli totuudenmukainen, mutta hän haluaisi tarkentaa opiskelijastatuksella olevien henkilöiden määrästä seuraavaa:
”Viime vuonna Hietsuun hakeutui yksi aktiivisesti opiskeleva ja päihteetön henkilö. Hänet ohjattiin päihteettömään hätämajoitusyksikköön, josta hän pääsi pian siirtymään nuorten palvelujen sosiaalityön kautta omaan asuntoon.”
”He ovat esimerkiksi saaneet häädön ja heidän opiskelunsa on päättynyt elämän ongelmien vuoksi, joten he ovat siinä tilanteessa Hietsun asiakaskuntaan kuuluvia. He ovat käyttäneet hätämajoitusta lyhytaikaisesti.”
Itsemääräämisoikeus
Tamminen kertoo, että muistisairaita ihmisiä majoittuu Hietsussa sekä hätämajoituksessa että tilapäisasumisessa. Hietaniemenkadulla oli viime vuonna 641 asiakasta, joista 48 oli yli 65-vuotiaita.
Hänen mukaansa muistisairaiden vanhusten määrästä ei ole olemassa tilastotietoja. Hietsun henkilökunnan arvion mukaan määrä on kuitenkin hieman lisääntynyt.
”Yksittäiset henkilöt myös priorisoivat hätämajoituksen, koska siitä ei tarvitse maksaa. Tällä hetkellä Hietsussa on kuusi ikääntynyttä, joilla on eri tasoisia muistiongelmia. Heidän tilannettaan ja asumistaan selvitetään vanhuspalvelujen kanssa. Osa heistä on jo siirtymässä palveluasumiseen.”
Tamminen sanoo, että Hietaniemenkadun palvelukeskukseen asuttaminen on viime käden keino, jota ennen pyritään kartoittamaan muita vaihtoehtoja asiakkaalle ja kunnioittamaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta.
Kysymys itsemääräämisoikeudesta on erikoinen, kun asiakasryhmään kuuluvat muistisairaat ja päihdeongelmaiset henkilöt.
Tammisen mukaan asunnottoman asiakkaan kotiutuessa sairaalasta hänelle tarjotaan Helsingin sairaalan arviointi- ja kuntoutusosastoa tai mielenterveyskuntoutujien asumispalveluja. Hietaniemenkadulla asiakkaalle tarjotaan myös tilapäistä asumista hätämajoituksen vaihtoehtona.
”Aurorasta [mielisairaalasta] lähdetään, kun psykiatrisen sairaalahoidon tarve arvioidaan päättyneeksi, eikä tahdosta riippumattoman hoidon lakisääteiset edellytykset enää täyty. Aurorasta asiakas voidaan sijoittaa suoraan mielenterveyskuntoutujien tuettuun asumiseen. Auroran sairaalasta ei uloskirjoiteta potilasta, jonka toimintakyky ja todellisuudentaju on siten heikentynyt, että hän ei ymmärrä tilannettaan esimerkiksi asumisen suhteen. Asiasta tehdään aina psykiatrinen arvio.”
”Kaikki eivät halua hoidon päättyessä siirtyä tuettuun asumiseen, vaan haluavat elää itsenäisesti, vaikka se tarkoittaisi asunnottomuutta. Ainoastaan tahdosta riippumattoman psykiatrisen hoidon lakisääteisten kriteerien täyttyessä voidaan henkilön itsemääräämisoikeus rajoittaa. Kaikkia asiakkaita kuitenkin tuetaan niillä keinoilla, jotka he hyväksyvät.”
Lähde: Iltalehti
Entäs sitten ne, ”miesoletetut” ja ”naisoletetut”? Helsinki kun tunnetaan oikein maailmalla siitä miten transkuttuurinen helmi tuo on.