Kansalaisen toimitus jää hetkeksi joulutauolle. Jatkamme uutisointia normaalisti tapaninpäivän 26.12. jälkeen.
Wuoksi-lehti wuodelta 1897 herkistelee joulun tunnelmissa:
”Joulu, ihmiskunnan jaloin ja suurin juhla on saapunut. Wuosituhansia on tätä juhlaa wietetty, mutta sen waikutus on yhtä woimallinen kuin ennenkin. Taaskin kaikkialla, missä Kristuksen nimeä tunnustetaan, kaikkialla missä suuren mestarin esimerkki on elähyttäwänä waikuttimena – kaikkialla hetkeksi lakkaa, juuri kuin taikasauwan määräyksestä, lewoton ihmismieli maallisista pyrkimyksistään, jokapäiwäisistä askareistaan. Uusi tunnelma, lewon ja rauhan tunnelma on muutamaksi päiwäksi wallitsewa semmoisetkin ihmislapset, jotka eiwät tawallisissa oloissa sisällisistä tunnelmista, henkisestä elämästä wälitä.”
Hyvää joulua!
Hyvää joulua vaan.
Kelle se sitten mitä onkin. Joillekin se on kristillinen juhla, kuten meille opetettiin jo kapaloista lähtien. Historiaan tutustuneelle se on myös keskitalven juhla, yule. Olipa se sitten mitä vaan, hyvää sitä kullekin, mitä kukin kokee juhlivansa.