Ulkonaliikkumiskielto Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa ja sitä ympäröivillä alueilla on kumottu Bashar al-Assadin maallisen hallinnon syrjäyttämisen jälkeen. Mohammed al-Bashirin johtama uusi jihadistinen siirtymähallitus rohkaisee nyt syyrialaispakolaisia palaamaan maahan.
Luoteis-Syyriassa sijaitsevan irtautuneen valtion entinen alueellinen jihadistijohtaja Mohammed al-Bashir nimitettiin tällä viikolla väliaikaiseksi pääministeriksi.
Hän johtaa siirtymävaiheen hallitusta maaliskuuhun 2025 asti sen jälkeen, kun Hayat Tahrir al-Sham -järjestön (HTS), aiemmin virallisesti al-Qaidaan kuuluneet jihadistit ottivat Damaskoksen nopeasti haltuunsa.
Pääministeri kehottaa nyt Syyriasta paenneita Syyrian kansalaisia palaamaan kotiin, kertoo Xinhua.
Bashar al-Assad pakeni maasta hyökkäyksen aikana, joka päätti Assadin perheen 50 vuotta kestäneen hallinnon.
HTS:n johtaja Abu Mohammed al-Jolani on vannonut tuovansa oikeutta Assadin hallinnon ”uhreille” ja ilmoittanut, että kidutukseen syyllistyneitä ei armahdeta. Samaan aikaan uusi johto yrittää rauhoitella maan uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä lupauksilla suojelluista oikeuksista.
Koillis-Syyriassa kurdijoukot ovat allekirjoittaneet Yhdysvaltojen välityksellä tulitauon Turkin tukemien puolisotilaallisten joukkojen kanssa strategisesti tärkeässä Manbijin kaupungissa, jossa on käyty kiivaita taisteluita. Viime viikkojen väkivaltaisissa yhteenotoissa on kuollut yhteensä yli 218 taistelijaa.
Samaan aikaan Turkin tukemat joukot ovat vallanneet Tal Rifaatin Pohjois-Syyriassa, mikä heikentää entisestään alueen kurdijoukkoja. Ankara pitää Syyrian kurdien YPG:tä, joka hallitsee Yhdysvaltain tukemia SDF-joukkoja, terroristiksi leimatun PKK:n jatkeena. Iran kuitenkin vähättelee Assadin kaatumisen merkitystä ja väittää, ettei sen vaikutusvalta alueella ole kärsinyt. Myös Qatar valmistautuu avaamaan uudelleen suurlähetystönsä Damaskoksessa ja lupaa tukea Syyrian jälleenrakennusta.
Lisäksi humanitaarinen tilanne maassa on vakava. YK:n mukaan väestö kärsii vakavasta elintarvikepulasta, ylikuormitetuista sairaaloista ja laajalle levinneistä siirtolaisuuksista. Leivän hinta on noussut 900 prosenttia, ja yli miljoona ihmistä on joutunut jättämään kotinsa sen jälkeen, kun jihadistit aloittivat hyökkäyksensä marraskuun lopussa.
Lähde: Fria Tider
Tukholmassa eräässä kioskissa oli turkkilainen omistaja. Tämä tapahtui 90-luvulla. Juteltiin vähän ja satuin kysymään kurdien oikeuksista Turkissa. Hän sanoi, että kurdit ovat vieraita Turkissa. Kysäisin, että kuinka kauan pitää olla siellä ennen kuin ei ole vieras, koska kurdit ovat olleet alueella jo tuhansia vuosia? Turkkilaisella paloi käämit.
Taitaa kutsu kaikua kuuroille korville, ettei vaan liikenne suuntautuisi miljoonilla ählyillä kohti eurooppaa.
Niin siellä nousi valtaan isisiin ja al-qaidaan liittyvät islamistit.
Voi hyvällä syyllä kysyä että minkälaisia ”pakolaisia” eurooppaan oikeen on tullut, kun juhlivat heitä kaduilla? Mutta joo voivat kyllä palata jos noin iloisia ovat jihadistien voitosta.
Täällä länsimaisten juhlimista en silti oikein ymmärrä, valtaan nousee islamisti josta USA:kin luvannut 10 miljoonan palkkion, ja sitä pidetään hyvänä asiana koska se on tappio venäjälle.
Kaikki, mikä on tappiota Venäjälle on hyvä asia, mutta eihän Marko Kristian vanhana putinistina sitä voi myöntää.
Maailmassa pelataan vallasta. Isot pelaajat määrittelevät tahdin. Moni kuvittelee esim. USA:n pahemmaksi kuin eräät muut, koska USA on vahvin.
Sitten halutaan, että joku Kiina tai Venäjä nousisi määräävään asemaan maailmassa, tajuamatta, että ne vasta pahoja ovatkin, ymmärtämättä, että niiden pahuus ei vaan ole päässyt niin hyvin esille resurssien puutteen vuoksi.
Jos Kiina nousisi maailman mahtavimmaksi, yleistyisivät diktatuurit, koska Kiina suosii sellaista. Ne ovat Kiinan ajattelulle mieluisimpia. Jos katsomme Kiinan käytöstä kotimaassaan vähemmistöjen ja toisinajattelijoiden tukahduttamisessa, saamme vähän kuvaa Kiinan ”kiltteydestä”.
Jotkut uskovat moninapaiseen maailmaan ja tukevat siitä puhuvaa Kiinaa yhdeksi navaksi. Kiina haluaa hallita koko maailmaa, jos suinkin voi. Kaikki puheet moninapaisuudesta ja Bricseistä ym. ovat vain välineitä päästä lähemmäksi sitä tavoitetta.
Venäjä ei nouse mahtimaaksi mitättömällä taloudellaan. Ei suuruuteen valtana riitä neliökilometrit, eikä väkilukukaan, vaan talous.