Viime päivinä sosiaalisessa mediassa on käyty aktiivista keskustelua jalkaväkimiinoista, joista Suomi hankkiutui eroon sabotööri Tarja Halosen aktiivisen toiminnan seurauksena. Halpa, tehokas ja erityisesti psykologisesti vahva ase oli yksi tehokkaimmista yksittäisistä puolustuskeinoista pienelle Suomelle.
Ottawan sopimuksen seurauksena puolustusvoimat tuhosi yli miljoona miinaa. Näihin lukeutui sakara- ja putkimiinoja. Miinat ovat hyökkäävän valtion jalkaväen todellinen pelkotilojen aiheuttaja. Korvaavaa järjestelmää ei ole vieläkään saatu kehitettyä.
Ottawan sopimusta perusteltiin Suomelle sillä, että Afrikassa ja muilla kaoottisilla alueilla miinat aiheuttavat ongelmia. Siis alueilla, joissa yhteiskuntia ei ”jostain syystä” onnistuta muutenkaan järjestämään miltään osin. Suomessa puolustusvoimilla on aina ollut selkeä järjestelmä miinojen merkkaamiseen.
Ukrainan sota tarjoaa meille koko ajan dataa siitä, minkälaisiin tilanteisiin Suomi voisi sotatilanteessa joutua. Ja se data paljastaa hyvin selvästi, että Venäjä käyttää jalkaväkeä hyökkäyksiin. Sakara- ja putkimiinat ovat nimenomaan jalkaväen tuhoamista varten. Ne myös paljastavat äänellään, mikäli joku hiipii nurkissa.
Sakaramiina kuuluu Suomen luontoon. Suurten asejärjestelmien tueksi tarvitsemme halpoja ja tehokkaita massaratkaisuja – ja miinat ovat todistetusti sellainen ratkaisu. Ottawan sopimuksesta tulee erota ja miinojen massatuotanto on käynnistettävä ennen kuin on liian myöhäistä.
Surkuhupaisan Ottawan sopimuksen Suomen puolesta allekirjoittaneet saatettava käräjille, syytekohtia varmasti löytyy useita. Oman kansan tarjoaminen kultalautasella katalan vihulaisen eteen, voi..voi näitä pölkkypäitä.
Nimenomaan. Tuota olen teroittanut monien ajatteluun vuosien aikana.