Kansalainen julkaisee Sinimustan Liikkeen eurovaaliehdokas Toni Jalosen kirjoituksen.
Lähiaikoina olemme saaneet lukea erilaisten venäläisten toimijoiden uhittelusta Suomea kohtaan ihan presidentti Vladimir Putinista alkaen. Tämä ei yllätä. Venäjä on ollut Suomelle ja muille naapurimailleen aina konkreettinen sotilaallinen uhka ja nykypäivänä taas erityisen korostuneesti. Ukrainan sodasta tietävät kaikki, siitä ei tarvitse enempää tässä sanoa. Venäjä on myös hyvin tunnetusti vuosikymmeniä miehittänyt osia Suomesta, unohtamatta myöskään veljeskansallemme Virolle kuuluvaa Petserinmaata. Alueellaan asuville suomalais-ugrilaisille kansoille Venäjä on määrätietoisella hävitystoiminnallaan koitunut turmioksi.
Venäjä harjoittaa tai ainakin pyrkii harjoittamaan naapurimaissaan ja kauempanakin aktiivista sabotaasia, josta uusimpana suomalaisia koskevana esimerkkinä itärajalle määrätietoisesti ohjattu turvapaikanhakijoiden vyöry. Tästä ei pääse yli eikä ympäri minkäänlaisella toiveajattelulla ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta. Moisia asioita ei Venäjän kanssa ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaankaan. Se on läpi historiansa – nimiään ja lippujaan vaihtaen – harjoittanut aina samaa isovenäläistä moskoviitti-imperialismia, eikä se tunnusta pienempien kansojen oikeutta kansalliseen itsehallintoon.
Kun tämä hieman pienempi paha – Euroopan Unioniksi kutsuttu mustekala – nyt on vielä olemassa, niin sitä tulee hyödyntää kaikin mahdollisin tavoin Venäjän federaation lyömiseksi polvilleen. Lukijalle saattaa ensimmäiseksi tulla mieleen, että nyt puhutaan sotilaallisesta toiminnasta ja NATO:sta. Keinovalikoimaa löytyy kyllä. Venäjä elää öljystä, joten paikallaan on tämän roistovaltion asettaminen täyteen kauppasaartoon ja sikäläisen energian tuonnin lopettaminen. Kuten Sinimustan Liikkeen eurovaaliohjelmakin listaa, niin venäläiset pankit on irrotettava SWIFT-järjestelmästä ja kaikki finanssiyhteistyö venäläisten yhtiöiden, alusten ja Venäjän kansalaisten kanssa on kiellettävä. EU:n pakotemahdollisuuksia on käytettävä Venäjän federaation hävittämiseen, sillä se on Suomen ja koko Euroopan etu.
Mainittakoon tässä samalla myös se, että Suomen nykylain puitteissa on mahdollista aloittaa pakkolunastustoimenpiteet venäläisomistuksessa oleviin kiinteistöihin ja maa-alueisiin, jos vain tahtoa löytyisi. Nykyisen epävarman turvallisuustilanteen vuoksi tämä olisi aivan perusteltua, sillä on sanomattakin selvää, että venäläisten omistamat kiinteistöt ja maa-alueet ovat meille turvallisuusuhka.
Myös Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaiset ovat yksi uhka. Venäjä ei tunnusta kaksoiskansalaisuuksia, vaan pitää näitä ainoastaan Venäjän kansalaisina. Tuoreessa muistissa on vielä esimerkiksi puolustusvoimien ex-tiedustelupäällikkö Georgij Alafuzoff. Jopa juuri virkaansa astunut, monikulttuurisuutta ihannoiva presidenttimme Alexander Stubb on ollut valmis riistämään venäläisten kaksoiskansalaisuuden takautuvasti, vaikka sittemmin onkin pakitellut kannassaan huomauttamalla, että tätä tuskin on mahdollista toteuttaa. Poikkeustilanteet tosin kaipaavat poikkeuksellisia toimia, joten nähtäväksi jäävät mahdollisuuksien rajat.
Tähän loppuun voisin vielä lisätä, että en myöskään tahdo Suomen olevan osa liberaalidemokraattista läntistä Eurooppaa ja suhtaudun kriittisesti myös NATO-jäsenyyteen USA-kytköksineen. Näiden sijaan olen jo vuosia kannattanut Suomen liittymistä Euroopan Unionista ja NATO:sta irralliseen Intermariumiin, eli Kolmen meren aloitteeseen. Suomen tulee vetää yhtä köyttä muiden itäisen Euroopan reunavaltioiden kanssa ikiaikaista yhteistä vihollistamme vastaan. Jokaisen suomalaisen poliitikon tulisi edesauttaa tätä ja kaikkia edellämainittuja tavoitteita, myös Euroopan parlamentin sisältä käsin.
Nähkäämme ikiaikaisen vihollisemme loppu vielä omana elinaikanamme. Nähkäämme Venäjän alueella asuvien kansojen saavuttavan itsehallinnon. Nähkäämme maailma, jossa Venäjä ei enää uhkaa naapurimaitaan tai Eurooppaa.
Toni Jalonen
eurovaaliehdokas, Sinimusta Liike
