Katsaus 29 järjestöön, jotka on tehtävänä valvoa poliittista sisältöä sosiaalisessa mediassa ennen EU-vaaleja.
Meta—Facebookin, Instagramin, WhatsAppin ja X-kilpailijan Threadsin emoyhtiö—on aloittanut valmistelut tulevia Euroopan parlamentin vaaleja varten ilmoittamalla aikeistaan tehostaa sisällönmoderointikäytäntöjään taistellakseen ”disinformaatiota” vastaan poistamalla tai piilottamalla ”harhaanjohtavia” viestejä, eli viestejä jotka ovat kriittisiä liberaalia agendaa kohtaan. Kyseessä on somejätin sensuurikampanja.
Meta-yhtiön EU-asioista vastaavan päällikön Marco Pancinin blogikirjoituksessa ilmoitettiin, että kaikki sisältö, joka saattaa edistää ”välitöntä väkivaltaa” tai joka on ”tarkoitettu äänestämisen estämiseksi” EU-vaaleissa, poistetaan alustoilta. Todellisuudessa edelläolevat ovat kiertoilmaisuja poliittiselle sensuurille.
Viestit, jotka saattavat rikkoa alustojen ympäripyöreitä sääntöjä, tarkistetaan ja arvioidaan edelleen 26 ”riippumattoman” kumppanijärjestön verkoston toimesta EU:ssa, jotka kattavat 22 kieltä.
Jotta nämä kolmannen osapuolen ”puolueettomat” järjestöt voivat tarkastella ja arvioida sisältöä nopeammin ja tehokkaammin, Meta antaa heille ”avainsanojen tunnistamisen” työkaluja sekä mahdollistaa uuden tutkimustyökalunsa, Meta Content Libraryn käytön, jotta sen ”tehokas hakutoiminto [voisi] tukea heitä heidän työssään”.
Meta perustaa myös niin kutsutun Vaalien Toiminta-Keskuksen, joka kokoaa eri asiantuntijoita sen tiedustelu-, data-analyysi-, insinööri- ja oikeustiimeistä ”tunnistamaan mahdolliset uhat ja toteuttamaan erityisiä lieventäviä toimenpiteitä sovelluksissamme ja teknologioissamme reaaliajassa”.
Kun sisältö kumotaan jonkin näiden paikallisten faktantarkistusorganisaatioiden toimesta, Meta liittää varoitusleimoja ja vähentää sen näkyvyyttä ”jotta ihmiset ovat vähemmän todennäköisesti näkemässä sitä”. Tämä tulee käytännössä koskemaan pelkästään konservatiivisia ja nationalistisia näkemyksiä.
Esimerkiksi viimeisen kuuden kuukauden aikana oli lähes 70 miljoonaa Facebookin ja Instagramin viestiä EU:ssa, joihin oli lisätty faktantarkistusleimoja. Metan mukaan nämä leimat ovat olleet varsin onnistuneita, estäen 95% ihmisistä klikkaamasta sisältöä.
Sitten, kun sisältö on kumottu, sitä ei voi enää käyttää poliittisessa mainonnassa. Mainosten on myös täytettävä joukko kriteerejä. Mikä tahansa sisältö, joka saattaa estää ihmisiä äänestämästä; sisältää ennenaikaisia voitonjulistuksia; tai kyseenalaistaa vaalien, vaaliprosessin tai sen tuloksen laillisuuden, kielletään välittömästi.
Faktantarkistajien joukot
Yksi ilmeinen kysymys on: miksi kukaan luottaisi Metan puolueettomuuteen, varsinkin Twitter Files -tapausten jälkeen, jotka osoittivat, että sosiaalisen median yritykset ovat vasemmistolaisen järjestelmän ja eri tiedustelupalveluiden taskussa? Mutta sen lisäksi, toinen kysymys on – ketkä ovat nuo 29 ”riippumatonta” organisaatiota, jotka on valittu valvomaan ns. ”demokratiaamme”, ja kuinka paljon valtaa heille todellisuudessa annetaan?
Tutkiessaan Metan ”riippumatonta” ”faktantarkistusverkostoa”, joka koostuu 90 organisaatiosta ja käsittelee ”disinformaatiota” 60 kielellä maailmanlaajuisesti, näemme myös valitut kumppanit kussakin Euroopan maassa.
Euroopassa suurin kumppani, joka toimii yli puolessa EU-maista, on mantereen pääuutistoimisto, ranskalainen AFP (sekä DPA jokaisessa saksankielisessä maassa). Kuten muutkin maailmanlaajuiset uutispalvelut, mediayhtiö harvoin osallistuu minkäänlaiseen poliittiseen kommentointiin, mikä pitäisi tehdä siitä ihanteellinen puolueettomaan moderointiin. Paitsi että näin ei ole. AFP:n Faktantarkistus-puoli on sanut kehuja vasemmistolaisilta instituutioilta ja arvostelua ”oikeiston” suunnalta – arvaakohan kukaan, miksi?
Lisäksi Meta palkkaa yhden tai kaksi paikallista organisaatiota lähes jokaisessa EU-maassa. Nämä voivat olla ammattimaisia faktantarkistus-NGO:ta, suosittuja uutissivustoja ja jopa iltapäivälehtiä, kunhan—yhtiö väittää—kaikilla niillä on globaali IFCN (International Fact-Checking Network) sertifiointi, jonka on tarkoitus taata puolueettomuus ja avoimuus.
IFCN-leima kuitenkin tarkoittaa vastakohtaa niille, jotka ovat perehtyneet Yhdysvaltain politiikan sisäisiin toimiin. Verkosto on osa varjoisaa Poynter-instituuttia, jonka rahoitus tulee Amerikan vasemmistolle tutusta suunnasta: Silicon Valleyn teknologiajätit, pörssimeklarifilantroopit (lue: Soros) ja demokraattijohtoinen Yhdysvaltain hallitus itse. IFCN:n perustajat olivat myös tavallisia epäiltyjä: Sorosin Open Society Foundations, Bill & Melinda Gates Foundation, Google, Facebook, sekä valtionjohtoinen National Endowment for Democracy, joka on tunnettu sekaantumisesta suvereenien kansakuntien sisäisiin asioihin. Me kaikki tiedämmekin jo tässä kohtaa, että edellä mainitut pitävät demokratiaa vitsinä, jota he käyttävät hyväkseen kunnioittamatta sen sääntöjä.
Esimerkiksi Saksassa, Metan pääkumppani on muu kuin voittoa tavoittelematon—mutta hallituksen rahoittama—tutkivan journalismin organisaatio Correctiv, sama, joka julkaisi kuuluisan jutun oikeistopopulistisen AfD:n väitetystä salaisesta karkotussuunnitelmasta, antaen vasemmistolle suuria mobilisointimahdollisuuksia, vain myöntääkseen myöhemmin, että suurin osa siitä oli keksittyä. Kävi ilmi, että Correctivin johtaja oli pitänyt suljettuja kokouksia liittokansleri Scholzin kanssa vain päiviä ennen artikkelin julkaisua, mikä tuskin viittaa ”puolueettomuuteen”.
Luetteloon sisältyy myös erilaisia muita uutissivustoja, kuten France24, Irlannin Journal ja Italian Open, jotka kaikki toimivat jonkinlaisen liberaalin vinouman alaisuudessa. Mutta löydät myös Ranskan ilmaisjakelujulkaisun 20Minutes tai hollanninkielisen belgialaisen tabloidin Knack, jolla on avoimesti ”vasemmistolais-liberaali” suuntautuminen.
Suurin osa Metan kumppaneista on kuitenkin paikallisia, ”riippumattomia” NGO:ta, jotka keskittyvät yksinomaan verkkosisällön ”faktantarkistukseen.”
Espanjassa on Newtral, ja Italiassa Pagella Politica, jotka molemmat vaikuttavat olevan vahvasti inspiroituneita Yhdysvalloissa toimivasta (ja tunnetusti demokraatteihin kallistuvasta) PolitiFactista. Molemmat näyttävät myös tarkistavan populistista oikeistoa (Vox, Lega, Fratelli) useammin kuin muita poliitikkoja, mikä kertoo heidän puolueellisuudestaan. Newtral erityisesti on luotu ja sitä johtaa tunnetut vasemmistolaiset mediahahmot Espanjassa.
Puolassa, Slovakiassa ja Tšekissä käytetään kolmea yhteen liitettyä organisaatiota, jotka kaikki kantavat samaa nimeä (Demagog). Näyttää siltä, että ne käsittelevät pääasiassa venäläistä disinformaatiota, mutta ne myös usein tarkistavat poliitikkoja—useimmiten oikeistolaisia. Tšekin sivustoa on toistuvasti syytetty puolueellisesta ”panettelusta” poliitikkojen toimesta, samalla kun se on saanut kritiikkiä siitä, että se on saanut rahoitusta George Sorosin Open Society Foundationilta.
Kroatian Faktograf joutui kovan kritiikin kohteeksi pandemian aikana merkitessään väitettyä COVID-tietoa Facebookille poistettavaksi, vain todetakseen myöhemmin, että monet postaukset osoittautuivat todellisiksi. Se perustettiin ja sitä yhä johtaa journalisti Petar Vidov, joka aiemmin kirjoitti Indexille, yhdelle maan suurimmista uutissivustoista, jota kuvataan ”itsenäiseksi, liberaaliksi ja voimakkaasti oppositionalaiseksi mediaksi” vahvalla liberaalilla vinoumalla.
Baltica, joka kattaa Viron, Latvian ja Liettuan, keskittää debunkkaustyönsä kolmeen pääalueeseen: Venäjä, ilmastonmuutos ja LGBT-kysymykset—ei ole vaikea arvata sen poliittista linjaa. Tanskan TjekDet vaikuttaa aluksi melko neutraalilta, mutta on mainittava, että se kuuluu viikoittaiselle lehdelle MandagMorgen, jonka kohderyhmänä ovat päätöksentekijät liike-elämässä ja politiikassa, ja jonka etusivulla on ainakin yksi tai kaksi artikkelia valittamassa työpaikkojen monimuotoisuuden puutteesta milloin tahansa.
On myös totta, että koko ”faktantarkistus”-teollisuus on luonteeltaan vasemmalle kallistunut ja että Meta yleensä valitsee suurimmat organisaatiot, joilla on eniten resursseja kussakin maassa. Ongelma ei ole oikeistolaisen faktantarkistuksen puuttuminen—mikä tahansa ”kallistuma” pitäisi olla hyväksymätöntä, kun on kyse demokratiasta. Ongelma on, että näille organisaatioille annetaan työkalut ja valta rajoittaa sisällön näkyvyyttä tai jopa poistaa sisältöä ja heitä vielä maksetaan tästä. Teknisesti ottaen, tietenkin, nappia painaa Meta, mutta yhtiö ei itsenäisesti tarkista jokaista väitettä, varsinkaan kun on kyse paikallisesta kontekstista.
Liberaali sensuuri, joka on naamioitu faktantarkistukseksi, on paljon yleisempää kuin luulisi—muista taas Twitter Files—ja olisi erityisen naiivia ajatella, ettei se tapahtuisi vuoden 2024 EU-vaaleissa, jotka saattavat tuoda suurimman läpimurron vuosikymmeniin konservatiivisille voimille.
Poliittinen sensuuri on yhä vahvempaa, ja tämä tapahtuu Euroopan Unionin tuella sekä hyväksymänä.
Käännetty ja tulkittu: European Conservative
