Eurovaaleissa Suomen äänestysprosentti laski entisestään, lähes 60 prosenttia suomalaisista ei äänestänyt.
Mediat ja asiantuntijat syyttelevät heikosta äänestysaktiivisuudesta aikajärjestelyjä tai säätä, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra syyttää lisäksi hallitusvastuuta, joka ei kuitenkaan ole vaikuttanut kokoomuksen tulokseen.
Mediassa pohditaan nyt myös Euroopan ”laitaoikeiston” nousua eurovaaleissa. Ranskan, Saksan ja Italian nationalistit onnistuivat, myös kansalaisten äänestysaktiivisuus oli huomattavasti parempi kuin Suomessa. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin äänisaalista selitellään Suomessa äärioikeiston nousun pelolla.
Suomalaiset median edustajat eivät peittele iloaan puhuessaan suomalaisen ”laitaoikeiston” huonosta menestyksestä eurovaaleissa, tarkoittaen perussuomalaisia. Sen sijaan kansallismieliset tietävät varsin hyvin, ettei Suomessa ollut vaihtoehtoa sen jälkeen, kun oikeusministeriö sai korkeimmassa hallinto-oikeudessa läpi hakemuksensa purkaa Sinimustan Liikkeen puoluerekisteröinti juuri ennen eurovaalilistojen vahvistamista.
Sinimustan Liikkeen puheenjohtaja Tuukka Kuru, yllättikö Suomen eurovaalien tulos?
Tervehdys vain minunkin puolestani. Voin todeta, etten olisi uskonut alle 10 % tulokseen, vaikka pidinkin puolueen asemaa hyvin tukalana ja sen käymää eurovaalikampanjaa hengettömänä. Perussuomalaiset yrittivät luoda itsestään kuvaa suomalaisten intressejä Brysselissä päättäväisesti ja itsevarmasti ajavana Rymy-Eetuna, vaikkakin tämänhetkinen hallituskausi on hyvin todistanut kyseisen kuvan valheellisuuden: jos perussuomalaiset eivät kykene pitämään puoliaan edes nykyisessä hallituskokoonpanossa, miten se onnistuisi juonittelijoiden ja suurlobbareiden Brysselissä?
Samaan aikaan kun perussuomalaiset kärsivät eräänlaisesta pelkurin maineesta, heitä vaivaa myös heidän eurokritiikkinsä päämäärättömyys. Mitään perustavanlaatuista keskustelua EU-jäsenyyden haitoista ei pyrittykään käymään, ja aiemmat flirttailut euro-ja EU-erosta loistivat hallitusyhteistyön takia poissaolollaan. EU-erosta muuttui Purran mielestä mahdottomuus, ja eron sijasta puolue pyrkikin tarjoamaan jonkinlaista puolivillaista ”sisältä päin vaikuttamista” ja ”parempaa EU:ta”, jonka todellinen merkitys oli äänestäjille yhtä epäselvä mitä se oli puolueen ehdokkaillekin. Miten sen kaltainen toimija, joka esimerkiksi hyväksyi sellaisenaan EU:n vaatiman holokaustin vähättelyn kriminalisoinnin, edes muuttaisi kyseistä järjestelmää sisältä päin?
Tuntui siltä, ettei puolue olisi edes halunnut käydä näitä vaaleja, tietäen ettei sillä ole aiheeseen mitään uutta tarjottavaa. Kauaksi on selvästi tultu Soinin ajoista, jolloin EU-politiikka oli paljon suuremmassa roolissa.
Suomen vaalitulos poikkeaa merkittävästi muusta Euroopasta, miten kommentoit tätä?
Jokainen jäsenmaa on kansallinen yksittäistapaus, eikä yhtä menestysreseptiä ole sellaisenaan monistettavissa kaikkiin muihin jäsenmaihin. Europarlamenttiin nousi joissain maissa todella radikaaleja kansallismielisiä, samaan aikaan kun hieman maltillisemmatkin kansallismieliset liikkeet saivat ihan hyviä tuloksia. Suomi ei ollut ainoa maa, jossa näennäisen eurokriittisen puolueen kannatus jäi odotuksia paljon alhaisemmaksi, sillä sama lässähdys tapahtui myös Ruotsissa.
Erityisen mielenkiintoinen tilanne on tällä hetkellä Ranskassa, jossa EU-vaalien tulos johti suoriin sisäpoliittisiin mullistuksiin. Vaikka Ranskan kansallinen kokoomus ei olekaan suoranaisesti kansallismielinen puolue, sen suosio osoittaa sen, kuinka kuolevainen ja hauras liberaali valtajärjestelmä loppujen lopuksi on.
Luulisinpa, että tuossa n. 57 %:ssa hiljaista enemmistöä oli aika lailla heitä, jotka ovat pettyneet persuihin täydellisesti eivätkä sen vuoksi äänestäneet lainkaan.
Kuten M.A. Meretvuo osuvasti viimeisimmässä teoksessaan kirjoitti, mikäli SML pääsisi joskus parlamenttiin tai EU:n pöytiin niin siinä vaiheessa muuttuminen koneiston rattaiksi olisi jo tapahtunut tai puolue kiellettäisiin lailla. Tuo sopeutushan on jo alkanut, koska liberaali-demokratiassa saat olla mitä mieltä hyvänsä kunhan käyt suutelemassa liberaali-demokratian itkumuurilla paikallista rabbia.