Lakimuutos on saanut transuaktivistit raivon valtaan.
Yhdysvaltojen osavaltion kuvernööri allekirjoitti lain, joka määrää transut vastedes käyttämään heidän biologista sukupuolta vastaavia tiloja, kuten esimerkiksi vessoja, pukuhuoneita ja suihkutiloja.
”Naisten suojelulaki” nimellä tunnettu HB6o8 lakialoite tulee astumaan voimaan osavaltiossa ensimmäinen päivä elokuuta tänä vuonna. Lain on kehuttu suojelevan oikeita naisia ja vahvistavan naiseuden identiteettiä.
Lain tarkoitus on nimenomaan suojella oikeita naisia itseään naisiksi väittäviltä miespuolisilta seksuaalisilta saalistajilta, joiden tiedetäänkin tekevän seksirikoksia naisia kohtaan, kun heidät on päästetty pelkästään naisille tarkoitettuihin yksityisiin tiloihin. Transuaktivistit ovatkin lakimuutoksesta raivoissaan ja yrittävät saada sen kumotuksi.
Lähde ei mainitse, mikä on transun rangaistus uuden lain rikkomisesta.
Lähde: Breitbart
Järjen häivähdys hullussa maailmassa.
Ennenaikaan oli mielisairaalat ”hullujen huoneet”.
Se ”hoito” siellä ei varmaankaan ollut yleensä sellaista mitä tänäpäivänä voisi kukaan hyväksyä, mutta tässä me nyt näemme avohoidon ja mielialalääkkeiden tulokset.
Eipä se pakkohoito tänäkään päivänä mitään herkkua ole, vaikka humaanit arvot ovatkin asiaa parantaneet. Kaltoinkohtelua esiintyy laajalti, myös itse olen joutunut sen kohteeksi.
Minähän olen kliinisesti diagnosoitu mielisairaaksi ja kaksi psyykkisiä ja hoitojaksoa on takana. Jos joutuisin virumaan jossain osastolla niin se olisi maanpäällinen helevetti. Tavalliset ”terveet” ihmiset ovat monin tavoin paljon kipeämpiä kuin me hullut, jotka olemme usein lähinnä mielipuolisen maailman sijaiskärsijöitä. Minun psyykeni hajosi kolmivuorotöistä nuorisokeskuksessa ja kaatuneen yrityksen aiheuttamista taloushuolista, jota ei perheenlisäyksen tuoma taakka ja yhteisön tuomiot juuri helpottaneet. Jostain kumman syystä pidän itseäni terveempänä kuin valtaosaa nykyihmisistä.
Mielisairaudet on ihan oikeasti sairauksia siinä missä muutkin sairaudet.
Ne voi johtua jopa ihan siitä että on puutoksia elimistössä, silti ihmiset häpeää niitä niin ettei asiasta kehdata puhua.
Itsellä on ollut elämässä surua ja murhetta varmaan enemmän kuin yhdelle ihmiselle olisi tarpeen, kuitenkin suhteellisen järjissäni olen pysynyt ilman mitään lääkkeitä.
Sinänsä olen kyllä tuosta ensimmäisestä viestistäsi siinä samaa mieltä, että hoitopaikkojen vähentäminen ja hoitoonpääsyn hankaloittaminen ajamalla kaikki seonneet avohoitoon on äärimmäisen tuhoisa kehityskulku, mutta eihän se lyhytnäköisiä mammonanpalvojia ja psykopaattisia johtajiamme kiinnosta varmaan ennen kuin joku hoitoon pääsemätön, päästään seonnut hullu murhaa jonkun kokkaripomon; sitten kyllä aletaan toimia ja vauhdilla.
Lisäänpä vielä skitsofreenikkona tähän sen, että perinteisissä yhteisöissä ja kulttuureissa, missä yhteisön tuki on voimakas, ei käytännössä katsoen ilmene skitsofreniaa lainkaan, siinä missä tässä ihanan individualistisessa, kaaoksen partaalla huojuvassa nykymaailmassa, jonka juuri ja juuri järjestyksessä pysyvien kulissien takana ammottaa syvä pimeä kuilu. Sinne minäkin tipahdin, osittain omasta syystäni.
Vielä 50-60 vuotta sitten minulle olisi tehty lobotomia. Se vasta olisikin herkkua! Onneksi uuden liiton psykoosinestolääkkeet toimivat varsin hyvin ja olen aktiivinen, energinen, iloinen ja hyvinvoiva nykyisin, etenkin kun saan aktivoitua itseni hyödylliseen, luovaan ja merkitykselliseen toimintaan kuten kirjoittamiseen ja taiteeseen.
Mitä tulee näihin nyky-yhteiskunnan ”tervejärkisiin” menestyjiin ja muita polkeviin narsistisiin ja sosiopaattisiin k-päihin, niin tämän sitaatin olen omaksunut elämänohjeekseni: ”Ei ole hyvän terveyden osoitus olla hyvin sopeutunut sairaaseen yhteiskuntaan.” (- Khrisnamurti)
Tai sen takia.
YLE:ltä (!) tuli tossa talvella jossain välissä hyvä dokkari ”hullujen” hoidoista historian saatossa. Keskiajoillahan se oli äärimmäisen brutaalia ja yleensä ne kylmästi mukiloitiin hengiltä.
Sitten 1800-luvulla heräsi aate, että hulluillakin on ihmisoikeidet ja pitkin poikin (etenkin USA:ssa) laitettiin pystyyn sellaisia rauhallisia ja kartanomaisia keskuksia viheralueineen, yms., jossa saivat olla ja elää vapaasti ja saivat sen aikaista mielenhoitoa vaivoihinsa. Niissä elivät onnellisina mutteivat kyllä yleensä parantuneet. Ne sitten lopetettiin kun katsottiin etteivät niissä parane ja tehtiin mielisairaaloita, joissa olot oli taas brutaalimpia sähköshokkeineen ilman puudutuksia, yms.
Sen jälkeen 1960-luvulla tuli muotiin lobotomiat eli poltinpiikki aivoihin ja faktisesti aivojen tuhoaminen. Nekin viimeistään 90-luvun alkuun lopetettiin (Tanskassa viimeisenä) kun todettiin että aiheuttavat enemmän ongelmia kuin parantavat. No tämän jälkeen on muodissa olleet kemikaalit ja nyt ihan viime aikoina näille sukupuolestaan ”epätietoisille” jälleen kirurgin veitsi eli faktisesti sama kuin lobotomiat joskin tällä kertaa yläpään sijasta alapäässä.
En muista mikä dokkarin nimi oli, mutta olisiko ollut joku Prisma-sarjan ohjelma? Mutta se oli hyvä ja kiehtova katsaus historiaan vailla puoluepoliittisia linjauksia. Voi olla että Areenasta yhä löytyy – siis jos vaan muistaisi sen ohjelman nimen…
Transuaktivistit vaativat voimallisesti, että heidän mielikuvitusolemustaan tulee pitää totena, eikä sitä saa häiritä todellisuudella.