Iltalehden lähteiden mukaan Kokoomus pyrkii edelleen muodostamaan hallituksen Perussuomalaisten, RKP:n ja KD:n kanssa. Kyseisellä hallituksella olisi yhteensä 109 paikkaa eduskunnassa. Yksi paikoista tosin kuuluisi eduskunnan puhemiehelle, joka ei osallistu eduskunnan äänestyksiin.
Kokoomus tapaa lähteiden mukaan kuluvalla viikolla Demareiden ja Perussuonalaisten edustajia. Kokoomus pyrkii lähteiden mukaan keskustelemaan tulevasta hallituksesta kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa ja pitämään ovet auki sekä oikeisto- että sinipunahallitukselle.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo pyrkii varmistamaan hallituskokoonpanon vappuun mennessä, jonka jälkeen aloittetaisiin varsinaiset hallitusneuvottelut.
Vaikka Perussuomalaiset ja RKP ovatkin nokitelleet toisiaan julkisuudessa niin Iltalehden tietojen mukaan RKP eduskuntaryhmän enemmistö kannattaisi hallitusyhteistyötä oikeistohallituksessa. RKP:n sääntöjen mukaan hallitukseen osallistumisesta päättää puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän yhteiskokous.
Sosiaalidemokraatit ovat sisäisesti jakaantuneet sen suhteen tulisiko hallitukseen mennä. Keskusta aikoo pysyä oppositiossa seuraavan hallituskauden.
Keskustan menettelyn voi tavallaan ymmärtää, ja samalla sitä ei ymmärrä. Puolue pitää kiinni ajatuksesta että se voi oppositiossa kasvattaa jälleen kannatuslukujaan neljän vuoden ajan, ja voi olla että niin käykin, mutta olen taipuvainen uskomaan päinvastaiseen. He ovat profiloituneet nyt liiaksi vasemmalle, ja jos kanta on sama jatkossakin olisi suorastaan ihme jos äänestäjät palaisivat kannattamaan linjausta.
Tämän lisäksi oppositiossa ei voi tehdä juuri mitään millä vaikuttaisi maaseutuväestön elämään. Hallituksessa puolestaan olisi mahdollisuus taivutella myöskin ” heinähatuille ” etuuksia sillä takuuvarmaahan on, että EU koittaa taas jossakin vaiheessa sanella yksityisten metsien ja maiden käytöstä, jolloin asian vastustaminen olisi tehokkaampaa. Jos sitten ajatellaan että sysätään ikään kuin vastuu kokoomukselle ja PS:n harteille, väittäen että nämä ovat toimillaan antaneet EU:n pelata omia pelejään maaseudun näivettämiseksi, tajuaa jokainen ettei se ole totuus.
On turhaa huutaa lattiatasolta maaseutua kohtaavasta ongelmasta, jos ei nyt ole valmis itse tekemään mitään sen eteen. Porvarihalitus on joka tapauksessa enemmän yksityisen maanomistuksen puolella kuin joku vihreä lahko. Jos vihreiden kanssa piti tämän tästä vääntää direktiivien järjellisyydestä, sitä ei tarvitsisi tehdä porvarihallituksessa.
Uskoisin myös, että kepulit pärjäisivät tulevaisuudessa paremmin, jos saisivat pidetyksi äänestäjäkuntansa etuja esillä ja saisivat jotain läpikin. No, pitkälti ovat menettäneet äänestäjänsä. Ehkä jäljellä on vain niitä, jotka sukunsa ikiaikaisen perinteen vuoksi äänestävät kepuleita.
Aina kannattaa muistaa että Saarikko oli Marinin hallituksessa ainoa joka aiheutti muutakin kuin hyväksyvää nyökyttelyä. En ole keskustalainen, en ole koskaan ollut eikä minusta sellaista tule, mutta silti nostin hattua saarikolle sillä hän vastusti esimerkiksi EU:n saneluvaltaa koskien yksityisten metsien omistus-suhdetta, ja oikeutta päättää niistä. Marinin hallitushan yritti vihreään agendaan liittyen, ihan suoraan sanottuna sosialisoida metsät EU:n kontrollin alle. Keskustan toimesta marin joutui kaksi kertaa peruuttamaan puheitaan, joten voi kyllä sanoa että hallituksessa olo on parempi keino muuttaa jotain kuin istua neljä vuotta oppositiossa.
Porvarihallitus tuskin edes lähtisi sille tielle mitä voisi kutsua kolhoosin alkusoitoksi joten keskustalla olisi paljon helpompaa tulla toimeen heidän kanssaan. Tietysti he tekevät valintansa itse. Silti olettaisin että heitä äänestäneet ihmiset eivät kaikesta huolimatta antaneet ääniään opposition takia. En minäkään äänestänyt PS:n puolesta siksi että he istuisivat taas neljä vuotta sivussa vallan keskiöstä. Jos ja kun keskustalle on kuitenkin paikkaa tarjottu, tuntuu oudolta ettei sitä oteta vastaan.
Oletus siitä kuinka kerätään voimia lattiatasolta uutteen mahdollisuuteen olla hallituspuolue neljän vuoden kuluttua, on vähän turhan optimistinen ajatus. Ne jotka nyt kuitenkin äänestivät keskustaa, tekivät sen varmasti sillä mielellä että uusi hallituskausi alkaa. Jos he kokevat tulleensa petetyksi, siihen on hyvä syy. Nimittäin ne jotka nyt hylkäsivät puolueen, eivät edes halunneet sen olevan jatkossa osa hallitusta, mutta ne joiden mielestä vielä kannatti äänestää tarjokasta toivoivat jatkoa. Antavatko he nyt anteeksi hukkaan menneet äänet, ja jaksavat istua neljä vuotta toivoen suurta nousua ? Timo Soinin PS teki sen tempun äänestäjilleen ” jytkyn ” aikaan. Voitettiin, ja ei mentykään päättämään mistään. Se ei takuulla lisännyt silloista kannatusta, vasta Halla – ahon noste riittii tuomaan uuden uskottavuuden. Nyt se kantaa hedelmää.
Ehkä kepulit pelkäävät tulevia leikkauksia ja sen tuomaa epäsuosiota. Toisaalta äänestäneiden etu on, jos kepulit ovat turvaamassa äänestäjiensä etuja.
Tiedä tuosta sosialismin välttelystä, kun pitkälti politiikkaa sanellaan ulkomailta, veffiläisten kerhosta. Ehkä ei nyt ihan yhtä vahvasti kuin Marinin hallituksen aikaan, jolloin Marin oli ihan täysin ”ulkomainen agentti”.
Saamme kuulla teatterista sen mitä meidän halutaan uskovan. Mitä todellisesti touhutaan saattaa olla kokolailla toinen juttu.
Ruotsalainen politiikassa ollut Bert Karlsson sanoi osuvasti: ”Politik är att ljuga trovärdigt” (politiikka on uskottavasti valehtelemista).