Lännenkirjailija Esa Paloniemen mukaan Suomessa on käynnissä Villin Länsi-buumi.
”Speden ”hiekkakuoppalänkkäri” Hirttämättömät kuvataan uudelleen, ja lännenaiheisia lyhytelokuvia on kuvattu useampi”, kertoo Paloniemi. ”Hiekkakuoppalänkkäri ei ole kovin hyvä nimi, sillä hiekkakuoppia on kaikkialla maailmassa. Siksi kehittelin suomalaiselle westernille nimen mämmiwestern”.
Nimi viittaa italialaisiin spagettiwesterneihin, ja muihin ruoka-aiheisiin lännenelokuviin, kuten Lähi-idän kebabwestern, Itä-Euroopan gulassiwestern tai Aasian bambuwestern.
Nimen Mämmiwestern Hawaii Kid saanut oululainen lännenelokuva perustuu Esa Paloniemen omaan kirjaan Colt .44, jossa revolveri kiertää kädestä toiseen Villistä Lännestä kauas tulevaisuuden Suomeen.
Elokuva on yksi osio kirjasta. Juoni on klassista westerniä: nuori karjapaimen erehtyy pelaamaan pokeria vierasmaalaista ammattilaista vastaan.
Mämmiwesternissä näyttelevät Oulun seudun ja Muhoksen harrastajat. Karjapaimenta ja peluria esittävät Teijo Jussila ja Jura Miettinen. Naispääosassa on muhoslainen Sari Raatesalmi.
Yksitoistaminuuttinen elokuva kuvattiin kännykällä.
”Kohtuuhintaisessa kännykässä on parempi kamera, kuin edullisessa videokamerassa”, kehuu kuvaajana ollut Esa Paloniemi. ”Kännyköillä on kuvattu maailmalla täysimittaisia elokuvia, ja uskon niiden käytön yleistyvän. Kännykkä taipuu moneksi”.
Mämmiwestern Hawaii Kid on YouTubessa lyhyessä ajassa saanut satoja katselukertoja. Muhoksen Lännenkylä Los Coyotes Ranchilla elokuussa kuvattua elokuvaa ovat katsoneet erityisesti suurilukuiset suomalaiset lännenharrastajat.
”Länkkäreille on selvästi tilausta, ja uudet ideat kytevät hatun alla,” Paloniemi pohtii jatkoa. ”Nälkä kasvaa syödessä”.
Mämmiwestern Hawaii Kid YouTubessa: https://www.youtube.com/watch?v=h9_8NWGjweo&t=24s
On oikeastaan hämmästyttävää, että italialaiset pystyivät tekemään parempia westerneitä, kuin jenkit.
Ei ole mahdotonta,että suomalaiset voisivat tehdä samoin. Miksi muuten western pitää aina sijoittaa johonkin hikiseen hiekkaerämaahan? Olihan sitä pohjoisemmassakin länkkärimeininkiä. Olisi se idylliä, kun kaksintaistelun häviäjä tekee enkelit lumeen, kaikki pahikset on ruotsalaisia, inkkarit kavereita, sudet ulvovat, saluunassa pelataan Tuppea. Eikä tarvita hiekkakuoppia….
Oikeasti hyviä westernejä on harvassa. Valta-osa niistä on täysin loppuun kaluttujen vakioaiheiden toistoja ja täysin sisällyksetöntä dialogia. Tietysti se että tehdään kieli poskessa lajityypille ominaista juttua on ihan ok, mutta ne isolle kankaalle päätyvät hyvät filmit on turhan usein katselukokemuksena yhdentekeviä.
Dances with Wolves, Tanssii susien kanssa, oli mielestäni erityisen hyvä.
Joskus kauan sitten tuntui hauskalta Pieni suuri mies ja ehkä jokin muukin, vaan ei noita heti muista.
Minusta parhaat westernit on tehty vasta jossakin 2000 luvun tällä puolella. Muutama poikkeus on, mutta uudemmat tekeleet uskaltavat jo nähdä muutakin, kuin hyvän ja pahan kaksintaistelun auringon laskiessa taustalla. Se mitä pidän myöskin hyvänä on sen toteaminen, ettei kaikki ollut niin suoraviivaista ja yksinkertaista. Nykyisen westernin teema ei välttämättä rajoitu pankkiryöstöön ja takaa-ajoon, tai punaisen miehen loputtomaan raakuuteen, sillä hyviä ja huonoja ihmisiä oli kummallakin puolella. Realismi on siis avainsana. The Revenant on hieno elokuva. Tavallaan siinäkin on kliseitä, mutta kokonaisuus toimii.
Onneksi se iän ikuinen salamannopeaan ampumiseen kaiken perustava tarinointi on jäämässä vähemmälle. Oikeasta lännestä ei tiedetä yhtään tapausta, jossa olisi kuvatulla tavalla luotu ratkaisu. Aina kun se oli mahdollista, pyrittiin asetelmaan jossa vältytään niiltä ilmiömäisiltä tempuilta, koska tarkoitus ei ollut esittää mitään, silloin oltiin tosissaan. Vaikka aseiden osuus oli jo silloin huomattava sikäläisessä yhteiskunnassa, ei niitä kannettu mukana ilman tarvetta. Kaupungeissa ei siis ollut mitään jalkakäytävällä kulkevaa pistoleerojen armeijaa, itse asiassa hyvin monessa taajamassa oli aseiden kantaminen kielletty. Silloin kun historiaan päätyneet tapaukset olivat ajankohtaisia, niistä huomaa monta seikkaa mikä ei tue millään tavalla sitä myyttistä kuvausta siitä aikaudesta. Ja kun tilanne eskaloitui, hyvin monessa tapauksessa juoppojen kesken, ja päädyttiin lopputulemaan mikä olisi ollut myöskin vältettävissä, se tehtiin niin varman päälle kuin mahdollista. Usein jopa niin ettei toinen edes ehtinyt varautumaan tulevaan. Teko käsiteltiin oikeudessa, toisin kuin elokuvien maailmassa, jossa ratsastetaan hymy kasvoilla kohti preeriaa joutumatta vastuuseen mistään. Jopa lainvartijoiden aseiden käyttöä, tai sen tarvetta voitiin arvioida oikeuden näkökulmasta kuten tänäkin päivänä.
Villi länsi ei ollut ihan niin ” villi ” mitä tarinanikkarit ovat kehitelleet historialliseksi faktaksi. Jo tuolloin lehdistö, noin esimerkkinä, noudatti nykypäivän lööppilehdille totunnaista mallia. ” jos pitää julkaista totuus tai fiktio, julkaise fiktio, se myy paremmin.” Niin sanottuja ” dime novelleja ” ahmittiin itärannikon suurkaupungeissa, koska haluttiin ylläpitää mielikuvaa ainutlaatuisesta lännestä, joka oli suurelta osin ohi mennyttä aikaa kaupunkilaisille. Heille tarinat ja jutut oli fantasiamaailman elävöittämistä, eräänlaista paluuta aikaan mitä ei heidän kohdallaan enää ollut saavutettavissa. Vielä nykyäänkin amerikkalainen yhteiskunta hellii näitä satuja, sillä niiden koetaan olevan vapauden symboleita, jossa kaiken osaava ja itsenäinen karski ratsastaja voi elää ilman yhteiskunnan rajoitteita. Se aika kun lakia ei niin sanotusti ollut, oli erittäin lyhyt. Laki ja oikeus pyrittiin tuomaan aina sen mukana kun asutus laajeni länteen. Lainsuojattomia oli, mutta hyvin vähän. Täytyy aina muistaa että ihmiset jotka asuttivat yhdysvallat, tulivat maista joissa oli olemassa lait. Heille ei lakien olemassa-olo siis ollut mikään omituinen ilmiö.
Aina ei edes ole kyse teemasta. Joskus menee edelle se miten jotakin trendiä käsitellään. Kun ensikerran näin Sergio Leonen länkkäreitä joskus 60-luvulla sanoin heti! että tästä tulee klassikko, näin kävi. Kyse on siitä että kun tinkimätön ohjaus (rahaa ei ollut) yhdistetään todelliseen lahjakkuuteen, myös Clint, siitä syntyy klassikko. Tuolloin monta hyvää lahjakkuutta sattui samaan paikkaan. Kyse on siis rytmistä, musiikista, kaikkien komponenttien yhteensovittamisesta. Monta pinnaa menee kyllä myös Ennio Morriconelle ja kuvaukselle. Tuo on harvinaista ja sitä harvoin nähdään. Olemme tälläkin tapaa jollakin tapaa etuoikeutettuja. Ei siten kuin vihervasemmisto väittää. En pystynyt vältttämään tuota viimeistä lausetta, yritin kyllä 😊 .
Litle Big Man on hyvä elokuva. Jos sitä katsoo oikealla tavalla, se on enemmänkin parodia kuin tyylipuhdas seikkailu. Dustin Hoffman on vertaansa vailla muutamassa kohtauksessa. Kenties muistat sen jossa hänellä oli meneillään ” revolverisankarivaihe.” Siinä hän kulki silmät tihrussa kädet leveillään, ikään kuin koko ajan ampumavalmiina, ja kun jalkakäytävästä katkesi lauta hänen allaan, tuli salamannopea veto.. Saluunassa hänet tunnettiin ” soodavesipoikana ” koska hän ei juonut viinaa. Nurkkapöydässä ollut Wild Bill Hickok istui jalat pöydän reunalla, tuolin nojatessa seinään, ja soodavesipoika meni hänen vierelleen. Otti mallia istumatavasta ja kun oli lyhyt pituudeltaan, rojahti jakkara miltei makuuasentoon, ja vain toinen jalka ylettyi pöydän reunalle. Siinä hän sitten valehteli kuinka monta tyyppiä oli listinyt. Ei kovin uskottavaa, ja kun hickok sitten ammuttiin siinä saluunassa, luopui soodavesipoika relvolverisankarin roolistaan… Se on jotain ihan silmittömän naurettavaa vieläkin.
Mahdollisesti muistat myöskin sen intiaanivaiheen, kun hänen ” isoisänsä ” selitti heimossa olevan homoja, joista hän käytti nimitystä ” hiimaneh, ” ja totesi ettei valkoisten kielessä taida olla sille vastinetta …? Nämä on juuri niitä kohtauksia mitkä teki elokuvasta hyvän vaikka siinä on mukana myöskin vakavampi sanoma.
Juu, muistan noita, kun mainitset. Se oli kai 70-luvun elokuva. En ole sitä sen jälkeen nähnyt. Muistiin on jäänyt kyllä joitain juttuja ja pidin sitä hauskana. Erottui joukosta.
Ne trinityratsastaajälleen, mynameisnobody jne. tapaiset eivät tuntuneet miltään.
Trinityelokuvat oli pelkkää nyrkillä mätkimistä johon Bud Spencer toki sopi kokonsa puolesta, mutta ei niissä kukaan osannut näytellä. Omasta mielestäni katsottavaksi kelpaavia westernejä on ainakin nämä. The Wild Bunch, Little Big Man, Jeremiah Jonhsson, Unforgiven, Tombstone, Revenant, Brimstone, Lincoln County Wars, Proposition, Dawn Rider, Lonesome Dove ( TV sarja ), Dances With Wolves, Pale Rider, Wyatt Earp, Open Range, Broken Trail, Sun Of The Morning Star ( TV sarja, ) The Homesman, Geronimo, Alamo, Crossfire Trail, Deadwood ( TV sarja ) Gettysburg. Osa mainitsemistani filmeistä perustuu tosielämän tapahtumiin ( Jeremiah Johnsson, Tombstone, Revenant, Lincoln County Wars, Wyatt Earp, Sun Of The Morning Star, Geronimo, Gettysburg, Alamo ja Deadwood. )
Huh, onpa muistissa paljon elokuvia. Asian harrastajilla kyllä pysyy muistissa.
Little Big Man oli hauska. Monia noista olen varmaan nähnyt, mutta ei näin äkkisältään yhdisty muistikuviin nimien perusteella. Revenant on sen verran uusi, että sen muistan. Oli kyllä erinomaisesti tehty. Dances With Wolves ei ole ihan tuore, olisiko jo yli 20 vuotta vanha, mutta se jäi mieleen. Oli erittäin hyvätasoinen ja mielenkiintoinen. Täytyy olla 90-luvulta, koska silloin asuin Ruotsissa ja muistan nimen Dansar med vargar.
Olen kai vähän lapsellinen, mutta suosikkielokuviani olivat aikoinaan myös mm. Karate Kid ja E.T. 80-luvulta.
Et ole lapsellinen, minä ja moni muu tuttavistani suorastaan rakasti Star Wars elokuvia. E.T oli myöskin paljon katsottu, samoin kaikki Indiana Jones seikkailut. Sitten tuli astetta kovemmat Sci-Fi tarinat kuten Alien, josta lopulta syntyi neljän elokuvan jatkumo. Olen aina ollut elokuvafani. Olen myöskin omistanut jo useita videokameroita joilla olen tehnyt erilaisia lyhytelokuvia. Nykyisin esimerkiksi DVD platat sisältävät bonusmateriaalia joissa näytetään miten kohtauksia on tehty. En koskaan jätä niitä katsomatta, sillä on yhtä mielenkiintoista päästä kurkistamaan lavasteisiin kuin ihmetellä valmista tekelettä. Niistä olen poiminut joitakin trikkejä myöskiin omiin filmeihini, mutta on tietysti eri asia jos tehdään miljoonien budjetilla jotain tai harrastajan varoilla. Katsoin muuten eilen tuon artikkelissa mainitun mämmiwesternin you tubesta. Oletin että tunnen joitakin siinä esiintyneistä henkilöistä, mutta vedin vesiperän. Näitä western harrastajia on tuttavapiirissä, ja tiedän että ainakin yksi hiukan vakavammalla naamalla tehty lyhytelokuva on olemassa.
Siinä oli hevosia, aseet oikeita aseita joissa käytettiin mustaruutiblanksejä, ja osa kuvauksista tehtiin eri paikoissa, jotka sitten yhdistettiin samaksi kokonaisuudeksi. Itse olen kuvannut CAS kisoja, joista pisin kuvaamani filmi on liki kolmetuntinen eepos vuodelta 2002. Olen myöskin itse lajin harrastaja, joten se kalustotarjontakin on olemassa. Bootsit, kannukset, stetsonit, patruunavyöt koteloineen, iso bowie veitsi, housut, jotka tehtiin tilaustyönä, samoin liivi mihin kuuluu taskukello vitjoineen, kaulaliinat ja paidat, kaikki on kopioitu autenttisista sen ajan malleista. Aikoinaan Jokelassa oli kauppa nimeltään Old West Store. Siellä tuli asioitua paljon lajin tiimoilta. Elämässä pitää olla muutakin kuin pelkkää arkista puurtamista.
Oletkin sitten tosiharrastaja. Kas, kun ei tullut mieleen mainita Star Wars -elokuvia. Ne vanhat olivat loistavia. Uudemmat jatko-osat eivät ole tuntuneet yhtä hyviltä.
Näin parikymmentä vuotta sitten yhden mahtavan TV-minisarjan, 10 osaisen, Steven Spienbergin tekemän, nimeltään Taken.
https://www.imdb.com/title/tt0289830/
Eipä ole näkynyt sen jälkeen enää missään.
Olisiko ollut kymmenkunta vuotta sitten, kun tuli näytille elokuva nimeltä Avatar. Se oli mielestäni erinomaisen hyvä.
Jos haluat katsoa HYVÄN minisarjan, siis ehdottomasti hyvin tehdyn ja juoneltaan niin yllätyksellisen, että vasta viimeisen parinkymmenen minuutin jälkeen selviää mitä on tapahtunut niin etsi käsiisi MARE of EASTTOWN. Se ei ole western, vaan rikos-sarja jossa pääosan esittää Kate Winslet. Juonikuvio on hieno, katsoja olettaa yhtenään tietävänsä kuka on syyllinen, sitä jopa pitää ihan ilmiselvänä, ja sitten tulee hetki kun joutuu myöntämään ettei ollut edes lähellä oikeaa vastausta. Tarina ei kuitenkaan ole liian vaikeatajuinen, kuten joskus tapahtuu, jolloin menettää otteen ja joutuu hapuilemaan ajatustensa kanssa. Jokainen tuttavistani on sanonut saman, mahtava tarina ja hyvin uskottava näyttelijä joka osaa työnsä.
Voisin luetella tähän perään kasan elokuvia ja sarjoja joita EI KOSKAAN kannata katsoa, vaikka saisi ne ilmaiseksi, mutta jätetään nyt listaaminen pois.
Taken oli hyvä sarja. Jos sitten pitää ” örkkien jahtaamisesta ” kannattaa valita The Walking Dead, tai TWD niin kuin fanit sarjaa nimittävät. Siitä tuli 11 tuotantokautta, eli ihan yhden illan katsottava se ei ole. Siinäkin tarina kehittyy ja näyttelijöistä tulee vähän kerrassaan katsojalle ikään kuin kavereita. Silti myöskin hyviä kuolee sarjan aikana, eli monotoninen hyvät vastaan pahat ei toistu. Jotkin sarjaan myöhemmin ilmestyvät hahmot ovat ensin olevinaan täysin tyhjiä ja merkityksettömiä, mutta heistä kehittyy keskeisiä tekijöitä. Kyllä maailmassa vielä osataan kunnollistakin tehdä vaikka paljon on menty tusinatuotantoon.
Tässähän joutuisi tekemään kamalasti muistinpanoja, jos tarttuisi kaikkiin elokuvaharrastajan suosituksiin 🙂
Vaikea tietää osuisiko samalla tavalla minun makuuni, mutta vilkuilen imdb:stä noita suositeltuja.
Noita on vaan vaikea saada netistä, ellei ryhdy ostamaan. Sen Takenin haluaisin nähdä uudestaan. Tiedä tuntuisiko taas yhtä mahtavalta, kun ajan kanssa tuo voi muuttua.
No jokunen joita arvostan, ovat tuoltakin saaneet aika huonot arviot. Noin muistutuksena.
Ovat hyviä, mutta aikansa lapsia. No, kai me kaikki. Kyse on siitä miten tuo ”aikansa lapsi” saadaan ylitettyä. Parhaimmat elokuvat voivat sen tehdä.
Star Trek:it olivat kyllä hyviä. Jopa Whoopi Goldberg oli OK (hänkin on nykyään retardoitunut 100% woke-hörhöksi). ST:n katsomiset loppui siihen elokuvaan, jossa kaksi henkilökuntaan kuuluvaa juippia käveli käytävällä käsikädessä. On se kumma, kun kaikki pitää mädättää.
Yksi oma suosikkini, Foylen sota on hyvä. Sen kulissien taakse on aika harva huomannut kurkistaa. Löytyy Tubesta. Harva ajattelee että yhden jakson teko vaatii n.viisi viikkoa paljon yli sadan ammattilaisen työtä. Kyllä se sillä tavalla on aina riski. Onneksi jotkut ottavat sen. No vanha sarja. Eivät koskaan vanhene.Miksiköhän suosikkini menevät aina tuonne Brittien suuntaan, Olisiko se että tekevät vain parhaiten vai olenko vain dementoitumassa 😊.
Minä puolestani alan haukotella heti, kun kuulen, että jokin elokuva on brittien tekemä. Sarjoja en juuri katsele, mutta joitakin harvoja sitten, kun saa kokonaisena kauden (season). Missä nyt asun, saan sellaiset kadulta edullisesti.
Joskus kauan sitten katselin kyllä TV:stä Suomessa ja Ruotsissa hyvinä pitämiäni brittisarjoja, kuten se missä mentiin bussilla ja olikohan yksi ”Kyllä herra ministeri”.
Yksi suosikeistani on ollut Teen Wolf, kas kun olen niin lapsellinen :). Siitä pari kolme ensimmäistä kautta olivat hyviä, mutta sitten meni vähän heikommaksi, vaikka ei huonoksi.
Tavallaan huvittavaa, että hyvin nuorena katselin älyllisempiä TV-sarjoja ja elokuvia sekä luin paksuja kirjaklassikoita. Ehkä sain sen mitä niistä hain jo silloin, joten kaipuu väheni. Nykyään nautin useimmiten sellaisesta, mitä muut katselevat paljon nuorempina. Jospa oli nuorena vanha ja nykyisin vanhempana nuori.
Oli sellainenkin sarja kuin ”100” ja myös ”Heroes”. On joitain muitakin, mutta harvoja.
Löytyisi varmaan enemmänkin, vaan ei tähän hätään muista niitä.
Hyväksyn tuon. Olen siis dementoitumassa.En siis tiedä missä nyt asut mutta voisin muuttaa. Ei se ole ollut koskaan minulle kynnys. Kun nyt tämä hallitus alkaa havitella jotakin muuttoveroa on kai viimeinen hetki. On jo pari paikkaa missä asua, kuten suomalaisilla on tapana. Mökki ja vakituinen asunto.Minun mökkini on vakituinen asuntoni, vakituinen asuntoni on paikka johon postini menee. Kiitos tyttärelleni joka asiat hoitaa.No tuo mökki on kuitenkin vanha talo jossa voi asua ympäri vuoden. Olkaa varovaisia kuinka paljon tietoa annatte jopa näillä palstoilla.
Tuskin sentään dementoitumassa 🙂
Maailmassa on paljon maita, joissa voisi elellä, mutta jos tykkää talvesta ja sienimetsistä sekä puhua suomea, on Suomi hyvä maa siihen. Joskus kaipaan niitä metsiä ja suomalaisen luonnon kauneutta, mutta sitä nautintoa saa muistelemalla lapsuuttaan ja nuoruuttaan, jolloin eniten liikkui ja näki.
Pitää tehdä niin kuin miltä itsestä parhaalta tuntuu. Elämä on kyllä luonteeltaan sellainen, että se ohjaa hyvään suuntaan, jos vain kuuntelee sisintään. Kaikilla on omansa.
Listasta minkä kirjoitin unohtui pari hyvää, tässä ne tulee. Hatfield´s And McCoy´s ( TV sarja, perustuu tositapahtumiin. ) ja Appaloosa, ( fiktiivinen tarina. )
Appaloosa on upea leffa ja lähes kaikki minustakin mitä herrat tässä ovat maininneet kuten esim Revenant mutta ko nämä monet actorit ja actressit on niin wokeja nykyään että katoin taas” Inglorious Basterds” leffan ja kyllä Bratti hyvä näyttelijä on tässä leffassa (Babel myös) mutta ko niin woke samoin Mark Ruffalo ja Leonardo di Caprikka että jotenkin vain maku mennyt noista leffoistakin.”Shutter Island” voi upea mutta….ostin jopa itelle samoin kuin ”Cloud Atlas” leffan.Kääk.
Minäkin olen ollut leffahullu sitten lapsuuteni kun isä vei meidät aina sunnuntaisin non-stoppiin piirrettyjä katsomaan ja siitä se lähti.
Nykyajan näyttelijät ovat ikävä kyllä paljolti pakotettuja olemaan Hollywoodin talutusnuorassa, ovat oikeastaan olleet aina, mutta agenda ei ole aina ollut näin mielipuolinen. Mel Gibson oli hyvä esimerkki siitä mitä ei suvaita, ja kuka ei suvaitse. Hän sanoi jossakin haastattelussa että maailman kaikki sodat on juutinraumalaisten syytä, ja poks, niin loppui tarjonta pitkäksi aikaa. Sittemmin hän on esiintynyt valkokankaalla joten ehkä sitä on pitänyt käydä hattu kädessä pyytämässä anteeksi puheitaan.
Ironista siinä on lähinnä se, että ne juutinraumalaiset tuottavat elokuvia joissa ollaan puolustavinaan vapautta ja demokratiaa, mutta tosielämässä ei suvaita minkäänlaista mielipidettä jos kritiikki koskee heitä itseään. Nykyään on kaikista filmeistä löydyttävä myöskin sateenkaari-ideologiaa, joka ärsyttää, sillä ainakin minä koen sen pakkosyöttönä. Jos haluaisin katsella hintintin piehtaroimista, voisin katsoa sen pornofilmeiltä, nyt kun se sanoma tupataan muuten hyvään elokuvaan tai sarjaan, siitä ei itselleni muodostu mitään positiivista kuvaa, päin vastoin tekee mieli kelata se kohtaus ohi. Tiettyyn rajaan asti ihmisten sietokynnys riittää, mutta jossakin vaiheessa tullaan pisteeseen jossa elokuvia aletaan boikotoimaan niiden liiallisten ” tiedostavuuksien” kanssa.
Kaikki filmatisoinnit mitä on tehty, laittaen ” sankariksi ” joku LGBTQ oletettu, tai musta eukko, on flopannut lippuluukulla. Luulisi rahan perässä juoksevien juutinraumalaisten jo siitä ymmärtävän ettei kannata laittaa dinaareita tuotantoon josta ei tule kassavirtaa. Näyttelijöiltä voi odottaa sitä mitä käsketään tekemään, mutta on ollut poikkeuksiakin kautta aikojen. Marlon Brandolla oli tapana sanoa jos joku kohtaus alettiin poistamaan kuvausvaiheessa, ” Ok jätkät, ketä on taas käytävä ime****sä. ” Hän heitti lauseen ihan kuin itsestään selvyytenä, viitaten siihen että silläkin tavalla on saatu rooleja, ja vaikutettu lopputulokseen…Ei takuulla ollut väärässä. Sittemmin tuli METOO ilmiö, joka onkin taas kadonnut kun ei loputtomasti päästy kahmimaan rahaa olemattomilla syytöksillä, mutta väittäisin siitä huolimatta että kyllä niissäkin tapauksissa jonkun kohdalla oli ihan faktaa pelissä. Hollywood on kaikkea muuta kuin onnea ja hyvyyttä pursuava mastodontti.
Brokeback Mountain oli filmi jossa homous tuotiin arkaan paikkaan. Siinähän kaksi cowboyta hinkkasi toisiaan, ja vaikka miten yritettiin saada sanotuksi että elokuva on mahtava, niin amerikkalainen yleisö buuasi filmille. Jake Gyllenhaal joutui niin rajun kritiikin kohteeksi, ettei hänelle uskallettu tarjota työtä vuosiin. Jenkki yleisö ilmoitti tylysti että kun laitoitte homoilua meidän kenties perinteisimpään aihemaailmaan, niin pitäkää tunkkinne. Mutta se oli silloin, nyt samaa varmaan kiiteltäisiin joka kertoo siitä että takapakkia on menty.
Elokuvasta ei tee hyvää se että se myötäilee nukyistä menoa, se saattaa saada sillä palkintoja.Siitä ei koskaan tule klassikkoa.
Muistaakseni Pieni suuri mies -elokuvassa oli yksi intiaani mies, joka oli transahtava ja tarjosi Dustin Hoffmanille nukkumatilaa teltassaan. Se ei ollut nykypäivän hengessä oleva kohtaus, se oli humoristinen ja Dustin tietysti järkyttyneenä torjui ehdotuksen.
Totta puhut ja näin se menee ja on aina mennyt.Flixillä oli Marilynistä elokuva ”Blonde” ja kyllä oli hyväksikäyttöä tunnevammaisella tytöllä jotta saatiin Marilyn aikaiseksi!Karseaa.
Tai käy kuten Kirstie Alleylle(just poistunut toisiin sfääreihin) joka konservatiivina heitettiin ulos hommista…
Pieni Suuri Mies perustuu Thomas Bergerin romaaniin ja kirjalle on olemassa myös jatko-osa The return of Little Big Man. Sitä ei ole elokuvaksi kuvattu.
Harmi.
Juuri noin, tosin oikein hyvät kyllä muistaa.(Jonkin aikaa jostakin kummallisesta, voin jo kommentoida). Olen kuitenkin sitä mieltä että sannnnannnavvvvappppaus on sssuommessa uhhhhatttunnna.
Niin, sananvapaus korvataan sannanvapaudella.
👍
Speden westernit oli huumoria,oikeastaan niissä irvailtiin ns lännensankareita. Spede teki elokuvia suomalais-savolaiselta pohjalta eikä kuvia kumartanut, eikä edes Hoollywoodia jättänyt rauhaan tehdessään ”villin lännen parodioita.”
Jokainen järkevä ihminen tietä että jos hän olisi tehnyt tuota ammattiaan muualla kuin suomessa, hän olisi ollut miljardööri.
Nyt suomi-idiootit Suomen Bidenin, Sauli Niinistön johdolla kuvittelee olevansa USA:n osavaltio. No ei se kauas osukkaan. Hyvästi Pohjoismainen hyvinvointimalli jota koko maailma kadehtii. Yhden presidentin kaudella, tai oikeastaan kahden jos laskee Martti Ahtisaaren mukaan, maailman onnellisimmasta kansasta, maailman säälittävimmäksi.