Jos he haluavat lähteä, niin heitä pitää kannustaa lähtemään vapaaehtoisen kotiuttamispolitiikan avulla, raportissa todetaan.
Edellisessä Yhdysvaltoja käsittelevässä White Papers Policy Instituten artikkelissa on tarkasteltu Monmouthin yliopiston tutkimuksen tietoja, joiden mukaan noin 45 prosenttia Yhdysvaltojen ei-valkoisista muuttaisi ulkomaille, jos heillä olisi ”resurssit ja mahdollisuus” tehdä niin. Samalla on käsitelty myös PEW:n kyselytutkimusta, jonka mukaan 26 prosenttia Yhdysvaltojen aasialaisista lähtisi muualle, jos siihen olisi mahdollisuus. Artikkeli perehtyi myös siihen, mitä tämä merkitsisi Yhdysvaltojen tulevan väestörakenteen kannalta.
Sittemmin White Papers Policy Institute löysi vastaavanlaisen mielipidekyselyn, jossa tutkittiin muun kuin valkoihoisen väestön halua lähteä pois Britanniasta.
Markkinointiorganisaatio Word on the Curb toteutti tutkimuksen, johon osallistui yli 1 600 16-34-vuotiasta ei-valkoista henkilöä Britanniassa. Tutkimuksessa havaittiin, että noin 66 prosenttia heistä harkitsi tai suunnitteli aktiivisesti maasta lähtemistä. Kyselyssä käsiteltiin myös eri syitä, joiden vuoksi nämä henkilöt haluavat muuttaa pois saarivaltiosta, ja siihen sisältyi videohaastatteluja, joissa kyseiset ”vähemmistönuoret” kertoivat, minne he haluavat muuttaa.
59 prosenttia ei-valkoisista nuorista, jotka ilmoittivat haluavansa lähteä pois Britanniasta, vetosi huononevaan elämänlaatuun, 28 prosenttia oli tyytymättömiä hallitukseen ja 44 prosenttia uskoi saavansa parempaa palkkaa ulkomailla. Mielenkiintoista on, että hieman alle 20 prosenttia kyselyyn osallistuneista mainitsi rotusyrjinnän kokemisen motivaatiotekijänä, vaikka 39 prosenttia totesi, että Britanniassa vallitsee ”huono ilmapiiri”. Nämä ”huonot fiilikset” toistettiin useaan otteeseen videohaastatteluissa.
Word on the Curb -tutkimusryhmän toimittamien seitsemän videohaastattelun katsominen osoitti, että tunteiden ja motiivien kirjo oli moninainen. Useat haastateltavat totesivat, että he olivat matkustaneet ulkomaille, yleensä etniseen kotimaahansa, ja pitivät siellä vallitsevasta hitaammasta elämänrytmistä. Toiset haastateltavat valittivat, että länsimainen yhteiskunta oli heille yksinkertaisesti liian painostava, kun taas toiset syyttivät kilpailua valkoisten nuorten kanssa heidän eri ahdistuksistaan.
Lisäksi kuusi seitsemästä haastatellusta ilmoitti, mihin he aikoivat tai haluaisivat muuttaa, ja jokaisessa tapauksessa he mainitsivat muun kuin valkoisen maan.
Useat halusivat muuttaa Ghanaan, Sierra Leoneen tai Etelä-Afrikkaan. Toiset ajattelivat opettaa englantia Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa, kun taas jotkut eivät olleet yhtä tarkkoja ja ilmoittivat vain haluavansa muuttaa ”jonnekin” Lähi-itään tai Afrikkaan.
Ei ole epätavallista, että ei-valkoiset kaipaavat etnistä kotimaataan tällä tavoin, eikä ole epänormaalia, että he haluavat olla vuorovaikutuksessa alkuperäisten yhteiskuntiensa kanssa. Diane Abbott, melko kuuluisa Britannian työväenpuolueen poliitikko, joka on toiminut nykyään syrjäytyneen Jeremy Corbynin varapuheenjohtajana, kirjoitti säännöllisesti kolumneja jamaikalaisiin sanomalehtiin. Abbott on esiintynyt Jamaikan televisiossa, ja Jamaikan hallituksen virkamiehet ovat julkisesti puolustaneet Abbottia brittipoliitikkoja vastaan.
Vaikka Diane Abbott tai David Lammy (Britannian uusi avoimesti valkoisten vastainen ulkoministeri) eivät ehkä ilmaise haluavansa lähteä pois Britanniasta, ei ole yllättävää, että nuoremmat ei-valkoiset tekevät niin. Kulttuurien väliin jääminen on usein huono asia vähemmistöjen mielenterveydelle riippumatta siitä, miten hyvin he tai heidän vanhempansa ovat integroituneet.
Alkuperäisten brittien mielipide asiasta
On syytä toistaa yksityiskohtaisesti, että suuri osa alkuperäisväestön (valkoihoisten) briteistä on erittäin tyytymättömiä väetönvaihtoon.
Lontoon King’s Collegen poliisi-instituutin tekemän kyselyn mukaan noin 32 prosenttia briteistä on tietoisia valkoisten meneillään olevasta väestönvaihdosta sekä heidän kotimaassaan että muualla lännessä. Vain 29 prosenttia briteistä on varma siitä, että väestönvaihto on ”ehdottomasti väärin” tai ”sitä ei tapahdu”. Tämä viittaa siihen, että vähintään 70 prosenttia briteistä on avoin ajatukselle, ja kolmasosa on jo tietoinen siitä.
We Were Never Asked Project -hankkeessa haastateltiin myös 2022 ihmistä Britannian kaduilla, joista 1002 oli miehiä ja 1020 naisia. Tuloksista kävi ilmi, että suurin osa briteistä ei kannata väestönvaihtoa sillä 68,5 prosenttia vastaajista piti väestörakenteen muutosta huonona asiana. Vain 4,8 prosenttia vastaajista piti väestörakenteen muutosta myönteisenä, ja 26,3 prosentilla ei ollut vahvoja tunteita. Tämä prosenttiosuus on mielenkiintoisesti lähes sama kuin niiden, jotka King’s Collegen tutkimuksessa ilmoittivat uskovansa, että väestönvaihto on parhaillaan käynnissä (29 %).
Selvä enemmistö brittimiehistä (74 %) ja brittinaisista (63 %) pitää väestörakenteen muutosta huonona asiana. Vastaavasti enemmistö alle 30-vuotiaista (52 %) ja yli 30-vuotiaista (71 %) briteistä pitää syntyperäisten brittien syrjäytymistä kielteisenä. On selvää, että kansalaiset ovat erittäin kiinnostuneita Britannian väestörakenteesta ja näin ollen kiinnostuneita poliittisista keskusteluista, joiden tarkoituksena on korjata Britannian valkoisten jatkuva syrjäytyminen.
Siksi on järkevää, että valkoiset maat, joiden väestö haluaa epätoivoisesti kääntää väestönvaihdon suuntaukset, auttavat näitä onnettomia ei-valkoisia siirtymään ulkomaille.
Paluumuuton vaikutus
Britannian talous saattaa menettää noin 4,5 miljardia puntaa kulutusmenoja, mutta tämä kotiuttaminen säästää Britannian veronmaksajilta kymmeniä miljardeja puntia joka vuosi.
Esimerkkinä mainittakoon, että Englannin NHS-järjestelmä (kansallinen terveyspalvelu) käyttää vuosittain noin 45,6 miljardia puntaa muiden kuin valkoihoisten ja kaiken kaikkiaan muiden kuin brittiläisten henkilöiden hoitoon. Tämä on noin 28,5 prosenttia NHS:n budjetista Englannissa ja noin 33,28 prosenttia maan budjettivajeesta vuonna 2023.
Vielä yksi esimerkki: Vuonna 2023 Englannin koulujen budjetti on noin 57,3 miljardia puntaa, ja rahoitus oppilasta kohden on noin 6 600 puntaa. Nämä luvut ovat ylivoimaisesti kaikkien aikojen korkeimmat, ja niiden odotetaan edelleen kasvavan, sillä koulujen ylläpitokustannusten odotetaan kasvavan noin 7 prosenttia seuraavana verovuonna.
Kun kouluikäistä väestöä oli noin 8,4 miljoonaa vuonna 2021/2022, niin Britannian valtio käyttää silti uskomattoman paljon rahaa muiden kuin valkoihoisten, ei-brittiläisten lasten kouluttamiseen. Samana vuonna 2021/2022 valkoihoiset brittiläiset oppilaat muodostivat vain 64 prosenttia Englannin koululaisista, noin 5,4 miljoonaa valkoihoista brittiläistä lasta verrattuna noin 3 miljoonaan ei-valkoiseen ja ei-brittiläiseen lapseen.
Jos oppilasta kohden laskettu osuus on 6 600 puntaa, Britannian koulutusbudjetista käytetään noin 20 miljardia puntaa muihin kuin valkoihoisiin ja muihin kuin brittiläisiin oppilaisiin. Syntyperäiset britit maksavat huomattavia summia sellaisten lasten kouluttamisesta, jotka eivät ole heidän omiaan.
Vapaaehtoinen kotiuttamispolitiikka
Word on the Curbin tietojen mukaan noin 1,7 miljoonaa Britannian 2,6 miljoonasta 16-34-vuotiaasta ei-valkoisesta ihmisestä haluaa lähteä maasta. Jos tämä 1,7 miljoonan ihmisen ryhmä muuttaisi ulkomaille, alkuperäiskansojen (valkoisten) brittiläisten osuus Britannian koululaisten määrästä nousisi noin 80 prosenttiin tai sitäkin korkeammaksi, varsinkin jos monet alle 16-vuotiaat lapset muuttaisivat perheidensä mukana.
Myös nämä henkilöt tarvitsevat apua muutossa. White Papers Policy Institutessa on jo pitkään ehdotettu, että Britannia tarjoaisi noin 31 285 punnan suuruisen kertaluonteisen muuttokorvauksen. Summa on suunnilleen kaksinkertainen maan vuosituloihin nähden.
Tämä summa vastaa noin 38 vuoden palkkaa Pakistanissa ja Intiassa (joissa yli 2,5 miljoonalla brittiläisellä on etniset juuret), 8 vuoden palkkaa Karibialla ja 80 vuoden ansiotuloa joissakin Afrikan valtioissa.
Jos oletetaan, että kaikki lähtevät henkilöt ovat Britannian kansalaisia (ja kaikki eivät ole), tämä politiikka maksaisi noin 53 miljardia puntaa eli hieman enemmän kuin koko Britannian ei-valkoisen väestön terveydenhuollon (NHS) vuotuiset kustannukset. Avustamalla vapaaehtoista kotiutumista Britannian veronmaksajat säästäisivät satoja miljardeja puntia tulevissa menoissa, mikä vähentäisi tulevia alijäämiä ja valtionvelkaa sekä monia muita kustannuksia.
Lähde: White Papers Policy Institute
Meilläkin on siirryttävä vapaehtoiseen maasta poistamiseen. Lähes toimettomana oleva karhurymä hommiin, murjaanit sidottava nippusiteillä, huputettava, jonka jälkeen siirretään rahtikoneen uumeniin, annetaan lähtörahaa 10 euroa ja menoksi. Lentohäpeää tuntien kohde poistuu melko liukkaasti isiensä maille, levottomana odottaa pulleat lammaskatraat sekä telttaa jäänyt vaimo 15 lapsen kanssa, iloisia ovat iskän paluusta, samoin me.
Suomessa annetaan jopa 5000e taskurahaa kun joku laittomasti maassa oleva suostuu ”vapaaehtoisesti” poistumaan.
Varmasti on halpaa siihen nähden paljonko tyypin elättäminen muuten maksaisi, mutta ollaanko täällä oikeasti näin kädettömiä ettei saada laittomasti maassa olevia poistettua muuta kuin lahjomalla?
Laittomasti maassa oleskelevat pitäisi yksinkertaisesti nostaa vaikka käsin ulos maasta. Turha vedota joihinkin palautussopimuksiin, sillä kansainvälisten sopimusten mukaan jokaisella maalla on velvollisuus ottaa takaisin omat kansalaisensa.
Jos nyt ei haluta niitä heittää pihalle tylysti, vaan halutaan, että poistuvat vapaaehtoisesti, tulee laittomasti oleskeleva laittaa suljettuun laitokseen, josta pääsee pois vain lähtemällä kotimaahansa. Maassa kun ei saa olla laittomasti.
Näin yksinkertaiset asiat eivät mene perille poliitikoilla, eikä mediallakaan, koska ei ole haluja poistaa heidän kutsuvieraitaan. On haluja järjestää niille helpot oltavat, jotta eivät lähtisi.
5000e elää muutamissa maissa aika pitkään. Kun se sitten loppuu voidaan käydä Suomi-pankissa nostamassa lisää.
Köyhimmissä maissa sillä voi kitkutella kolme vuotta tai jopa yli.