Joku varasti pride-lipun Vaasan taidehallin edestä sunnuntai-iltana.
Vaasan taidehallin edestä varastettiin pride-lippu lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Tekijää ei ole saatu kiinni.
Sateenkaari-ideologiaa edistävä pride-tapahtuma järjestettiin Vaasassa ja Mustasaaressa viime viikolla 10.-16. kesäkuuta.
Lipun ripustanut Vaasan Taiteilijaseura on päättänyt olla tekemättä poliisille rikosilmoitusta.
”Keskustelimme asiasta eilen sunnuntaina hallituksessa. Henkilö, jonka lippu on, oli sitä mieltä, että poliisia ei tarvita”, Vaasan taiteilijaseuran puheenjohtaja Tuija Arina-Sundelin kertoi Yle Österbottenille.
Arina-Sundelin ei usko, että varas tai varkaat löytyvät, sillä hän ei oleta, että teolla olisi silminnäkijöitä.
Myös teon motiivi on epäselvä. Kunpa tietäisimme, onko teon takana seksuaalivähemmistöjä vastustava henkilö vai pelkästään humalainen keppostelu.
”Yritimme osoittaa, että olemme suvaitsevaisia. Taiteen kieli on liberaali. Joten sillä tavalla on sääli, että ihmiset ovat niin ilkeitä”, Arina-Sundelin valittelee Ylelle.
Muutama viikko sitten myös Pedersöressä varastettiin pride-lippuja.
Kansalaisen lukijan video: Kaksi pride-lippua vähemmän Kuopiossa.
Lähde: Yle
”Yritimme osoittaa, että olemme suvaitsevaisia.”
Ryhmä, joka on kaikkein vähiten suvaitsevainen ja uskoo, ettei ole rasistinen, mutta on tosiasiassa hyvin rasistinen, uskottelee aina, niin itselleen kuin toisille, että ovat suvaitsevaisia, eivätkä ole rasisteja.
Kumminkin hyväksyvät vain omat ajatuksensa ja kaikki muu tulisi kieltää. Heille ihonväri on tärkeää ja siksi muun kuin eurooppalaistyyppisen vaalean ihon he asettavat kaikissa yhteyksissä etuoikeutetuksi.
”Taiteen kieli on liberaali.”
Liberaalius ei tarkoita häiriintyneen mielen tunnustamista terveeksi. Sellainen tunnustaminen on tyhmyyttä, vieläpä ihmiskuntaa heikentävää tyhmyyttä. Kuitenkin lukemattoman monet kumartavat uskonnonomaisesti kaikenlaisia typeriä, todellisuudesta irtaantuneita ideologisia uskomuksia.
Kun nyt ”taidekkin” on oksennettu niin siinä meni senkin ihailu, sillä aina tulee mieleen jonkun transun karvainen naama. Sontivat jo kulttuurin ja sateenkaarenkin, mitä seuraavaksi?
Taide on näinä päivinä enimmäkseen poliittista sontaa ja henkisesti kuollutta. Jotkut osaavat vielä tehdä oikeaa taidetta, mutta heitä ei juuri palkita.
Suvaitsevaisuuden aallon harjalla ratsastava Seta on katoava voimavara, unohduksiin vaipuu tokkopa palaa takaisin.
On juuri nyt elämässä parhaita aikojaan, mutta, kuten totesit, vielä se vaipuu unohduksiin ja monet sellaiset, jotka tänä päivänä ovat sen uskollisia ylistäjiä, kääntävät sille selkänsä ja sanovat, että eivät ole koskaan kannattaneet sitä.
Muuten, esimerkiksi Juha Föhr ei ole koskaan ollut tämän Setamaisen tyrkyttämisen ja julkisen pervoilun puolella ja niinpä virallinen julkisuus hylkäsi hänet käyttökelvottomana.